Thursday, 28 November 2013

tilkkublokkeja tulossa.

Leikkasin tosiaan suunnitelmieni mukaisesti lisää vihreitä osia geometrisiin tilkkublokkeihin. Vihreät olivat vaaleita ja keskivärisiä. Ehdin ommella muutaman keskipalan blokkiin:


Hehkutin, että olen pysynyt suunnitelmassani käyttää vain violettia ja vihreää enkä ole sortunut käyttämään pinkkiä violetin korvikkeena. Pinkiltä vain ei voi välttyä kokonaan! Sitä on yhdessä vihreässä kankaassa, kuten kuvasta näkyy.

Kuvassa näkyy kaksi uutta violettia kangasta (tummin, ja sireenikuosinen), jotka ostin viime viikonlopun Käden Taidot –messuilta. Olin päättänyt käyttäytyä hillitysti ja ostaa korkeintaan jotain violettia. Pysyin päätöksessäni! Tai no, ostin vielä kolmannen kangaspalan, joka oli lähinnä turkoosisävyinen, mutta eiköhän senkin hätätilassa voi luokitella violetiksi?!

Tuesday, 26 November 2013

vihreän sävyjä.

Sain ensimmäisen jättierän (28 kpl) geometrisia tilkkublokkeja valmiiksi eilen alkuillasta ja minun piti ruveta leikkaamaan lisää vihreitä osia (ja myös violetteja osia). Tarkastelin, pitäisikö valita tummaa, vaaleaa vai keskiväristä vihreää:


Leikkasin lisää vaaleita ja keskivärisiä. Tummimmat vihreät eivät näyttäneet aivan yhtä kivoilta blokkeina kuin nuo muut.

Hyvänen aika, nyt näyttää uhkaavasti siltä, että myös tästä tilkkupinnasta on tulossa ”nopeasti valmistuva”! Haha, edellinen ”nopeasti valmistunut” tilkkupeittoni oli Keisarinna Ramandu, ja se tulikin valmiiksi ihan vajaassa vuodessa.

Monday, 25 November 2013

geometrisia tilkkublokkeja.

Geometrisia tilkkublokkeja on syntynyt vauhdilla. Vihdoinkin pääsin ompelupisteeseeni ja nyt näitä vihreä-violetteja blokkeja onkin jo:


Kuusi kappaletta? Ei! Valmiita on yhteensä 24 kappaletta eikä neljästä blokista puutu enää paljon. Hyvin siis etenee!

Olen erityisen ylpeä siitä, että olen pysynyt värisuunnitelmassani enkä ole laajentanut värivalikoimaa esimerkiksi siniseen tai pinkkiin, niin kuin helposti voisi. Ehei! Kaikki vihreät osuudet ovat enimmäkseen vihreitä tai vihreiksi luettavia ja violetit ovat violetteja.

Tunnustin tässä postauksessani kolme tilkkumokaa, jotka kaikki tein yhden illan aikana geometrisia tilkkublokkeja ommellessani: ompelin reunaan väärän levyisen kaitaleen; purin väärän kaitaleen pois; ja leikkasin väärän kokoisen kappaleen, jonka ehdin ommella ja pilkkoa ennen kuin huomasin erehdystäni.

Tunnustan nyt vielä yhden tilkkumokan, sen mikä on ehkä aloittelijan tyypillisin virhe. Mitä vikaa kuvassa?


Ah, kuvassa ei ehkä ensisilmäyksellä näyttäisi olevan mitään vikaa, koska ommelviiva ei näy kunnolla. Käännänpä kaitaleet oikein päin:


Siis aloittelijan virhe: ompelin kaitaleen nurja puoli oikeaa puolta vasten. Enkä tietenkään rajoittunut virheineni vain yhteen blokkiin, vaan ompelin ketjussa kolme blokkia samalla tavalla väärin (ompelen kappaleet kaitaleisiin kiinni ja leikkaan vasta sitten).

Geometrisen tilkkublokin ompelujärjestys 

Senttimetrimitat tähän geometriseen tilkkublokkiin löytyvät tästä ”ohjepostauksestani”.

Itse leikkaan tuon varsinaisen kankaan (tässä vihreä) ensin 12-senttiseksi kaistaksi, josta leikkaan yhden 14-senttisen palan ja toisen 16,5-senttisen palan. Sen isomman kavennan sen jälkeen 11cm leveäksi. Tietysti jos kuviossa on tietty suunta (vaikka raitoja), näin ei kannata tehdä, mutta esimerkiksi pallokuvioisessa systeemi toimii.


Ompelen palat toisiinsa ja silitän. Sitten leikkaan musta-kangas-värikangas-kappaleen kahteen osaan, 4cm leveään ja siihen toiseen. Ompelen 4cm leveän kappaleen aina samalle puolelle aksenttivärin suhteen (seuraavassa kuvassa vasemmanpuoleinen pala):


Sitten ompelen 4cm leveät mustat kaitaleet kappaleen ylä- ja alapuolelle.

Viimeiseksi ompelen 4cm leveän mustan kaitaleen kappaleen aksenttivärin puolelle ja 6,5cm leveän kaitaleen toiselle puolelle.


