Sunday, 31 March 2013

tummaa ja vaaleaa.

Vaaleiden tilkkusilppupintojen tekemisessä minulla ei ole erityistä värisuunnitelmaa, mutta välillä rajoitun yhden sävyisiin kankaisiin, kuten esimerkiksi tässä vihreään:


Blokista (tai oikeastaan tilkkupinnan osasta) tuli tosi nätti!

Toisinaan vaaleat pinnat ovat ihan sattumanvaraisen värisiä:


Ja välillä sekä vaalea tilkkupinta että ympärillä olevat kolmio-neliöt ovat väreiltään melkein mitä hyvänsä:


Kiinnostuksella odotan sitä, että pääsen asettelemaan palasia design-lattialle tositarkoituksella. Siis niin, että sommittelen lopullisen järjestyksen palasilleni. Vaikka yksittäisissä palasissa ei ole mitään erityistä suunnitelmaa, luulisin kokonaisuudesta löytäväni sävyjä, jotka saan vaihtumaan toisesta toiseen pinnan ylitse. Tähän asti olen vain läiskinyt palat vierekkäin ja alekkain, mutta valmiiseen pintaan teen sommitelmaa. Siis sitten kun olen saanut puuttuvat tsiljardi palaa valmiiksi.

Vielä tämä ajatus

Olin eilen käymässä Turussa. Kävelin siellä ompelimon editse ja ehdin ohimennen lukea ikkunassa olleen lappusen: "ompelutarvikkeita ja kangastilkkuja". Melkein pysähdyin niille sijoilleni, kun innostuin ajatuksesta. Mutta HALOO! Kenellä on kaapissa (hetkinen, käyn laskemassa) neljä isoa säilytyslaatikollista kangastilkkuja ja –paloja ja vintissä vähintään saman verran, plus kaikki siististi taittelemani varsinaiset tilkkukankaat näiden lisäksi (pari kaapillista + hyllyllistä), plus epämääräiset kasat siellä täällä sekä esillä että "piilossa," plus kellarista löytyvät vara-vara-varastot?

Minulla.

Niin en sitten pysähtynyt tutustumaan kangastilkkutarjoomaan siellä.

Wednesday, 27 March 2013

tumma-vaalea tilkkupinta elää.

Olen jatkanut tilkkusilppupintojen rakentamista ja ommellut niiden ympärille kolmio-neliöpaloja, ja tilkkupintaa on jo suunnilleen vauvanpeiton verran (siis jos olisin tekemässä vauvanpeittoa):


Tässä tilkkupinnassa on kaksi merkillistä asiaa:
  1. Olen ommellut tilkkusilppualueet melko vaaleista kankaista, mutta on siellä kirkkaampiakin värejä ja keskivärisiäkin paloja joukossa. Voisi luulla, että kokonaisuus näyttäisi erittäin kirjavalta tai jopa levottomalta. No, läheltä katsottuna ehkä näyttääkin, mutta esimerkiksi tässä kuvassa vaaleammat alueet näyttävät aivan tarpeeksi rauhallisilta.
  2. Vaikka olen ommellut tilkkusilppua neliömetrikaupalla (no, hiukan tässä liioittelen), vaaleita kangaspaloja ja jäännöstilkkuja näyttää olevan yhtä paljon jäljellä kuin aloittaessani. Olenkohan kehittänyt runsaudensarven? Paha vain, että sieltä riittää vain tätä jäännöspalatilkkua, ei esimerkiksi herkkuja syötäväksi, tai vaikka rikkauksia.
Tähän saakka olen ommellut paloja sen suuremmin lukumääriä laskematta. Tänään tein itselleni "kaavan" eli kirjoitin muistiin, montako millaistakin palaa tarvitsen aina yhteen riviin tässä kuvitteellisessa peitossani.


Minulla on esimerkiksi tällaisia paloja:


Sitten on tällaisia paloja:


Ja vielä yhdenlaisia paloja:


Vielä yksi kuva, jossa melkein koko tähänastinen tilkkupinta näkyy:


Perhe ei erityisesti pidä siitä, että tilkkublokit viihtyvät design-lattiallani. Kissalla sen sijaan ei ole mitään näitä vastaan. Se kävelee surutta niiden ylitse, välillä useitakin kertoja, ihan kuin se oikein tykkäisi kävellä näiden päällä.

Monday, 25 March 2013

valmis tilkkupussukka.

