Sunday, 28 July 2013

olin väärässä.

Olin väärässä, kun vakuutin viime postauksessani kolmio-neliötähtikuvioisen tilkkupeiton olevan valmis, kunhan saan pötköt kiinnitetyksi yhdeksi pinnaksi. En arvannut saumanvarojen vievän niin paljon pituutta/leveyttä pinnasta, että siitä lopulta tulisi näin kummallisen mittainen.


No eihän kuvasta mitenkään näe, että pinta olisi oudon kokoinen! Mutta se on. Se on minun makuuni liian neliömäinen. Torkkupeitoksi se on liian suuri ja sängynpeitoksi liian pieni (tai liian suuri). Minun on siis lisättävä siihen pituutta!

Kehykset olisivat helppo keino, mutta kehykset kasvattaisivat peiton leveyttä entisestään, vaikka se mielestäni on jo ihan tarpeeksi leveä.

EHDOTTOMASTI EN HALUA tehdä enää yhtään blokkia tähän työhön! Aargh, se vaatisi ajatustyötä ja vanhojen muistelemista. Ja pienten osien leikkaamista ja ompelemista (musta-vaaleat kolmio-neliöt lähinnä). Ei sitä enää!

Sitten muistin Jäätelökesä-tilkkupeiton ylä- ja alareunaan ompelemani pidennysraidat. Hahaa, ja löysin ompelupöydältä vinoruudukkotyön aikana ompelemiani kolmio-neliöitä, joita on edelleen jäljellä valtava röykkiö. Onneksi niissä on toinen kolmio aina vaaleaa kangasta. Ajattelin, että kuviot – siis kolmio-neliöt – sointuisivat tähän pintaan, vaikka kankaat ovat erilaisia.

Ompelinkin kolmio-neliöistäni pitkän rivin lentäviä hanhia.


Yläreunassa hanhet voivat lentää yhteen ja alareunassa toiseen suuntaan.


Tätä kirjoittaessani keksin vielä, että teen rivistöön pari mustaa hanhea. Hmph, joudun sittenkin pähkäilemään mittoja ja sovittamaan niitä jo olemassa oleviin. Mutta ei auta pyristellä: mustat hanhet tarvitaan.

Hanhirivistöjen ylä- ja alapuolelle ompelen soirot vaaleaa kangasta. Sitten tilkkupinnalla alkaa olla normaalit mittasuhteet.

Olin kyllä pettynyt, etten päässytkään julistamaan tilkkupintaa valmiiksi heti blokit yhdistettyäni!

jatkoja.

No, en malttanut jättää plus-merkkistä kokeilublokkia yksinäiseksi, kun se kerran onnistui aika hyvin. Tein samoilla mitoilla toisen plus-merkkisen blokin.


Tässähän on kohta jo peitto valmiina, hahah:


Toisen tilkkublokin vaaleissa paloissa on lähinnä vitivalkoista ja toisen plus-merkin tausta on lämpimämmän värinen, mikä on minusta häiritsevää. Mutta näitä tulee varsinaiseen tilkkupintaan paljon, jolloin vaalean eri sävyt eivät enää erotu.

Vaaleista kankaista tuli mieleen, että neliö-tähtikuvioinen tilkkupintani oli edelleen kokoamatta. Otin esiin jo ompelemani pötköt sekä vielä irtonaiset tilkkublokit ja kokosin blokeista kolme pötköä lisää. Sitten blokit loppuivat, paitsi jostain kummallisesta syystä yksi erityinen reunapala jäi ylitse. ???


Enempää blokkeja ei ole tehtynä! No, ehkä tämä koko jo riittää. Nytkään tilkkupinta ei mahdu suorana ompeluhuoneen makkarin lattialle.

Olin suunnitellut, että sommittelisin pinnan huolellisesti, mutta se sai jäädä. Aivan tarpeeksi vaikeaa oli pitää rivit järjestyksessä niin, ettei pintaan muodostunut virheitä. Blokkien järjestys tässä on siis melkein kokonaan satunnainen. Todellinen scrap-pinta!