Aksenttiväri-toinen-väri-osuus on siis ikään kuin mustalla pohjalla. Näen sieluni silmissä, että kappaleet näyttävät valmiissa peitossa leijuvan mustan yläpuolella. Voi olla toiveajattelua kyllä.

Joka tapauksessa tilkkupinta näyttää lupaavan kivalta. Tätä ei ole lainkaan vaikea ommella (jos välttää minun tekemäni neljä tilkkumokaa), sillä mitään kohdistuksia ei tarvita.

Thursday, 21 November 2013

kierrätysaiheita.

Voih sentään, miten vähälukuisiksi minun ompelutuokioni ovat taas kutistuneet! Siltä varalta, että blogini lukijat kuitenkin kaipaavat lukemista, tarjoan taas kierrätysaiheita.

Marraskuussa 2009 

Tilkunviilaaja-blogin ensimmäinen postaus näki päivänvalon neljä vuotta sitten 3.11.2009, ja tuon vuoden marraskuun loppupuolella tunnun puuhanneen PC-laukkuja. Teetin niihin sopivat pohjavaneripalatkin.

Suurista PC-laukkuvalmistamohaaveistani huolimatta tuon tuotteen tekeminen tyssäsi, sillä hukkasin käyttämäni kaavan. En ole löytänyt sitä, vaikka olen monta kertaa etsinyt, enkä toisaalta ole viitsinyt mittailla, laskeskella ja piirrellä uutta kaavaa. Siksi minulla on pohjavaneripaloja jäljellä vielä noin seitsemään laukkuun. Tai yhteentoista. Huokaus.

Marraskuussa 2010 

Ohhoh, marraskuun loppupuolella 2010 olin jo saanut valmiiksi neljä joulukuusiaiheista tyynynpäällistä ja jouluisia lasinalusia oli myös tekeillä. Postauksen nimikin on ”valmiina valmiina”. Kylläpä näytän tehneen ahkerasti kaikenlaista!

Esittelen saman postauksen lopussa joulutilkuista ja kullanhohteisesta kankaasta tekemiäni palasia ja kyselen, mahtaako siitä tulla mitään. No vielä ei ole tullut.

Marraskuussa 2011 

Olen ommellut tilkkukukkatyynynpäällisiä sekä vuoden 2010 että vuoden 2011 marraskuussa. Kerron tässä ”tyynynpäällinen tilkkutyönä” –postauksessani myös Muu-vetoketjupussukan ompelemisesta ja luettelen työvaiheet. Yllättävän pitkä lista! Ja postauksen otsikko on vähän harhaanjohtava, koska siinä on ehkä enemmän vetoketjupussukka-asiaa.

Marraskuussa 2012 

Vuosi sitten olin ollut ensimmäistä kertaa Töölön Tilkkupajassa viettämässä Soilen kanssa kahden hengen ompeluseuraa. Muistan yhä, miten riemastuttavaa oli tarttua toisen ihmisen jäännöstilkkuihin!

Tiedän, että Soile valmisti kokoamani tilkkupinnat pussukoiksi ja itsekin sain pussukan aikaiseksi niistä pinnoista, jotka hänen kehotuksestaan tein itselleni hänen tilkuistaan. Totta kai ihanista jäännöstilkuista ompelemani pussukka sai nimekseen "Ihanuus".

Käytin pussukkaa jopa mallina kuvaillessani valeympyrätikkausta. Myös Tytär olisi halunnut sen itselleen.

Jotkut tilkut vain ovat tasa-arvoisempia kuin toiset, vai miten se sanonta menikään.

Tuesday, 19 November 2013

sutta ja sekundaa.

Olen siinä mielessä tehoton tilkkuilija, että teen sitä enemmän virheitä, mitä vähemmän minulla on aikaa. Tilkkuharrastukseni kärsii juuri nyt siitä, että minulla on monta muutakin rautaa tulessa.

En pääse rakkaiden tilkkujeni pariin joka päivä. Silloinkin kun minulla on ompeluaikaa, tuntuu siltä, että joudun keskeyttämään työn joka viides minuutti, tai minulla saattaa ollakin vain viisi minuuttia jonka ajan ommella. Hyvässä tapauksessa kymmenen minuuttia.

Rakentelen näitä mielenkiintoisia ns. geometrisia tilkkublokkeja:


Kuten blokkiohjeessa kuvasin, leikkaan keskiosaa varten yhteensä neljä palaa kolmesta eri kankaasta.

Minulla on valkoisesta kankaasta leikkaamani kokomallit, joihin olen lyijykynällä kirjoittanut jokaisen palan koon ja mitä kangasta/väriä kukin pala on.

Tekisi mieli syyttää kaikesta typerää leikkuuviivaintani typerine ja miniatyyrikokoisine numeromerkintöineen, mutta taitaa olla paras vain katsoa peiliin. Minä olen mokailija.

Ompelin kuvan oikeanpuoleiseen tilkkublokkiin uloimpia mustia kaitaleita. Ensin kapeat kaitaleet kahdelle reunalle. Silitin ja kaikkea. Ompelukoneen luona huomasin, että olin ommellut kapean kaitaleen sille reunalle, johon tulee leveämpi kaitale.

