Thursday, 31 October 2013

pussukan vetoketju.

Näytän tässä, miten liitän vetoketjujen päihin kangasjatkeet. Pintse kysyi tätä kommentissaan.

Tai no, ei tämä kaksinen ohje ole, kun en pysty näyttämään ompelun vaiheita, mutta ompelutaitoinen voi kuvista päätellä, miten se onnistuu. Tässä siis vetoketjun alapuoli:


Otan kaksi kangaspalaa ja neulaan ne vetoketjun päähän, yhden oikea oikeaa vasten ja toisen oikea alapuolta vasten. Vetoketju tulee siis kahden kangaspalan väliin ja vetoketjun pää tasan kankaanpalojen reunojen kanssa. Sitten ompelen kerrosten läpi.

Kun kankaat kääntää sauman yli, jatkopalasta tulee kummaltakin puolelta siisti, siis vetoketjun ala- ja yläpuolelta.


Tällä kertaa ompelin kääntämisen jälkeen palat vielä reunoistaan yhteen ihan vain, että palat eivät huiskisi avoimina.

Olen tässä kiinnittämässä vetoketjua pussukkaan.


Vuorikangas on päällä – olen vain kääntänyt sen syrjään vetoketjun päältä. Vetoketjun päitä ei ole pakko tällä tavalla siistiä tai peittää, sillä minun käyttämälläni menetelmällä päät jäävät joka tapauksessa saumanvaran sisään piiloon. Joskus vain on hyvä hieman pidentää vetoketjua tällä tavalla.

Jotkut myös tykkäävät siitä, miltä tämä näyttää valmiissa pussukassa.

Monday, 28 October 2013

pieni vetoketjupussukka.

Ompelin ihanasta uusvanhasta kankaastani, muutaman farkku- ja muun tilkun lisäten pienen vetoketjupussukan, jolle annoin nimen ”Kaavamainen”.


Uusvanhassa kankaassa on vaateompeluun liittyviä kuvia, esimerkiksi kuva hihan kaavasta. Siitä keksin pitkän pähkäilyn jälkeen nimen tälle.


Muistin tehdä ja kiinnittää sivusaumoihin kiinnipitolenksut. Minullehan on käynyt niinkin, että olen kyllä ommellut lenksut, mutta pussukan valmistuttua olen löytänyt ne edelleen irtonaisina jostain pöydältä.


Pussukasta tuli melko pieni, muttei yhtä pieni kuin se olisi ollut, ellen olisi jatkanut vetoketjua kangaspaloilla.
  • Leveys ylhäältä 17,5cm 
  • Korkeus noin 13cm 
  • Pohjan leveys 6,5cm 
Tilkkupinta on tikattu ohuehkoon vanuun, ja pussukassa on tavallinen kangasvuori, joten tämä ei ole tymäkkä, vaan pehmeä. Mutta seisoo silti omillaan.

Sunday, 27 October 2013

pussukat uusvanhoista kankaista.

Kangasvarastoni ovat toisaalta huvenneet, koska olen tänä vuonna tehnyt jo neljä tilkkupeittoa valmiiksi ja viideskin on vain kanttausta vailla; toisaalta olen ostanut tavallista enemmän myös uusia kankaita. Jäännöspaloja pitkään käsiteltyäni mieleni teki tarttua uudempiin hankintoihin.

Otin esiin uusvanhan kuviokankaan, löysin pari siihen sopivaa vetoketjua ja otin esiin muutaman farkkukangas- ja muun tilkun. Näistä (vähän täydennettynä muilla tilkuilla) tulee kaksi pussukkaa:


Isommassa pussukassa on mukana myös vaaleanpunaista.


Tässä on noin 25-senttinen vetoketju, jonka kumpaankin päähän ompelin kangastilkut huolittelutarkoituksessa (tällaista ei välttämättä tarvitse tehdä, mutta nyt minua huvitti tehdä näin.)

Pienemmän vetoketjun päihin ompelin 1980-luvulta peräisin olevaa verhokangasta, jotta ketju vähän pitenisi.


Pussukan vetoketjuaukko on toki aivan yhtä lyhyt näin, mutta pussukasta itsestään tulee vähän isompi.