Seuraavaksi täytyy pötköt ommella pitkillä saumoilla toisiinsa kiinni, ja sitten pinta onkin valmis! Ja siis kokonaan valmis – olen ajatellut, ettei tähän tule mitään kehystä, vaan ompelen pelkän kantin pinnan ympäri. Viimeisin ajatus kantin väriksi on satunnainen musta-punainen.

Saturday, 27 July 2013

applikointia.

Kahden viikon huvilaloma on ihana, mutta ompelua ei vain voi hylätä niin pitkäksi aikaa. Aiempina vuosina olen ottanut mukaan ristipistotyön tai pari ja niin tänäkin vuonna, mutta sen lisäksi pakkasin kassiin applikointisetin.

Käytännössä setti oli siis isohko määrä eri värisiä tilkkuja, vähän lakanakangasta ja ompelutarvikkeet. Keksin applikoitavat kuviot itse.

Aloitin kiinnittämällä lakanakangaspohjalle kukkavarren eli 2,5 cm leveästä vinokaitaleesta taivuttelemani kaaren. Piirtelin muut kuviot yksi kerrallaan paperille, ompelin kankaan kuvion ympärille kiinni ja sitten kiinnitin palan taustakankaalle sopivaan kohtaan. Applikoinnin jälkeen poistin harsimalangat, leikkasin aukon kuvion taakse lakanakankaaseen ja noppasin apupaperin aukon kautta ulos. Tämän applikointitekniikan opin Espoon Tilkkuluolassa vuonna 2011.

Ensimmäinen kukka on melkein pelkkää vartta.


Viihdyin vinokaitaleen kiinnittämisen parissa, ja kukalle jäi tosi vähän tilaa. Onneksi varren vieressä oli tilaa lehdille. Innostuin kiinnittämään lehtiä aika monta, kaikki eri värisiä.


Kukkaan tein vähän lisäyksiä.


Ensimmäinen kukka valmis.


Seuraavalla kerralla pidin varani ja ompelin kukalle paljon lyhyemmän varren. Niinpä taustakankaalle mahtui myös aika iso kukkanen.


Otin vapauksia ja ompelin kukkavarteen sini- ja liilasävyisiä lehtiä.

Toinen kukka valmis.


Kolmannessa kukassa päätin käyttää vielä enemmän mielikuvitusta. Piirsin koko kukan ensin paperille, leikkasin kuviosta yhden osion kerrallaan ja applikoin. Näytti aika oudolta ensin.


Kun kukan ontto keskusta täyttyi, kuvio alkoi näyttää järkevämmältä.


No, aika erikoinen kukka tästä kuitenkin tuli.


Kahden viikon huvilaloman aikana ristipistotyöt eivät edistyneet laikaan, mutta ehdin ommella nämä kolme noin A4-kokoista kukka-applikaatiokuviota. Näitä oli kiva tehdä – ei ollut kovin pahoja ompeluvierotusoireita koko aikana, mutta superkiva on palata nyt ompelukoneen ääreen!

Friday, 26 July 2013

kangasostokset Hämeenlinnasta.

Kesälomilla viihdyn perheeni kanssa vuokrahuvilalla Hämeenlinnan lähellä, ja niin tänäkin kesänä. Kahden viikon huvilaloman aikana pääsin tekemään myös kangasostoksia. Linja-autoaseman talossa oleva ompelukoneliike myy myös tilkkukankaita, ja sieltä ostin itselleni nämä ihanuudet:


Ajatella, löytyi kaksikin kissakangasta, joita minulla ei vielä ollut.

Toisella kaupunkikäynnillä harhautin muuta perhettä ja junailin ovelasti itseni Eurokankaaseen, jonka käsityöpuuvillalaarista löysin useamman hyvän neutraalin kankaan:


Mustanpuhuvat ja vaaleat kankaat ovat käteviä varastossa, sillä niitä kirjaviin osuuksiin yhdistelemällä saattaa saada syntymään erinomaisen modernia tilkkupintaa. Olen myös huomannut pallokuvioisten kankaiden erinomaisen sopivuuden moneen tarkoitukseen - siksi valitsin tuon ruskehtavan pallokankaan.