Käänsin blokin nurja puoli ylöspäin ja aloin purkaa ommelta. Minulla taisi olla kymmenen minuuttia aikaa ommella, joten olin todella turhautunut. Eikä turhautumiseni suinkaan vähentynyt, kun huomasin äherrykseni jälkeen purkaneeni juuri sen toisen ompeleen. Sen, jota ei olisi tarvinnut purkaa.

Kaksi ommelta ehdin tehdä, ja silti olin ompelutuokioni jälkeen tismalleen samassa pisteessä kuin aloittaessani. Voi itku!

Seuraavan tilkkutuokion aikana leikkasin ihanasta, upouudesta kankaasta vihreät palat, mutta jotenkin käsittämättömästi leikkasin yhden palan senttiä liian lyhyeksi. Huomasin virheen vasta kun olin ommellut ja leikannut:


Voi tuplaitku! Kunpa olisikin ollut niin, että tuo toinen vihreä pala olisi ollut liian leveä! Olisin selvinnyt pienellä tasoittamisliikkeellä.

Parempi onni kävikin tämän aksenttikankaan (niin sanottu violetti kangas) kohdalla. Olen leikannut palasta sentin liian leveän ja sentin liian pitkän.


Ihmettelen vain, miten tuokin on mahdollista. Ehkä olen taas mennyt leikkuuviivaimeni halpaan – siinähän lukemat alkavat toisessa reunassa kahden sentin kohdalta ykkösellä.

Ei. Pakko vain myöntää: oma vika.

Lopputulema on kuitenkin, ettei minulla kaikesta aherruksesta huolimatta ole kuin yksi uusi tilkkublokki ja kahden tilkkublokin aihioita, joita niitäkin täytyy korjailla seuraavan kerran kun pääsen ompelupisteeseeni.

Sunday, 17 November 2013

pariisittaria.

Ompelin vetoketjupussukan valmiiksi jo muutama päivä sitten, mutta olen odottanut pääsyä ottamaan valmistujaiskuvat päivänvalossa. Keinovalossa otetut kuvat ovat surkeita!

Valmis: vetoketjupussukka nimeltään ”Pariisittaria”:


Katseen kiinnittävin kangas ”Pariisittaria”-pussukassa on tietysti harmaapohjainen kuviokangas, jossa jälleen poseeraa tyylikkäitä naishenkilöitä. Kuvasta ei näy, että he olisivat Pariisissa, mutta kankaassa on ranskankielistä tekstiä. Siksi he saavat nyt olla pariisittaria.


Yhdistin kuviokankaaseen lähinnä tilkkuja, joita satuin löytämään jäännöspalalaatikon päällimmäisistä osista ja ompelupöydältäni.

Vetoketjupussukassa on vaaleanharmaa vuori ja pussukan päälliosassa esiintyvillä tilkuilla somistettu sisätasku, johon ompelin kiinni Tilkunviilaaja-merkin.


Satunnaisesti löytämieni tilkkujen lisäksi valitsin pussukkaan myös harmaata kangasta, jota ostin Ranskan tilkkumatkaltani. Raaskin käyttää sitä pienen palan! Ensin ajattelin vielä säästellä, mutta sitten muistutin itseäni, että ostinhan kankaat käytettävikseni.


Osa kivoista kankaista jäi taas pussukan pohjan puolelle. Milloin mahdan oppia? Täytyy varmaan merkitä upeaan kaavaani, mistä pohjaosuus suunnilleen alkaa.

Pussukka on kooltaan seuraavanlainen:
  • Leveys yläreunasta noin 27cm 
  • Korkeus noin 18cm 
  • Pohjan leveys noin 10cm. 
Tilkkupinnan lisäksi pussukassa on tietenkin tikkausvanu ja sen lisäksi kerros college-jerseytä lisäjäykisteenä. Tikkausvanu ei ollut kovin paksua, joten pussukka jäi melko pehmeäksi.

Ei ehkä olisi osannut arvata, että rusehtava vetoketju sopi tähän pussukkaan oikein hyvin. Vai sopiiko?


Vaikka vetoketju oli normaalit 25cm pitkä, ompelin sen päihin aika pitkät siistimispalat. Olen varmaan aiemmin ommellut lyhyemmät palat, koska ne ovat valmiissa pussukassa jääneet melkein näkymättömiin. Tässä sain ne vihdoin näkymään kunnolla:


Vielä potretti sammaloituneen kiven äärellä:


Ompelin vetoketjupussukan nimeltä ”Pariisittaret” samalla tekniikalla kuin aina, eli tämän englanninkielisen ohjeen mukaan. Poikkesin ohjeesta vain siinä, että ompelin vetoketjun päihin lisätilkut. Ne eivät ole mitenkään välttämättömät.

Lukuisa joukko keskeneräisiä töitä saa nyt edelleen jäädä kesken, sillä rakentelen parastaikaa vihreä-violetteja blokkeja. Olen leikannut niihin uudehkoja kankaita – hyvä, että käytän niitä – mutta olen saanut materiaalia myös isoimmista jäännöspaloista.

Friday, 15 November 2013

näin tein tilkkutyön kilpailuun.