Ompelin pussukan valmiiksi! Jee, kamalasta applikointisöherryksestäni tuli oikein kelpo tilkkupussukka. Tytär keksi vihdoin tälle nimen – se on Tilkkusirkus.


Otin Tilkkusirkus-pussukan valmistujaiskuvat ulkona, mutta Tyttäreltä lainaamassani digikamerassa oli säädöt aivan pielessä ja kuvista tuli ylen ylivalottuneita. Luin netistä löytämääni ohjekirjaa hieman ja osasin sen jälkeen korjata säätöjä, mutten enää viitsinyt mennä ulos asti kuvaamaan. Niinpä Tilkkusirkus-pussukka poseeraa tässä yhden huonokuntoisen sisäoven edessä.

Tässä poseeraus makuuhuoneen matolla:


Ja pussukan toinen puoli:


Pussukan pohja näyttää tältä:


Kivat keltaiset tilkut jäivät harmittavasti pohjaan piiloon. Unohdan aina, että alareunaan kannattaisi valita melko tylsiä kankaita.

Tilkkusirkus-pussukka on
  • yläreunastaan noin 25cm leveä
  • noin 20cm korkea
  • pohjasta noin 9cm leveä.

Vihreä vuori näkyy:


Niin, ja tässä näkyy myös sisätasku Tilkunviilaaja-merkkeineen.

Vetoketjun pää näyttää tällaiselta, kun sen on päätellyt kangaspalalla:


Muistin viime tingassa valmistaa pussukkaan kiinnipitolenksun. Olin jo ommellut sivusauman, mutta ratkoin saumaa vähän (käytin tarkoitukseen upeaa palkintoratkojaani) ja sujutin lenksun siitä sekä ompelin sauman uudelleen umpeen.

Vetoketjun vetimessä on myös lenksu.

Vinkki: Ompelen sen 2,5cm leveästä täysvinoon leikkaamastani kaitaleesta. Taitan ensin pitkittäin kahtia, avaan taitoksen ja sitten taitan pitkät risareunat keskelle. Sitten taitos kahtia, nuppineuloilla kiinni ja ommel lähelle reunaa.

Pujotan ompelemani kaitaleen toisen pään vetimestä, vedän läpi kunnes päät ovat tasan ja teen sitten kaitaleeseen solmun. Kiristän mahdollisimman hyvin. Siistin kaitaleen päät leikkaamalla ne harkkosaksilla poikki.

Tilkkuja ja jopa vinokaitaleen pätkiä minulta löytyy ompelupöydältä aina, ja tämän lenksukaitaleen hyvä puoli onkin se, etten tarvitse lisätarvikkeita. Helmet ja muut pömpylät olisivat toki hienoja, mutta solmukin riittää.

Sunday, 24 March 2013

tilkkupussukat.

Ystävälleni Viet-Anhille ompelemani Tilkkupantteri-pussukka on jälleen nähnyt maailmaa:


Tässä kuvassa se tutustuu Venariaan, joka on Italiassa. Minä en ollut moisesta paikasta kuullutkaan, mutta Viet-Anhin kertoman mukaan kyseessä on Italian Versailles. Mitä mahtoi Pantteri siellä eniten ihailla?

Applikointipinnan pelastusoperaatio on edennyt. Tässä valmis tilkkupinta, jonka olen kiinnittänyt välikerroksena käyttämääni froteekankaaseen sekä puuvillavanupalaseen hakaneuloilla.


Kuvassa aito tilanne. Ompeluhuoneen Makkarin lattia on osa työtasoani.

Tikkasin lehtikuvioihin lisää lehtimäisyyttä ja lisäsin lehtimuotoja myös taustalle:


Käytin vihreää konetikkauslankaa ja lisänä ohutta metallilankaa. En käyttänyt vapaata konetikkausta, vaan kieputtelin ja kääntelin kangaspalaa normaalin paininjalan alla. Vetäisin samalla vihreä-metalliyhdistelmällä vielä siksak-ompeleet naapuritilkun puolelle, ihan vain huvikseni.

Lisäsin aaltoilevaa tikkausta kangasosuuksiin.


Valitsin pussukkaan vihertävän vuorikankaan (kuva ei nyt toista värejä ihan oikein, anteeksi), samaa kangasta mitä pussukkapinnassa on aivan miniatyyrimäisen pieni tilkku.