Pienen pussukan taidan tikata vain vanuun kiinni, mutta isompaan pussukkaan tulee myös välikerros. Ehkä ei froteeta tällä kertaa. Katson, löytyisikö varastoista sen sijaan vähän collegejerseytä tai fleeceä.

Ompelen vetoketjun hyväksi havaitsemallani menetelmällä, joka on selostettu englanniksi täällä. Tässä syyt, minkä takia ohje on minusta erinomainen:
  • Paloja ei tarvitse mitata sentti- eikä tuumamitalla, vaan leveys mitataan vetoketjulla. Korkeuden voi itse päättää (usein toki mittaan sen, jotta palasta tulee suorakulmainen). 
  • Siispä sama ohje sopii minkä tahansa mittaiseen vetoketjuun. 
  • Kaikki saumanvarat jäävät piiloon – pussukka on täydellisen siisti myös sisältä. 
  • Edes vetoketjun reunat eivät jää näkyviin. 
Olen parannellut alkuperäistä ohjetta vielä sen verran, että ompelen pussukkaan pohjan. Tässä postauksessa on siihen liittyvää ohjeistusta.

Wednesday, 23 October 2013

ompelin laukun tilkuista.

Ihmeiden ihme, sain pitkästä aikaa valmiiksi jotain hyödyllisempää kuin tilkkupeiton! Armottoman hitaasti etenevä tilkkulaukkuprojekti on valmis. (Näyttäessäni valmista laukkua, Tytär ihmetteli ääneen, olinko todella tehnyt jotain hyödyllistä.)

Tämä tilkkupaloista ja vaaleasta lisäkankaasta ompelemani, modernisti retro vetoketjulaukku sai nimekseen Takataan roos.


Nimeä keksittiin perheen voimalla, ja idea lähti Tyttären huomiosta, että laukussa on jotain 1960- tai 1970-lukulaista. Ensimmäinen mieleen tullut nimi-idea oli kyllä Twiggy, mutta jatkoimme keksimistä, koska halusin löytää suomenkielisen nimen. (Takataan roos ei tietysti ole ihan suoraviivaista suomea.)

Laukun toisella puolella tilkkupalat on taiteellisesti asemoitu toiseen reunaan.


Tästä puolesta minulle tuli mieleen kelvoton laukkunimi ”Ämpäri” – alin iso tilkkupala muistuttaa vähän ämpäriä. En halua silti antaa sellaista nimeä kivalle laukulle. Ei siis aina ole ihan helppo keksiä hyvää nimeä.

Tilkkulaukkuun valikoitui oranssi vetoketju, johon tämä kuosi tuntui sointuvan hyvin.


Kokosin laukun vuorin aika monesta eri palasta. Kankaat olivat kivoja, mutta kun näen kaikki kuosit keskenään tähän tapaan, yhdistelmä näyttää aika tymäkältä.


No kelpaa. Kun laukkua sulkee vähän, näyttää hillitymmältä.


Tilkkulaukun pohja näyttää tällaiselta:


Takataan roos –tilkkulaukku sivulta:


Kiinnitin kerrokset reteästi nuppineuloilla kerros kerrallaan. Ensin neulasin vuorin kiinni päälliseen. Sitten mittasin sangoille paikat ja neulasin ne kiinni. Lopuksi otin vetoketjulipareen ja kiinnitin sen nuppineuloilla muutamasta kohdasta.

Aikamoiselta piikkisialta näytti, ja aika epätoivoiselta yritykseltä: 


Onnistuin silti ompelemaan kantin melko tasaisesti reunaan kiinni. Neuloja oli tosi paljon, koko ajan sain pysähtyä niitä noukkimaan.

Tilkkulaukun mitat:
  • Leveys yläreunasta noin 35cm 
  • Korkeus noin 31.5cm 
  • Pohjan leveys noin 10cm 
  • Vetoketju oli alkujaan 55-senttinen, mutta lyhensin sitä hieman. 