Valtakunnallisen tilkkutyökilpailun teemana vuonna 2013 oli ”Tilkkutanssit”. Minulla ei ollut teemaan liittyvää ideaa koko alkuvuonna, mutta syyskuun alussa yhtäkkiä mieleeni putkahti idea.

Keksin, että askelmerkinnät voisivat kuvata tanssimista. En joutuisi tekemään esittävää työtä, mutta tanssi olisi silti selkeästi mukana. Pari päivää aiemmin olin nähnyt kuvan tilkkutyöstä, jossa oli vuorotellen kirjavia paloja ja valkoisia kaitaleita, ja päätin ympäröidä tanssiaskelet niin.

Kilpailun viimeiseen postituspäivään tuntui olevan runsaasti aikaa, joten ryhdyin kaikessa rauhassa ompelupuuhaan. Tai siis aivan ensiksi kokosin kankaita, joista leikkaisin tilkkuja tanssiaskelten ympärille. Näin mielessäni iloisia, salsahenkisiä värejä.


Sitten piirsin vähän:


Leikkasin piirroksen perusteella sinisiä ja punaisia askelmerkkejä, jotka applikoin liimaharson avulla valkoiselle taustakankaalle.


Ensimmäisestä kehyksestä tein vihertävän:


Kehykset eivät saaneet olla tasaleveitä, vaan hiukan vinksallaan. Silti niissä oli suorat reunat. Viivaimelle ja leikkurille oli koko ajan hommia.

Tilkkukaitaleiden kokoaminen oli työlästä ja aika hidasta. Levensin palasia loppua kohti.


Lopultakin! Valmis tilkkupinta:


Enää tarvittiin muutamia tikkauksia. Ensin kiinnitin askelmerkit pienin pistoin kankaaseen. Miehen kengänjälkiin tuli lisäksi korkoviiva. Sitten tikkasin mustalla langalla jalkojen liikeviivat. Tikkasin yksinkertaisen suoran ompeleen koko askelmerkintäalueen ympäri, jotta alue korostuisi.


Askellusalueelle ei tullut muita tikkauksia kuin liikeviivat. Se oli vähän kuin tanssilattia.

Tähän asti minulla oli tikkausajatuksia valmiina, mutta kun piti siirtyä värikkäiden kaitaleiden tikkaamiseen, pääni oli tyhjänä. Kyllä oli vaikea keksiä mitään!

No, kaitaleisiin oli kuitenkin pakko ommella jotain, ja ensimmäiseen laskettelin lenksuja vapaalla konetikkauksella. Kaitale näytti sen jälkeen vielä tyhjähköltä, joten tein lenksujen ympärille vähän jotain varjoviivaa. Näyttipä typerältä, mutta jätin silleen.


Valkoiselle alueelle kehitin hypähdysmäisiä tikkejä. En tiedä, mistä sain tähän idean, mutta näihin tikkauksiin olin aika tyytyväinen.

Aluksi luulin, että minulla olisi vaikka kuinka paljon aikaa, mutta olin väärässä. Ranskan tilkkumatka vei tehollista ompeluaikaa, ja tein lisäksi pari työmatkaakin. Ompelin työtäni kaikki vähänkin liikenevät tuokiot. En ehtinyt edes sen vertaa hellittää, että olisin saanut tekovaiheista lisää kuvia.

Yhteen värikkääseen kaitaleeseen tein minipientä muurahaisenpolkua. Toiseen valkoiseen alueeseen en jaksanut enää värkkäillä hypähdystikkauksia, vaan tein vain suorat ompeleet. Yläkulman aurinkoiselle alueelle käyttelin keltaista ja kultaista tikkauslankaa ja ompelin jotain lieskojen oloisia kuvioita.

Olin olevinani voiton puolella saatuani tikkaukset valmiiksi, mutta eih sentään! Vielä oli tehtävä ja ommeltava nimilappu, kanttaus ja – hyi yäk miten ikävä työ – ripustuskuja!

Ihmeen kaupalla sain kuitenkin työn valmiiksi lähtemään juuri viimeisenä postituspäivänä! Kunnollista valmistujaiskuvaakaan en ehtinyt ottaa, tällaisen räiskäyksen vain:


Kuvassa siis tilkkutyö nimeltä ”Tico-tico!” (Työn reunat eivät todellisuudessa ole niin epätasaiset kuin kuvasta voisi päätellä.) Eikä tietenkään taustapuolesta ole yhtään kuvaa siitäkään.

Osa lukijoista on ehkä huomannut Tilkkulehdestä, että tämä viime tingassa valmistunut työni tuli tilkkukilpailussa toiseksi. Kannatti siis pusertaa!

Tuesday, 12 November 2013

ohje: geometrinen tilkkublokki.

Geometrisessä tilkkublokissa on kolmea eri kangasta: aksenttikangas, kangas ja neutraalin värinen kehyskangas.

Olen itse ajatellut niin, että käytän aksenttikankaaksi aina tiettyä väriä (esimerkiksi violettia) ja kankaaksi toista väriä (esimerkiksi vihreää). Valitsin tähän ensimmäiseen kokeiluun kehyskankaaksi mustan, mutta valkoinen tai vaalea toimisi myös varmasti hyvin.

