tasaisen tikkauksen salaisuudet.

Alkaja kysyi punaisiin tikkauksiin liittyvässä kommentissaan, olisiko tasaisiin tikkauksiin oikotietä vai onko ainoa keino vain harjoitella kovasti. Olipa mielenkiintoinen kysymys! Jäin pitkäksi aikaa pohtimaan tätä ja pystyn nyt paljastamaan tasaisen tikkauksen salaisuudet.

Ompelukone on avainasemassa. Jos kone kaikista ompeleentasapainottamispyrkimyksistäsi huolimatta kiskoo alalangan yläompeleen puolelle tai päinvastoin, tikistä ei tule tasaisen näköistä. Samoin käy, jos kone syöttää kangasta epätasaisesti tai jos se ei oikein osaa pitää suoraa reittiä.

Ompelija on ohjaksissa. Jos kone tuottaa moitteettoman tikin ja osaa helposti kulkea suoraan, mahdolliset mutkat ovat kyllä ompelijan syytä. Yleisin ohjausvirhe syntyy, kun ompelija yrittää ohjata neulaan katsomalla. Kannattaa katsoa paininjalkaan ja mieluiten vielä paininjalan etureunaan. Neula ei siirtyile suhteessa paininjalkaan, joten sitä ei tarvitse vahtia. Kannattaa vahtia ompelulinjaa.

Kiire kostautuu. Ompelija voi kuvitella, että kone ompelee sitä suoremman tikin, mitä nopeammin se tikkaa. Todellisuudessa pienet mutkailuvirheet korostuvat, kun kangas ehtii liikkua neulan alla pidempään. Suorempaa ommelta syntyy, kun painaa kaasua vähän hellemmin.

Kokonaisuus ratkaisee. Yhden ommelviivan perusteella ei voi tehdä johtopäätöstä tasaisuudesta. Vähän mutkitteleva yksittäinen ommel ei erotu, jos tikkausviivoja on monta vierekkäin ja ne ovat yleisesti ottaen suorat.

Mutta hei, onko pakko tehdä tasaista?

Jos suorien ja toisistaan yhtä etäällä olevien tikkien ompeleminen tuntuu mahdottomalta saavuttaa, kannattaisiko vaatia vähemmän? Olen huomannut, että satunnaisesti ja loivasti mutkittelevat, vierekkäiset ommelviivat näyttävät kivoilta. Yksi ommel saattaa ensin näyttää typerältä, mutta kun niitä on monta vierekkäin, vaikutelma on hauska. Niiden ei tarvitse olla toisistaan yhtä etäällä, ja on parempikin, kun ne ovat satunnaisilla etäisyyksillä.


Eli jos virhettä ei voi välttää tai poistaa, sitä täytyy korostaa. Silloin se ei ole virhe, vaan ominaisuus.

Jos teillä lukijoilla on lisävinkkejä tasaiseen tikkaamiseen, heittäkää kommenttia!

Onnea tikkaamiselle!

Kommentit

Lea P sanoi…
Hyvin selostit ja mutkat on mielenkiintoisia.
Yksi vinkki sitten niihin tosisuoriin tikkauksiin, siellä ompelukoneen välinelaatikossa on semmoinen metallinen rautalanganpätkä joka on suorakulmaan taivutettu ja siinä onloiva mutkaosa päässä = lisälaite. Se kiinnitetään jalan takana olevaan reikään ruuvilla ja sen avulla voi tehdä millintarkat linjat tikkauksessa. Saikohan tästä sepustuksesta mitään selvää. Useimpien koneiden varustetasoon tämä kuuluu ja ohjekirjassa on myös kerrottu tämän vekottimen käytöstä.
Tilkkureppu sanoi…
Hyvin selitetty ja mietitty, näin se on.
Tiinatei sanoi…
Minäkin olen todennut, että viisaampaa on ommella hiukan vinksalleen tarkoituksella. Minulla ainakin viivasuorat (tai siis sellaisiksi tarkoitetut) alkavat jossain vaiheessa kääntyä kuitenkin vinoon.
Schulz Family sanoi…
Hi. Just in case you did not get my reply to your comment on my blog - my email address is - karen.schulz@paradise.net.nz - thrilled to be your 80th follower.
Alkaja sanoi…
Mutkittelu on ollut tähän asti se juttu. Ja pitääpä tarkistaa se rautalankahärvilä vastaako Lean speksejä.
*VEKKI* sanoi…
Ihana kielemme: ompeleentasapainottamispyrkimys!! Tämä tikkaaminen on minulle ihan uutta juttua, mutta olen huomannut ettei se niin helppoa olekaan kuin olen luullut.
Kangastuksia sanoi…
Samaa mieltä näissä kaikissa kohdissa.

Lea ehtikin ensin ehdottaa reunaohjainta. Sillä saa millintarkkaa jälkeä ja sen pitäisi kuulua kaikkien hyvinvarustettujen ompelukoneiden varustukseen.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

vetoketju pussukkaan! 6 vinkkiä vetoketjun ompelemiseen.

kolme tapaa tikata tilkkupinta.

ikuisuusprojekti on valmis.