Tuesday, 23 July 2013

ompelin plus-merkkisen tilkkublokin.

Vaikka esimerkiksi juoponpolkukuvioinen tilkkupinta on vailla taustakangasta ja vaikka jäännöspalalaatikko voihkii täpötäyteyttään, tartuin uudehkoon ostokankaaseen. Leikkasin siitä 7cm leveän kaitaleen, jotta pääsin kokeilemaan uuden näköistä tilkkublokkia.

Jos haluat kokeilla vaihteeksi plus-merkkikuvioista tilkkublokkia, mitat löytyvät tästä:


Toisin sanoen, leikkaa hyvin vaaleista kankaista

  • 4 kpl neliöitä, 13cm x 13cm 
  • 4 kpl neliöitä, 7cm x 7cm 

Leikkaa myös värikkäästä, paljon vaaleita tummemmasta ja/tai kirkkaammasta kankaasta

  • 2 kpl neliöitä, 7cm x 7cm 
  • 1 kpl suorakaide, 18,5cm x 7cm 

Ompele kuvan mukaisesti. Huomaa, etteivät mitat mene tismalleen tasan, joten kannattaa huolehtia, että keskipalaan ulottuvat reunat menevät tasan – jätä mahdollinen ylijäämä blokin uloimpiin reunoihin.'

Valmis plus-merkkinen tilkkublokki ommeltuna ja silitettynä:


Valmiin blokin koko on noin 29cm x 29cm. Tämä on tasoitettava neliöksi ennen kuin blokkeja alkaa ommella kiinni toisiinsa. Jos sellainen työ harmittaa, blokkia ei kannata tehdä minun mitoillani!

Vaaleat osat kannattaa leikata monenlaisista kankaista (ei ehkä näin harvasta erilaisesta kuin minä leikkasin).

Sunday, 21 July 2013

ompelin vetoketjupussukan.

Nopeasti ompelemistani tilkkupinnoista syntyi tällainen vetoketjupussukka, jolle annoin nimen Aaltoliikettä. 


Aaltoliikettä-nimi tulee tikkauksista, jotka muistuttavat etäisesti vedenpintaa, kun siihen on osunut esimerkiksi kaksi pikkukiveä tai vaikka kaksi sadepisaraa.

Aaltoliikettä-pussukka on ensimmäinen kappale Tilkunviilaajan Street-mallistossa. Mies ( ! ) ehdotti, että tekisin välillä pussukkaan pitkän sivulenksun, jotta pussukkaa voi kantaa ja että kutsuisin tätä Street-mallistoksi. Toteutan ehdotuksen mielelläni – hän ei kovin usein esitä ompelemiseen ja tilkkuiluun liittyviä ideoita.

Pussukassa on vuori Kvilttaajalta ostamastani, tilkkutöiden taustakappaleeksi ajattelemastani (ja myös käyttämästäni) kankaasta.


Leikkuuteknisistä syistä toisessa vuorikappaleessa kuvio kulkee ylösalaisin. Ei haittaa!

Vielä kerran näkymä tikatuista pussukkapinnoista. Olen tässä jo kiinnittänyt ja päällitikannut vetoketjun.



Kangasjatkeet vetoketjun päissä tosiaan helpottivat pussukan ompelemista, siis siinä vaiheessa kun ompelen pussukka- ja vuorikappaleet pussiin.

Toinen puoli pussukasta näyttää tältä:


Taustalla vanhaan, ystävien mökin autiolta naapuritontilta löytyneeseen rikkinäiseen emalikattilaan istuttamani daalia. Tapojeni vastaisesti en ole vielä saanut kukkaa hengiltä, ja se on sentään ollut minulla yli kuukauden!

Avattuna pussukka näyttää tällaiselta:


En tehnyt vuoriin sisätaskua, koska pussukka on niin matala.