Tilkkublokki on valmiina noin 27cm x 27cm.

Leikkaa yhteen tilkkublokkiin ensin
  • Aksenttikankaasta 9cm x 14cm pala 
  • Kankaasta 12cm x 14cm pala ja toinen 16,5cm x 11cm pala 
  • Kehyskankaasta 4,5cm x 11cm pala.
    Leikkaa kehyskankaasta 4cm leveää kaitaletta ja 6,5cm leveää kaitaletta.
    (Nyt en pysty antamaan tarkkoja mittoja, mutta katso kolmannesta kuvasta osviittaa.) 
Yhdistä aksenttikangas ja kangaspala. Yhdistä kehyskangaspala ja kangaspala.


Leikkaa 11cm korkea pala kahteen osaan, joista toinen on 4cm korkea ja toinen siis 7cm korkea.

Ompele nämä palat aksenttikangas-kangaspalan ylä- ja alapuolelle:


Ompele 6,5cm leveä kaitale tilkkupalan yksiväriseen reunaan ja tasoita.

Ompele sen jälkeen 4cm leveät kaitaleet tilkkupalan muihin reunoihin.

Lopputuloksena pitäisi olla tämän näköinen tilkkublokki:


Mittaa blokki ja tasoita se neliöksi.

Blokkeja yhdistämällä syntyy rytmikästä pintaa. Tai näin ainakin uskon – minun tilkkupintani on toistaiseksi yhden ainoan blokin kokoinen.

Sunday, 10 November 2013

pussukka ja upea kaava.

Rupesin taas kokoamaan vetoketjupussukkaa uusista ja vanhoista kankaista. Uusista kankaista leikkasin palat ja jäännöspalalaatikosta otin esiin muita, mielestäni mukaan sopivia kangastilkkuja. Tilkkupintojen koon arviointia helpottamaan keksin jo nyt, noin 100 pussukkaa tehtyäni leikata ”kaavan”.

Kyseessä on upea kaava ironisessa mielessä (katso kuva).


En ole käyttänyt enkä tarvinnut erityistä kaavaa, koska mittaan pussukan koon aina vetoketjun pituuden mukaan. Tällä kertaa ajattelin, että Lidlin tarjouslehtisestä leikkaamani ”kaavan” avulla pystyisin parhaiten minimoimaan hukkaan menevät osuudet.

No, lisäsin toiseen pussukkakappaleeseen korkeutta ja sitten palat olivat valmiit tikattaviksi.


Kummassakin kappaleessa on loivasti aaltoilevia tikkauksia. Käytin harmaata, kauniisti silkinhohtoista tikkauslankaa.


Nyt pussukkaan täytyy valita vuorikangas (vaikeaa!) ja leikata vuorikappaleet. Sisätaskun tekoon menee toinen tovi, ja sitten pääsenkin kokoamaan jälleen uutta vetoketjupussukkaa.

Kiitos kaikille ystävällisistä kommenteistanne valmistuneeseen Tähtipölyä-tilkkupeittooni! Marle kyseli kommentissaan, pystyisinkö laskemaan, montako tilkkua työssäni on. Laskeskelin vähän aikaa ja arvioin, että yli 1500. Eihän se vielä paljon olekaan!

lisää vastauksia.

Rva Pioni ja Saara kumpikin haastoivat minut vastaamaan 11 kysymykseen ja haastamaan uudet 11 bloggaajaa vastaamaan 11 uuteen kysymykseen. Vastaan haasteeseen puolittain. Koska eksponentiaalit ovat minulle tuttuja, en haasta ketään, mutta annan mielelläni vastaukset. Rva Pioni sai vastaukset tässä postauksessa ja tässä on vastaukset Saaran kysymyksiin.

1. Mitä teet työksesi /opiskelet?

Olen markkinoinnin ammattilainen.

2. Oletko tyytyväinen ammatinvalintaasi?

Ammatti valitsi minut. Opiskelin jotain aika tavalla muuta, mutta opinnoistakin on onneksi ollut hyötyä myös näissä tehtävissä.

3. Mitä kaikkea harrastat?

Tilkkutöitä ja tilkkujen parissa verkostoitumista. Luen paljon. Lenkkeilen tai sauvakävelen vaatimattomassa määrin.

4. Mitä katsot TV:stä?

Tällä hetkellä seuraan Silta-sarjan kakkoskautta. Holmes NYC:n jokainen jakso on nähtävä. Puoli yhdeksän iltauutiset katson, jos voin. Katson joskus myös elokuvia, viimeksi taisin katsoa televisiosta ”Kun Harry tapasi Sallyn”. Lisäksi tykkään seuraavista sarjoista: Good Wife, Moderni perhe, Mad Men, Rillit huurussa. Viimeisintä Downton Abbey –tuotantokautta olen myös onnistunut näkemään.