Lopuksi laukun taiteellisemman puolen alakulmaa lähempää:


Sangat olivat 66cm pitkät ennen kuin ompelin ne kiinni; valmiissa laukussa hieman lyhyemmät. Sangat ovat nelinkertaista kangasta, johon olen silittänyt kiinni tukikankaan. Sankojen sisällä on pyykkinarua vahvikkeena.

Tilkkupinta on silitetty kiinni tukihuopaan ja sen jälkeen tikattu. Laukku on hyvin jäpäkkä!

Sunday, 20 October 2013

ompelin tilkkulaukkua. luin tilkkukirjaa.

Jäännöspaloista ja lisävaaleasta kokoamani ja jo aikaa sitten vanutikkaamani tilkkupinnat ovat vihdoin saamassa laukun muotoa:


Tasoitin palat laukkukappaleiden muotoisiksi ja mallasin, eikö vain vetoketjulipare sovikin hyvin väreihin. Totta kai sopii! Kaikki sopii aina kun vain pannaan sopimaan.

Olen myös ommellut laukun vuorikappaleet melkein valmiiksi. Seuraavaksi täytyy vissiin ruveta valitsemaan laukkuun sankakangasta, huokaus. Valintoja!

Minulla kun on yleensä monenlaisia töitä tekeillä, niin aloitin tällaiset jouluiset lasinaluset:


Kuponkikangas on tilkkukilta Syyringin kankaidenvaihtoillasta kotoisin, mutta en millään pysty muistamaan, keneltä tilkkuystävältäni sen kaappasin. Vaalea vihreä tuo näihin lisää valoisuutta.

Ensimmäistä kertaa kokeilen ommella ensimmäisen kehyskaitalekerroksen näin, että leikkaan palat erilleen vasta tämän ommeltuani. Tuumin, että näin ehkä säästän hieman kaitalekangasta.

Arvostelen tilkkukirjan

Kirjastosta löytyi pitkästä aikaa tilkkukirja, jota en ollut lukenut. Nyt olen lukenut tämänkin, eli Sarah Fielken kirjoittaman ”Iso ilo pienistä tilkuista” –kirjan.


Kirjassa on ohje 20 tilkkutyöhön, joiden avulla voi tutustua kymmeneen eri tekniikkaan, esimerkiksi kaitaleompeluun, lentäviin hanhiin, Y-saumoihin ja portaittain ompeluun. Näistä tekniikkakuvauksista voi saada paljon ideoita.

Mallit ovat hyvin Sarah Fielken näköisiä – kenenpä muunkaan – ja on makuasia, pitääkö näistä. Voisi luulla, että kirjavan ystävänä tykkäisin näistäkin jokaisesta, mutta jostain syystä kirjassa on vain pari minua kiinnostavaa mallia.

Hauskin osuus oli heti alussa, kun Sarah kertoo, miten hän valitsee kankaat tilkkutöihinsä. Sitä tykkäsin lukea (vaikkei hänen kuvauksensa tuo kovin paljon apuja meille muille).

Saturday, 19 October 2013

että tällaisia tilkkupintoja.

Olen epäilemättä esitellyt näitäkin tilkkupintoja teille lukijoille aiemmin, mutta ehkette muista näitä ulkoa. Minä yllätyin jonkin verran, kun nämä putkahtivat esille siivoillessani ompeluhuoneen makkarin vaatetelinettä.


Sinisen tilkkupinnan muistan hyvin. Punaisia muistelin tehneeni yhden, mutta näitähän oli huomattava määrä (siis neljä).


En ole tasoittanut näitä, mutta pystyn kuvittelemaan, miltä nämä voisivat näyttää, jos lisäisin näiden väliin ja ympärille vaaleaa kangasta. Näin syntyvän suorakaiteen ympärille vähän kehysmäistä tilkkupintaa ja ehkä hiukan lisää vaaleaa, ja tässähän olisi tilkkupeitto valmiina.


Hämmästyttävää. Melkein valmis tilkkupeitto piileskeli huoneessa enkä edes tajunnut.

Melkein valmis vetoketjulaukku on saamassa vetoketjulipareen.


