näenkö punaista?

Näen oikeasti punaista, kun katson palapelipeittoani. Sehän on punainen. Joltain reunalta se näyttää olevan tällainen vaaleanpunasävyinen:


Toisessa reunassa punainen on tummempaa ja kirkkaampaa:



Tähän reunaan olenkin jo applikoinut monta palapelinirkkoa.

Harmi, etteivät palat erotu toisistaan tuon selvemmin. Olisi pitänyt huolehtia kankaiden kontrastista paremmin, mutta sommittelin pinnan niin, että värit liukuisivat vaaleasta tummempaan – en niin, että palat olisivat vuorotellen vaaleita ja tummia.

Ja voi aih, kyllä ovat silittämättömän näköisiä palaset tässä sommitelmassa:


Auts. Näyttävät silittämättömiltä koska ovat silittämättömiä. Nyt huomaan myös, että minun olisi pitänyt leikata punakukalliset pienemmät palat toiseen suuntaan. Kuviot kulkevat niissä eri tavalla kuin isommassa palassa. Jaa-a, leikkaisinko uudet palat?

Aprikoin yhä, miten ommella ”blokit” niin, että saan parhaan mahdollisen sommitelman. (Tähän kuvioon on varmasti joku nokkela kikka, jota en vain itsekseni tajua.) Ei kai auta muu kuin leikata ainakin kaikki kuviolliset palat ja sitten levitellä ne sommitteluseinällelattialle, kunnes löydän kauniisti soljuvan järjestyksen. Kuvassa näkyvä järjestys ei kelpaa!

Kommentit

Kangastuksia sanoi…
Mielestäni punaiset kankaat erottuvat hyvin toisistaan. Tykkään punaisesta ja odotan jo, millaisen peiton tästä teet.

Pohdiskelit kikkaa alimman tilkkukuvion tekemisessä. Oletko tutustunut kaitaletekniikkaan? Reunimmaiset palat voisi leikata kolmen kankaan kaitaleesta, jossa keskellä olisi vaalea kuviokangas ja reunimmaisina mustat kangaskaitaleet. Siitä sitten pilkkoisit sopivan kapeita suikaleita blokin reunoihin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

vetoketju pussukkaan! 6 vinkkiä vetoketjun ompelemiseen.

kolme tapaa tikata tilkkupinta.

ikuisuusprojekti on valmis.