5. Mikä on parhaiten mieleesi jäänyt käsityö?

Aloitin onnettomissa merkeissä. Teimme alaluokilla itse mollamaijan kaavan – en ymmärtänyt saumanvarojen huomioimisesta mitään eikä opettaja neuvonut. Mollamaija oli heti ensi hetkistään omituisen muotoinen eikä ollenkaan sellainen kuin olin ajatellut. Täytin mollamaijaparan erittäin säästeliäästi, joten siitä tuli lituska. Hiuksiksi käytin lankaa vyyhdistä, jonka avasin väärin. Niistä tuli aikamoista sotkua. Näin jälkeenpäin ajatellen ymmärrän, että opettaja tässä taisi eniten epäonnistua. Hänenhän olisi pitänyt opettaa. Tai ehkä hän halusi minun epäonnistuvan, jotta oppisin kantapään kautta.

Vähänkö on masentavaa, että mieleeni on parhaiten jäänyt epäonnistunut käsityö?! Korjaan tilannetta ja muistan onnistumisen.

En ole kutonut, siis neulonut paljon – minun ei tarvinnut, koska äitini kutoi innokkaasti, taitavasti ja nopeasti – mutta yhtenä jouluna tein kaksi taaperokokoista villapaitaa. Ne olivat siskon- ja veljenpojalle lahjaksi ja niissä oli kuviona elefantti niin, että toinen hiha oli elefantin kärsä. Olin itsekin aika ihmeissäni, kun sain kaksikin paitaa kunnialla valmiiksi, vaikken ollut tottunut kutoja/neuloja.

6. Miksi harrastat käsitöitä?

Kankaat ovat ihania. Tilkkutyöt ovat kiitollisia, sillä niitä ei tarvitse sovittaa. Minusta on mahtava saada valmista aikaiseksi ja myös on mahtava aloittaa uutta. Käsityöt voivat olla kivoja lahjoja – tosin kaikki eivät tykkää.

7. Miten vietät joulua?

Tosissani. Talo täynnä jouluvaloja ja –koristeita. Oikea kuusi. Glögiä juodaan usein jo lokakuussa (enimmäkseen alkoholitonta). Lahjoja annetaan ja saadaan. Joulukortit ja jokavuotinen joulukirje. Joululeivonnaisia ja –ruokia. Joululaulut soivat siellä ja täällä kotona.

8. Itse tehdyt vai ostetut joululahjat?

Molempi parempi. Sopivuus saajalle ratkaisee.

9. Mikä on lempimuumihahmosi?

Pikku Myy.

10. Millä laitteella surffaat netissä? (Pöytäkone, läppäri, tabletti, puhelin...)

Kaikilla. No vähiten puhelimella.

11. Mitä käsityölehtiä tilaat?

Amerikkalaisen Threads-lehden, en tällä hetkellä muita. Olen aika äskettäin tilannut Suurta käsityölehteä ja Quilts Japan –lehteä, mutta en juuri nyt.

Wednesday, 6 November 2013

valmis tilkkupeitto.

Vihdoinkin sain musta-vaalean tähti-neliö-kolmiotyöni kokonaan valmiiksi ja myös pystyin ottamaan siitä melko kunnolliset kuvat! Tässä siis valmiina tilkkupeitto nimeltä ”Tähtipölyä”.



Peitossa on vaaleahkosta tilkkusilpusta koottuja isompia neliöitä ja niiden ympärillä kahdesta kolmiosta rakentuvia pienempiä nelöitä. Rakensin blokkeja työläästi ja ilman kunnon suunnitelmaa, joten tästä tilkkupinnasta en tule tekemään ohjetta. En tiedä, haluaisiko kukaan muu tällaista tehdäkään!


Musta-vaalean tilkkupinnan ylä- ja alapuolella on vielä lentävät hanhet -kaitaleet. Ompelin lentävät hanhet aina kahdesta kolmio-neliöstä, jotka syntyivät oheistuotteena ommellessani Tuulen viemää -tilkkupeiton blokkeja.

Tähtipölyä-tilkkupeiton taustapuoli:


Eikö ole kauniin sininen taivas tuolla takana?! Ihanaa, että aurinko suostui vähän paistamaan.

Ajattelin ensin rajata kuvaa, koska peiton takana näkyy kaikkea ylimääräistä vähän sekavaa, mutta toisaalta kuvassa on aika hauska fiilis. Tykkäsin myös siitä, että puun varjo näkyy peiton pinnalla noin hyvin.

Peittoa ei voinut asetella pihalla mihinkään muualle kuin pyykkinarulle, sillä joka paikka oli märkänä ja peitto olisi varmasti likaantunut. Tähän kuvaan pääsin itsekin mukaan, haha. 



Peitto on kooltaan 222cm x 188cm.


Reunakanttauksessa käytin kolmea erilaista vaaleaa kangasta. Reunat jäivät hyvin huomaamattomiksi.

Kirjoitin peiton nimi- ja muut tiedot valmiin nimilappukankaan kupongille. Valitsin hillityimmästä päästä nimilappukuosin.


Töölön Tilkkupajan Soile tikkasi Tähtipölyä-tilkkupeiton taitavasti longarm-koneellaan. Valitsimme tilkkupintaan aika huomaamattomaksi jäävän mutta silti elävän kuvion kiemuroita ja mutkia. Lentävien hanhien kohdalle Soile tikkasi erikseen lehvärivistön.