Nyt joudutte käyttämään mielikuvitustanne, laukku ei ihan vielä näytä itseltään. Ompelen laukkuun seuraavaksi vuorikappaleen ja siihen sisätaskun. Ja sangat täytyy valmistaa. Ehkä laukku täytyy kootakin.

Ei tämä siis aivan vielä ole edes melkein valmis, vitsailin vain. Eikä tilkkupeitto taida olla juuri lankaan valmis.

Olipa muuten eilen äänekästä tilkkuilua täällä ompeluhuoneessa makkarissa! Säilytän konetikkauslankojani pyöreässä kannellisessa peltirasiassa. Rasia majailee ompelunurkkauksen nurkkakaapissa aika alhaalla. Työtuolilla istuessani yletyn kyllä ottamaan rasian kaapista ja panemaan sen takaisin, mutta pientä pujottelua joudun tekemään, koska kaapin ovi avautuu minuun päin.

No, laiskuuttani pidin peltirasiaa yhdessä kädessä ja availin ovea toisella kädellä vähän tuonne sivulle päin, kun rasian kansi nuljahti auki ja rasia kansineen sekä JOKAINEN lankarulla heittäytyivät lattialle.

Bing bäng kilin kolin, ja lankarullien kierimisääntä kuului vielä pitkään. Ylpeänä mainitsen, etten sanonut yhtään mitään. Odotin, että onnettomuuspaikka hiljeni ja rupesin kokoamaan lankarullia takaisin rasiaan. Siivosin sen samalla, joten ei niin pahaa, ettei jotain hyvää!

Friday, 18 October 2013

vetoketjupussukka Raanu-kankaasta.

Ompelin vetoketjupussukan Marimekon Raanu-kankaasta. Tämän pussukan nimi on nyt "Raanukas".


Tilkkutyönä ommellun pinnan sijaan pussukka on siis yhtä ainoata kangasta ja etu- ja takakappale kumpikin yhtä palaa (olisin tietysti voinut ommella pussukan nyt yhdestä ainoasta palasta, mutta silloin minun olisi pitänyt muuttaa ompelusysteemiäni, ja se aiheuttaa yleensä vain ongelmia).


Vuorikankaana on isoruutuista verhopuuvillaa Tyttären toiveesta. Ompelin Raanu-kankaan hulpiomerkinnät sisätaskun yläreunaan koristeeksi.


Muistin asetella toisen ja toisen kappaleen niin, että raidat juoksevat pohjassa samoin päin.

Mutta unohdin taas kiinnipito-/roikotuslenksun sivusaumasta. Voi minua!


Raanukas-pussukka on kooltaan seuraavanlainen:
  • Leveys yläreunasta 25 cm
  • Korkeus noin 15 cm
  • Pohjan leveys noin 8 cm.
Käytin 25-senttistä vetoketjua, jonka päihin ompelin kangastilkut. Tikkasin Raanu-kankaan kiinni ohueen tikkausvanuun ja välikerrokseksi lisäsin froteekangaspalan tukevoittamaan pussukan rakennetta.

Mainitsen vielä, että olen mukana Finnquiltin organisoimassa suomalais-englantilaisessa kangasvaihdossa ja sain vaihtokankaani eilen. Paketissa oli viittä eri kangasta, joista kahta olisin mainiosti voinut kuvitella itsekin ostavani. Muut kolme olivat minulle vieraita valintoja. On mielenkiintoista suunnitella tilkkutyötä näistä kankaista!

Thursday, 17 October 2013

ompelen vetoketjupussukkaa.

Ompelen Tyttärelle vetoketjupussukkaa ihkaihanasta Raanu-kankaasta. Olen suunnitellut työtä aika pitkään, ja vihdoin sain aikaiseksi tikata kangaspalat kiinni vanuun ja välikankaaseen (tälläkin kertaa vanun ja päällikankaan väliin tuli kerros froteeta).

Sain palat tasoitetuiksi ja valitsin päällikankaaseen mahdollisesti sopivia vuorikankaita tarjolle.


Näistä neljästä vaihtoehdosta Tytär valitsi viidennen:


Voisi luulla, että lievästi sanottuna laajahkosta kangasvarastostani löytyisi heittämällä sopiva vuori mihin tahansa tarpeeseen, mutta ehei! Raanu-kangasta komppaamaan ei tahtonut löytää mitään mieleistä. Onneksi sentään löytyi kelvollinen.