Vielä yksi potretti:



 Aaltoliikettä-pussukan mitat:

  • 15cm korkea 
  • 22cm leveä yläreunasta 
  • 7.5cm pohjan leveys 
  • 40cm kantolenksu. 



Street-malliston ideoija (Mies siis) tosin piti kantolenksua liian pitkänä ja suositteli tekemään seuraavaan malliston pussukkaan vähän lyhyemmän. Mihin mahtoi perustaa arvionsa? Sen tiedän, ettei hän rupea tätä kantamaan mukanaan.

Friday, 19 July 2013

käsinommeltua: vintage-paita

Äitini on ommellut tämän paidan:


Vuosilukua en tiedä, olisiko joskus 1960-luvulla? Hänellä ei ole paidalle enää käyttöä, joten otin sen itselleni kauniin kankaan takia.

Minun on kyllä vaikea leikata ehjää mitään vaatetta tilkuiksi! Entisestään arveluttaa, kun tarkastelin paidan nurjaa puolta.


Äidillä ei ollut kuin suoraa ommelta tikkaava poljettava Singer, joten hän oli viimeistellyt tarkkuutta (siis hitaampaa ompeluvauhtia) vaativat kohdat käsin, ja huolittelu oli tietysti myös käsin tehty.

On ollut aikamoinen työ yliluotella paitakappaleet ennen ompelemisen aloittamista:


Napinlävet oli tietysti myös ommeltu käsin:


Luulin paitaa hartioista kinttanaksi, mutta se sopikin ylleni ihan ookoo. Sen pukevuudesta en ole aivan varma, mutta en taida ihan vielä leikellä sitä tilkuiksi. Jospa vaatteelle olisi kuitenkin vielä käyttöä!

Wednesday, 17 July 2013

taustakappale toiseen tilkkutyöhön.

Raidallinen tilkkupinta oli niiiiin kirjava, että olisi luullut taustakappaleiden valitsemisen olevan helppoa. Kaikkien olisi luullut käyvän yhtä hyvin (tai huonosti). Mutta vähän vaikeaa oli.

Ensiksikin, tilkkupinta oli itsekseen jo niin iso, etten saanut levitetyksi sitä suorana sommitteluseinälleni vapaana olevalle makkarin lattialle. Rähmä. Sitä isomman taustakappaleen kokoaminen oli siis tavallistakin haastavampaa.

Lopputulos: valmis taustakappale ja tilkkupinta ommeltuna, silitettynä ja taiteltuna, valmiit lähtemään Töölön Tilkkupajaan Longarm-tikkauspalveluun.


Myönnän päässeeni melko hyvään alkuun Kvilttaajalta saamani kukkapinnan, muutaman jäännöspalan ja ikivanhan tilkkukangashankintani avulla:


Yli puolet pinnasta tehtynä! Eikä tarvinnut ommella kuin … viisi saumaa tässä vaiheessa.

Olen ostanut Kvilttaajalta hänelle tarpeettomaksi käyneitä kankaita nimenomaan taustakappalekäyttöön. Otin yhden niistä esille, mutta kuvio ei tuntunut sopivan tähän työhön. Kolmannella kokeilemalla kuvio ja värit alkoivatkin sointua oikein hyvin. Kaikki sopii kun vain panee sopimaan!


Kyseinen sopii-ei sovi –kangas on siis tuo punapilkkuinen/-kukkainen kuvan vasemmassa reunassa.

Taustakappaleen värien ja kuvioiden massoittelu näyttää tältä:


Ehkä tämä ei taaskaan valahda kategoriaan "tykkään taustapuolesta melkein enemmän kuin etupuolesta," mutta ei tämä myöskään ärvötä. Ihan ookoo.

Ja taas koottu kankaista, joita minulla jo oli. En päässyt joutunut kangaskauppaan ostosmatkalle.

Monday, 15 July 2013

pussukkapinnat leikattu.

Nopeasti ompelemani ja jo tikkaamani tilkkupinnat ovat lähempänä valmistumista pussukaksi. Leikkasin ne tasaisiksi.