Tilkkupeiton pinta on eläväisen näköinen!


Sain Tähtipölyä-nimeen ajatuksen tietysti tilkkupinnan tähtikuvioista. Satuin myös kuuntelemaan David Bowien levyä Ziggy Stardust and the Spiders from Mars samalla kun kiinnitin peittoon reunakanttia. Harkitsin nimeäväni peiton levyn nimen mukaan, mutta päätin periaatteideni mukaisesti suosia suomalaisia nimiä.

Suora suomennos olisi ollut tähtisumu, mutta peitto ei näytä lainkaan sumuiselta! Siksi siis nimi Tähtipölyä.

Illan tullen valo muuttui taianomaiseksi ja kokeilin, saisinko erilaisen kuvan valmiista Tähtipölyä-tilkkupeitosta. Mies lupautui pitelemään peittoa ja koska halusin näkyviin myös paljaita oksia ja taivasta, peitosta näkyy kuvassa vain osa.


Tässä valaistuksessa peiton värikkyyskin tulee paremmin esiin. Kun peittoa katsoo luonnossa, se näyttää (vielä) paljon kirjavammalta kuin kuvissa.

Sunday, 3 November 2013

tilkkublokkiainesta. vastauksia.

Töölön Tilkkupajan Soilelta lainaamastani ja myös kirja-arvioimastani Bright and Bold Cozy Modern Quilts -kirjasta löysin kiinnostavan tilkkutyömallin, jonka blokki oli toteutettu noin tsiljardista eri palasta, kaikki vähän erikokoisia. Palojen koot oli annettu tuumina. Samalla kun pähkäilin tuumakoot senteiksi, oioin palojen leikkuusuunnitelman.


Kuvassa on vasta osa tilkkublokkia. Siihen tulee vielä mustaa eli taustaväristä kaitaletta joka puolelle ympärille ja blokki on lopulta neliö, eli minun täytyy laskeskella leveyksiä ennen kuin voin jakaa tämän ohjeen kanssanne. Värisuunnitelmana on tällä kertaa vihreä-liila.

Kuvasta varmaan näkeekin, että käsitykseni liilasta on joustava. Muuta kuvamateriaalia minulla ei olekaan jaettavaksi.

Olen aloittanut uutta pussukkaa, jossa jälleen seikkailee muodikkaita ladyjä mutta eri aikakaudelta. Ei kuvaa tästä.

Olen jatkanut aloittamieni lasinalusten parissa (en ole päässyt kovin pitkälle). Ei kuvaa.

Sitten valtava urakka: valitsin reunakaitalekankaat musta-vaaleaan tähtityöhön (vaikea valinta), leikkasin vinokaitaleet, ompelin ketjuksi ja silitin kaksinkertaiseksi. Keksin työlle nimen (ensin löi tyhjää, mutta lopulta sain ookoo-ajatuksen), kirjoitin valmisnimilapun ja ompelin lapun pienin käsinommelpistoin työn nurjalle. Suoristin työn reunat ja ompelin kantin ympäri – enää toinen kierros, ja työ on valmis. Ei yhtään kuvaa tästäkään!