En ollut aikonut, mutta aikomuksistani huolimatta ompelin vetoketjun päihin kangaspalat.


Niin, ja tämähän ei ole varsinainen tilkkutyö, koska käytän yhtenäistä kangasta, jonka vain tikkaan. Poikkeuksellista minulle. Paljon hauskempaa on tehdä tilkkupintaa ja tikata se (vaikka tikkauskuvion keksiminen on aina tosi vaikeaa).

Wednesday, 16 October 2013

tikkauspalvelun upeat tikkaukset.

Töölön Tilkkupajan Soile tikkasi musta-vaalean kolmio-neliö-tähtitilkkupinnan tikkauspalvelussaan. Olen taas erittäin tyytyväinen tulokseen!

Tilkkupeitto on vielä kanttaamatta, koska hain sen Pajalta juuri äsken, joten en esittele sitä isommin, mutta pari kuvaa kuitenkin.


Soile ehdotti, että tikkaisi peiton ylä- ja alareunoissa olevan lentävät hanhet –tilkkurivin päälle köynnöskuvion. En olisi sellaista osannut pyytääkään! Erinomainen idea!


Muualla peitossa on köynnöskuvioon hyvin sointuvaa kukkakiemurakuviota. Näyttää hyvältä!


Otin sisätiloissa vielä yhden kuvan, mutta valaistus oli vähän niin ja näin. Ehkä tästä saa jotain käsitystä tikatun pinnan kivuudesta.


Nyt pitäisi ruveta mittailemaan peiton ylä- ja alareunoja sekä sivuja ja tasoittelemaan niitä kanttausta varten. Toivottavasti tällä kertaa muistan ottaa apuun erikoispitkän eli kolmemetrisen mittanauhani! Arvoitus-tilkkupeittoahan mittasin nysänauhallani, vaikka minulla olisi pitkäkin jo ollut.

Monday, 14 October 2013

valmis tilkkupeitto juoponpolkublokeista.

Ompelin elokuun 2012 lopulla kokeeksi juoponpolkublokin tekniikalla, jonka opettelin tästä She Can Quilt -blogin videosta. Riemastuin, miten nopeasti ompeleminen sujui ja innostuin kokoamaan blokeista modernimman näköisen kuvion, joka tunsi nimen Mod Pop (tai kutsuin sitä alkuun myös Op Art -vaikutteiseksi blokiksi).

Tilkkupeitto on jo nyt, vaatimattoman reilun vuoden aherruksen jälkeen vihdoin valmis ja se sai nimekseen ”Arvoitus”.


Minulla on nimelle oikein hyvät selitykset, ainakin omasta mielestäni.

Olen toisinaan ottanut tilkkutyölle nimen ajankohtaisesta kirjasta tai elokuvasta, esimerkiksi Oliver Twist –pussukka oli tällainen ja myös Keisarinna Ramandu –tilkkupeiton nimi juontui hiljattain näkemästäni elokuvasta. Tällä kertaa olin juuri saanut luetuksi Robert Harrisin kirjan ”Enigma” (kolmatta kertaa), joten Arvoitus-nimi on ajankohtainen.

Peiton väritys tuo lisäksi mieleeni 1960-luvun Batman-sarjakuvalehdissä seikkailleen Arvuuttajan. Hänellä oli vihreä puku, jossa oli kysymysmerkkejä. Muistelen, että puku olisi ollut aika tavalla tällaista vihreää.

Minulle on myös arvoitus, mitä seuraavaksi tällä teen. (Varmaan taittelen sen ja vien vinttivarastoon.)

Lisää kuvia. Kanttaus on kauempaa yksivärisen oloinen, mutta lähempää siinä erottuu sävyjä:


Hahaa, pääsin näin pian käyttämään Ranskan tilkkumatkaltani ostamiani valmisnimilappuja.