Kylläpä tikkaukset näkyvät hyvin tässä valaistuksessa!

Kerrankin pinnat olivat riittävät, jotta saatoin leikata ne alaspäin leveneviksi. Silloin valmis pussukka on melko suorakaiteen mallinen, vaikka siihen ompeleekin pohjavekin. Yleensä ompelen pussukat suorakulmaisista kappaleista, jolloin pohjavekin ompelemisen takia valmis pussukka kapenee vähän pohjaa kohti.

Tällä kertaa piilotin vetoketjun päät kangaspalojen alle. Viimeksi ompelemassani Iltateellä-pussukassa taittelin vetoketjun päitä ommelviivojen alle, mutta se on kyllä turhauttavaa nyhertämistä. Tämä on varmasti helpompi tapa.

Saturday, 13 July 2013

valmis taustakappale.

Lähtötilanteessa minulla oli väärin leikkaamistani sekä ylimääräisistä vinoraitablokeista kokoamani kaitale kivan vinoruutu-raitaisen tilkkupinnan taustakappaleeseen, eikä yhtään ideaa, mitä muuta kangasta kappaleessa käyttäisin.

Noin 1,5 tuntia myöhemmin minulla oli valmis taustakappale ommeltuna, silitettynä, taiteltuna ja valmiina vietäväksi Töölön Tilkkupajan Longarm-tikkauspalveluun:


Keksin ensin ottaa esiin hyvin vaalean, pastellipilkullisen kankaan, joka näyttää minusta sittenkin vähän liian vauvamaiselta käytettäväksi esimerkiksi pussukoiden vuorikankaana tai pussukkapinnoissa. Joutilas kangas, siis.

Palloteemaan päästyäni katsoin, sopisiko yksi uusimmista hankinnoistani tähän. Hyvin sopi:


Olin ostanut vaaleanpunaisen pallokankaan varta vasten taustakankaaksi, joten raaskin sitä käyttää tähän.

Kahdesta kankaasta ei ihan tullut koko pintaa, joten jatkoin sitä vaaleansinipohjaisella, valkopallollisella kangaspalalla. Nättiä kangasta, eli tuntui uhraukselta käyttää sitä. Mutta siinä se nyt on:


Olen oikein tyytyväinen, että sain ommelluksi koko taustakappaleen käsillä olleista kankaista, eli en päässyt joutunut lähtemään kangasostoksille tätä varten.

Tulevien tilkkupintojen taustakappaleisiin minun kannattaisi kyllä hankkia yksivärisiä tai ainakin lähes yksivärisiä kankaita – muutakin kuin mustaa, jota minulla sattumoisin on jonkin verran varastossa. Yksivärisiä olisi helpompi yhdistellä koristepaloihin, ja tikkauksetkin näkyisivät paremmin.

Huomautan vielä, että vaikka olin löytänyt sopivat tai ainakin melko sopivat kankaat raidallisen tilkkupinnan taustakappaleeseen, päädyin ompelemaan ensin tämän ei-edes-idean-asteella olleen taustakappaleen ensiksi. Tyypillistä!

Thursday, 11 July 2013

taustakappale tilkkutöihin.

Vaikka sommitteluseinälläni makkarin lattialla on ahdas työskennellä ja vaikka on kuumakin, on sinniteltävä. Valmiit tilkkupinnat ansaitsevat saada taustakappaleet, jotta voin viedä työt tikattaviksi Töölön Tilkkupajan Longarm-tikkauspalveluun, taitavalle Soilelle.

Ruutu-ristikkotyön aikana leikkasin muutamia väärän kokoisia paloja ja lopulliseen pintaankin tein vahingossa neljä neliötä liikaa. Ompelin niistä pötkön, joka tulee nyt koristamaan peiton taustakappaletta.


Pötkö kuvassa ylävasemmalla – alaoikealla tilkkupintaa taiteltuna, että näette, mitä työtä tarkoitan.