Rva Pioni ja Saara kumpikin haastoivat minut vastaamaan 11 kysymykseen ja haastamaan uudet 11 bloggaajaa vastaamaan 11 uuteen kysymykseen. Vastaan haasteeseen puolittain. Koska eksponentiaalit ovat minulle tuttuja, en haasta ketään, mutta annan mielelläni vastaukset. Rva Pionille ensin ja Saaralle seuraavassa postauksessani.
  1. Mitä sinulle merkitsee pyhä/mikä sinulle on pyhää?
    Pyhä on päivä, jolloin ei yleensä tarvitse lähteä mihinkään, vaan saa luvan kanssa oleilla kotona. 
  2. Mistä asioista nautit eniten vapaa-aikanasi?
    Tykkään olla perheeni kanssa eikä meillä tarvitse olla mitään erikoista ohjelmaa. Perhe on ihan parasta. Tietysti haluan myös harrastaa tilkkutöitä! 
  3. Mikä tällä hetkellä on itsellesi elvyttävintä arjen keskellä?
    Tilkkutyöt ja ihanat kankaani. 
  4. Mainitse jokin sinulle merkittävä musiikkikappale.
    Kauko Röyhkän ”Majavalakki”. Se on Miehen ja minun meidän laulumme. Tiedän – ihan hoopo meidän laulu, mutta ei voi mitään. 
  5. Mainitse jokin sinulle merkittävä kuvataiteellinen taideteos.
    Isoäidin maalaama öljyvärityö noin vuodelta 1910. Se esittää autoa. Hän oli erittäin taitava, vaikkakaan ei nimekäs, eli taulu ei ole mikään räpellys, jolla olisi vain tunnearvo. Ja koska on vähän epäreilua mainita työ, jota juuri kukaan lukijoista ei tunne, mainitsen myös Mona Lisan. Maalasin siitä kopion vuonna kivi ja kirves, ja siksi se tuntuu läheiseltä. 
  6. Onko sinulla turvavaate/turvavaatteita? Millainen se/ne ovat?
    Tässä ei varmaan kysytä heijastinliivistä, vaan turvallisuudentunnetta tuovista vaatteista. Minulla on lukuisia turvavaatteita. Ne ovat jokapäiväistä vaatetusta parempia/hienompia ja ne pukevat minua. Sellaisissa vaatteissa tunnen oloni kaikkein varmimmaksi. 
  7. Lapsuusmuisto, joka tulee mieleesi ensimmäisenä?
    Aivan älytöntä, mutta ensimmäiseksi tuli mieleeni se, miten lapsuudenkodin betoniportaalle oli kevään ensimmäisenä lämpimänä päivänä kerääntynyt kärpäsiä ja pelkäsin niitä enkä uskaltanut mennä portaan kautta sisälle. Olin ehkä neljän. 
  8. Unelmasi tai haaveesi tällä hetkellä.
    Unelma/haave kuulostaa epämääräiseltä. Tykkään enemmänkin tehdä suunnitelmia. 
  9. Pystytkö näkemään itsesi vanhana? Millainen olet?
    En osaa kuvitella. Varmaan aika samanlainen, mutta vanhemman näköinen. 
  10. Mikä sinusta on parasta lähestyvässä vuodenajassa?
    Odotan lumen tuloa. Tulisi valoa tähän mustuuteen. 
  11. Miten suhtaudut joulunodotukseen?
    Joulujutut elähdyttävät! Tykkään hankkia lahjoja, pidän joululauluista, jouluvalojen ja –koristeiden laittelu on kivaa. Joulun odottaminen ja jouluvalmistelut ovat parasta. Joulun jälkeen tammikuu ja helmikuukin tuntuvat vähän ankeilta ja tyhjiltä. Vähän sellaisilta että höh. 
Tässä uudet kysymykset. Rva Pioni mainitsi vastaavansa mieluusti uusiinkin kysymyksiin, joten ole hyvä! Muutkin lukijani saavat mieluusti vastata näihin blogissaan.
  1. Ketä ihailet? 
  2. Miksi ihailet häntä? 
  3. Mainitse erikoisin taitosi. 
  4. Mitä radiokanavaa kuuntelet, vai kuunteletko radiota ollenkaan? 
  5. Olitko nuorempana/pienempänä jonkun bändin fani? Ja jos olit, niin minkä bändin? 
  6. Paras tietämäsi käsityökikka? 
  7. Mikä toisen ihmisen tapa ärsyttää sinua eniten? 
  8. Mikä on lempiruokasi? 
  9. Montako kirjaa luet vuodessa? 
  10. Onko sinulla hyvä suuntavaisto vai eksytkö helposti? Kerro esimerkkitarina. 
  11. Minne haluaisit seuraavaksi matkustaa? 
Ai niin, tänään on blogini syntymäpäivä! Kirjoitin ensimmäisen postaukseni 3. marraskuuta 2009. Siinä ei ollut yhtään kuvaa eikä se ollut kovin pitkäkään. Tämä taasen on 684. postaukseni.

Friday, 1 November 2013

seurapiirejä.

Oikeasti tässä ei ole muista seurapiireistä kyse kuin vastikään valmistuneesta vetoketjupussukasta, jolle annoin nimeksi Seurapiirit.


Seurapiirit-nimi tuli mieleen katsellessani kahta uusvanhalla kankaalla koketeeraavaa ladyä ja tikkauskuvioksi valitsemaani tuttua valeympyräkuviota.


Vetoketjupussukassa on puuvillakangas- ja farkkutilkkuja, välikerroksena collegejerseypala ja tikkausvanuna jostain tilkkupeitosta yli jäänyttä ohutta vanua.


Vuorikankaankin leikkasin tilkkupeiton taustakankaan ylijäämistä. Taskussa on myös pala toista kangasta, joka esiintyi tilkkupinnassakin, mutta jäi pussukan pohjan puolelle.
  • Pussukan leveys yläreunasta noin 26cm 
  • Korkeus noin 18cm 
  • Pohjan leveys 9.5cm 
Vetoketjun päissä on todellakin kangasjatkeet, mutta pihistelin tilkkupinnan ompelemisessa, eikä kangasjatkeista ollut paljon iloa. Ne juuri ja juuri näkyvät valmiissa pussukassa. Olisi pitänyt tehdä pari senttiä leveämpi tilkkupinta, niin siistit kangasosiot olisivat jääneet kauniimmin esille.

Tilkunviilaajan marraskuun 2013 kalenterikuvassa esiintyy tilkkupeitto nimeltä Keisarinna Ramandu.


Olen varmasti maininnut tästä jo muutaman kerran, mutta toistan silti. Tilkkublokkeja ommellessani olin vähän epäileväinen, mahtaisiko valmiista tilkkupinnasta tullakaan nättiä tai edes siedettävää. Tikkausvaiheessakin oli usko mennä – ensimmäiset tikkaukset näyttivät suoraan sanottuna tökeröiltä.

Olin siis iloisesti yllättynyt, kun valmis peitto olikin kaunis (vaikka itse sanonkin). Ei ole aina tilkkutyön tekijällä helppoa, kun pitää taistella uskonpuutetta vastaan!

LinkWithin

Related Posts with Thumbnails