Täydellisesti sopivan väristä ei ruskea-pinkki-turkooseissa vaihtoehdoissa ollut, mutta tämä sopi mielestäni silti hyvin. Kirjoitusalueen muotokin on vähän linjassa blokeista muodostuvan kuvioinnin kanssa.

Arvoitus-tilkkupeiton taustakappale näyttää suunnilleen tällaiselta:


Töölön Tilkkupajan toteuttamat tikkaukset näkyvät tummassa reunuksessa hyvin:


Kuvasin Arvoitus-tilkkupeiton myös pyykkinarulla, vaikka näin sen koko pinta ei näy kuvassa.


Kokosin tyypilliseen tapaani kehyksetkin useammasta eri kankaasta ja hifistelin lisätessäni pienen pätkän juoponpolkublokeissa ollutta kuviokangasta mustan kehyskankaan perään. Jos kuviointia katsoo tarkemmin, näyttää kuin se jatkuisi blokeista kehyksen puolelle.

Kuvasta huomaa hyvin, että tummista blokeista tekemäni kulma erottuu muusta pinnasta liian hyvin. Voih! Minun olisi pitänyt korjata tämä outous jo sommitteluvaiheessa.

Vaaleampi tilkkupinta on visuaalisesti kyllä ihan kiva - vain tuo vaalean ja aika tasaisen ja oikein mustanpuhuvan välillä oleva kontrasti on (minua) häiritsevän kova.


Ripustin peiton taiteellisesti omenapuun oksaan:


Ja myös päärynäpuun oksaan:


Peitto on kaikkine väritysvammoineenkin nyt valmis ja sen koko on vaikuttavat 179cm x 252cm.

Vaikka juoponpolkublokkeja oli joutuisa ommella ja vaikka kuviosta olisi voinut tulla huikean hieno, en usko, että ryhdyn uudelleen tekemään peittoa tällaisella mallilla. Tykkään kuitenkin neliökuvioisista tilkkupinnoista niin paljon enemmän!

Toisaalta, mistä sitä koskaan varmasti tietää? Sekin on arvoitus.

Sunday, 13 October 2013

kannattaa avautua.

Lopetin viime postaukseni huokaukseen siitä, miten juoponpolku-tilkkutyö pitäisi kantata. Kyllä kannatti mainita asiasta julkisesti! Henkinen paine vai mikä mahtoi johtaa siihen, että tartuin vihdoin toimeen!

Tasoitin ensin reunat ja nurkat suoriksi. Mittasin peittoteelmän sivut ja huomasin, että yläreuna oli selvästi alareunaa kapeampi. Onneksi siis mittasin! Sain tasoitettua kappaleesta kutakuinkin suorakaiteen mallisen.


Ai niin, ja nyt vasta huomaan työskennelleeni vanhan mittanauhani varassa. Minullahan on nyt kaksi kertaa niin pitkä eli kolmemetrinen mittanauha, kiitos Soilen. Sillä minun tietenkin olisi kannattanut mitata tämäkin pala.


Töölön Tilkkupajassa tikatut kuviot erottuivat komeasti päivänvalossa: Kuvassa taustakangaspuoli peitosta.

Kokeilin kirkkaanvihreää kanttauskangasta. Sopi.


Leikkasin kantit, ompelin ja silitin sekä kerin vyyhdiksi. Hienolta näytti. Vertailun vuoksi nostin Ranskan tilkkutapahtumasta ostamiani vihreitä kankaita samaan kuvaan.


Minulla oli ostoslistalla ainoastaan yksi tietty kangas ja se oli vihreä kanttikangas tähän juoponpolkupeittoon. Miten toteutin tämän? No tietenkin ostin yhden kirkkaan vihreän kankaan ja kahdeksan muuta kaikki samaa oliivinvihreää, vain eri sävyissä.

Fiksu ihminen olisi ostanut muutamaa eri vihreää. (Mutta onneksi se yksi erivärinen kangas oli sopiva.)

Vielä yksi kuva Villit kuviot –tilkkupeitostani, kun käytän sitä päiväpeittona.


En malttanut olla kuvaamatta sitä, kun valo tuli juuri sopivasti niin, että tikkauskuviot näkyvät hyvin.

LinkWithin

Related Posts with Thumbnails