Tähän työhön en vielä ole keksinyt muuta taustakappaleideaa. Nyt löytyisi kankaitakin – olen ostellut isohkoja paloja varastoon juuri töiden taustakappalekäyttöä varten – mutta ei oikein täydellisen sopivaa väriä/kuviota. Pitäisi kai nöyrtyä ostamaan yksivärisiä kankaita, joista voi tehdä tyylikkään taustakappaleen riemunkirjaville tilkkupinnoilleni!

On vain niin vaikeaa! Yksivärisen minkään ostaminen on t-y-l-s-ä-ä.

No, sitten riemunkirjava raidallinen tilkkupinta, joka sai hyvin sopivat kehyksetkin itselleen. Olin jättänyt varsinaisesta tilkkupinnasta pois yhden liian kirjavan ( ! ) ja siis epäonnistuneen raitablokin. Muokkasin sitä hieman ja ompelin sen sitten lakanakangaspötkön osaksi. Siitä tulee osa taustakappaletta.


Tähän työhön onnistuin löytämään melko hyvin sopivia kangaspaloja. Raidallisehkon kehyskankaan kanssa yllättävän samaa henkeä ja värisävyäkin oli kangas, jonka tilkkuystäväni Kvilttaaja oli hylännyt. Muistelen hänen sanoneen, että kangas oli kamala – hän oli kokeillut värjäämälläkin pelastaa kangasta johonkin järkevään käyttöön, mutta turhaan. No, tähän työhön tuo kangaspala on onnen omiaan!

Sitten löysin käytöstä poistetun pussilakanan, jossa on kaunis kuvio, ja iät ja ajat sitten ostamani vaaleankeltapohjaisen tilkkutyökankaan. Näistä kehitän taustakappaleen. Onneksi palat ovat melko isoja!

Tarpeellinen ? ostos 

Kirjoitin edellisessä postauksessa kuvitelleeni 25-senttisten vetoketjujen varastoni ehtyneen. Vaikka kuvitelmani oli erheellinen, täydensin varastoa silti Tammisaaren-lomapäivän aikana eilen. Ostin toriaukion viereisestä liikkeestä nämä söötin väriset vetoketjut:


Yksi näistä on kyllä 30-senttinen. Ajattelin kokeilla, millainen pussukka sen ympärille syntyisi.

Kovin ovat kesäisen karkkivärisiä kaikki! Kesä on niin läsnä!

Follow my blog with Bloglovin

Tuesday, 9 July 2013

nopean tilkkupinnan salaisuus.

Ymmärsin, miten voi nopeasti valmistaa tilkkupinnan, joka on tarpeeksi iso esimerkiksi pussukkaa varten.

Vinkki: Nopean tilkkupinnan salaisuus on, että ompelee silloin tällöin pienehköjä tilkkublokkeja ei erityisesti mitään tarkoitusta varten.

Sitten tilkkublokit pitää siirtää katseelta syrjään, esimerkiksi laatikkoon "kaikenlaista keskeneräistä". Silloin tällöin täytyy avata laatikko ja kas, sieltä saattaa löytyä tarpeeksi monta blokkia, jotka kolmannella/seitsemännellätoista yrittämällä vihdoin näyttävät sopivan keskenään yhteen. Sitten ne voi ommella kiinni toisiinsa, kenties täydentäen niitä parilla lisätilkulla.

Lopputulos: noin 15 minuutissa syntyneet kaksi pussukkakappaleen kokoista tilkkupintaa:


(Anteeksi, että ottamani kuva on epätarkka. Otin tilanteesta kolme kuvaa! Toinen toistaan epäterävämpiä.)

Nopea ja päättäväinen henkilö (tänään olin sellainen) ottaa vielä samaan syssyyn esiin tikkausvanua ja (esimerkiksi) froteepalasen välikerrokseksi ja tikkaa tilkkupinnat!


Keksin tällaisen toisinnon valeympyrätikkauksestani, eli ompelinkin kaksi spiraalia, jotka liitin yhteen. Ei hassumpi!


On kuin olisin heittänyt veteen kaksi pikkukiveä vierekkäin.

Tikkaamiseen meni varmaan kaksi kertaa niin kauan kuin tilkkupintojen kokoamiseen. Kylläpä olin nopea ompelemaan tilkkupinnat! Haha.

Toinen poseerauskuva vetoketjun kanssa on sentään terävä:


Huomasin ajoissa, että kaksi edellistä yritelmäkuvaa tilanteesta olivat sumeita ja tajusin ajoissa vakauttaa kättäni. Siis ennen kuin on liian myöhäistä ottaa kuvaa tästä vaiheesta!

Vetoketju löytyi mystisestä pussista, jonka puolestaan löysin kaapista. Siitä, missä säilytän nappeja ja vetoketjuja. Olin luullut, että noin 25-senttiset vetoketjut ovat vähissä, mutta ehei – pussissa oli nätin värisiä ketjuja ainakin viisi. En lainkaan muista, mistä ne ovat / pussi on peräisin.

Sunday, 7 July 2013

valmis tilkkupussukka.

Ompelin eilen tilkkupussukan valmiiksi ja annoin sille nimen Iltateellä. Käytin ensimmäistä mieleeni juolahtanutta, kirjottuun kirjaimeen liittyvää sanaleikkiä. Tässä pussukkani valmistujaiskuvassa:


Olen katsonut tilkkupintojen kuvia blogipostauksistani ja varmasti tekin lukijat olette niitä katsoneet ja ehkä ajatelleet vähän samalla tavalla kuin minä: "erikoinen" on ehkä ystävällisin ilmaisu. Eivät näyttäneet kovin esteettisiltä tai lupaavilta, eivät.

Mutta hahaa, pinnat muuttuivat heti (vähän) paremman näköisiksi, kun tasoitin ne suorakaiteen muotoisiksi. Tässä ne poseeraavat vetoketjun kanssa:


Tasoittamisen jälkeen pidin tietysti päivän ompelutaukoa, koska en jaksanut ruveta etsimään sopivaa ja sopivan joutilasta vuorikangasta tähän. Lopulta löysin paloja, joista kursin kokoon niin vuorikappaleet kuin taskunkin.

Tässä olen ommellut toisen puolen vetoketjusta kiinni päälli- ja vuorikappaleeseen.


Ajattelin kuvata tilanteen, koska tasku näkyy tässä hyvin.

Tässä kuvassa esittelen siistiä päällitikkausta. Se onnistui niin hyvin, että otin lähikuvan:


Takaisin valmistujaiskuviin. Toinen puoli pussukasta näyttää tältä:


Siis tikkasin tälle puolelle muutaman ompeleen, vaikka lisätikkauksia ei tarvittaisikaan – pussukan jokainen tilkkuhan tikataan kiinni vanuun ja välikerrokseen samalla kun tilkkupinta valmistuu. Jotenkin olisi tuntunut tylsältä jättää tämä pelkäksi pinnaksi, kun toisella puolella on niin paljon konekirjontaa.

Pussukka avoinna.


Tilkunviilaaja-merkki taskussa niin kuin pitää. Pohjassa on niitä värikkäimpiä tilkkuja:


Tässä pussukka näyttää vähän vinolta, vaikka se oikeasti ei ole vino. Vähän säälittävä kuva. Myönnän.


Mutta nauhukset (siis nuo keltaiset kukat) näyttävät hehkeiltä pussukan taustalla.

Strategiset mitat:
  • 26 cm leveä yläreunasta
  • 20 cm korkea
  • 9 cm pohjan leveys.
Ompelin pussukan toisen puolen "sitä mukaa tikaten" kiinni vanuun. Koneella kirjotun kirjaimen takana on jo vanupala, eli tällä puolella on osin kaksinkertainen vanu. Toiseen puoleen muistin lisätä myös froteepalan välikerrokseksi. Pussukasta tulee tukevampi ja se pysyy paremmin seisaallaan, jos vanukerroksen lisäksi käyttää välikerrosta. Joko toista kerrosta tikkausvanua tai frotee- tai fleecepalaa.

LinkWithin

Related Posts with Thumbnails