Tilkunviilaaja-merkillä varustetussa sisätaskussa on kahta muutakin pussukkapinnassa esiintyvää kangasta. Kuvassa taustalla näkyvät pussukan mittoihin tasoitetut, valmiiksi tikkaamani tilkkupinnat ja niiden välissä vetoketju kangaspäineen.

Thursday, 21 March 2013

tilkkupeitto kotonaan.

Ensimmäinen valmis tilkkutyöni tänä vuonna oli Vanhat ystävät –tilkkupeitto, jonka annoin kahdelle vanhalle ystävälleni syntymäpäivälahjaksi. En ole käynyt heidän kotonaan, mutta onneksi arvasin käyttää sopivia värejä. Katsokaa vaikka, miten hyvin peitto sopii esimerkiksi makuuhuoneeseen:


Ja peitto toimii oikein hyvin myös heidän sohvallaan:


Jännittävä kuosi tuossa sohvassa muuten, ja tykkään siitä miten raidat komppaavat lampunvarjostinta. Onpa tilkkupeitto päässyt hyvään seuraan!

Vain vähän edistystä

Väkerrän edelleen vaaleita tilkkusilppuneliöitä kolmio-neliötähtipintaan. Tässä viimeisimmät tilkkusilppupinnat:


Näyttävät hailakoilta ja vaaleilta, mutta niin näiden pitääkin näyttää.

Viime postauksessa esittelemäni pussukkapinnat odottavat nyt tikkaamista:


(Ohhoh, nyt näyttäisivät kameran säädöt olevan miten sattuu, kun valkoiset ovat aivan puhkivalkoiset.)

Leikkasin näille froteesta välikerroksen ja puuvillavanusta vanun taakse ja kiinnitin kerrokset keskenään hakaneuloilla. Nämähän ovat siis jo melkein valmiiksi tikatut, eikö vain!

Edelleen kummallisesti ylivalottunut kuva, jossa kaapista löytynyt, täysin muistista kadonnut tilkkupinta:


Keksin toissapäivänä, mitä kivaa voin tästä pinnasta tehdä. (Kiitos silti kommentoijien antamista vinkeistä.) Teenkin tästä vyötärölle sidottavan esiliinan. Meillä on keittiössä sinisiä sävyjä, joten tämä sopii sinne oikein hyvin. Otan tämän mielelläni itselleni käyttöön, koska tilkkupinnalla on tunnearvoa. Pinnassa on ainakin neljää kangasta, joista minulla on ollut vaate ja kahta, joista äidilläni on ollut vaate. Lisäksi tästä löytyy ensimmäiseen oikeaan kotiimme ostamaani verhokangasta.

Tuesday, 19 March 2013

tilkkupinta hyötykäyttöön.

Löysin kaappini kätköistä ikivanhoja keskeneräisiä tilkkupintoja ja niitä ennen yhden kauhean pinnan, josta olin kuvitellut syntyvän jotain Maija Brummer –tyyppistä. Turhaan kuvittelin! Mutta kauheasta pinnasta tunnistin alueet, jotka olivat jotenkin ookoo ja leikkasin ne erilleen.

Nyt toinen, kamalasta applikaatiopinnasta leikkaamani pala on saanut ympärilleen tällaisia kankaita:


Toinen pala oli epämääräisemmän muotoinen, joten sen ympäristö näyttää vähemmän hirsimökiltä ja enemmän crazy-pinnalta:


(Kuvan yläreunassa näkyy kaistale toisen tilkkupinnan alareunaa.)

Näistä paloista tulee vetoketjupussukka. Tietenkin – mitä muutakaan! Jotta pussukan kummallakin puolella olisi samoja sävyjä, tasoitin tästä lehtimadonvihertävästä tilkusta vähän reunaa:


Ja ompelin tilkun kahden isomman tilkun väliin, jolloin sain aikaiseksi toiseen tilkkupintaan hyvin sointuvan kaitaleen:


Olin ajatellut tekeväni pussukasta vihreäsävyisen ja etsin vihreän vetoketjunkin jo esiin. Kankailla oli kuitenkin oma mieli ja pussukassa on nyt enemmän punaista kuin vihreää. Siksi vaihdoin punaiseen vetoketjuun, johon ompelin vielä tilkkupintaan sointuvat kangasjatkeet.


Kvilttaaja neuvoi kommentissaan säälimättä heivaamaan epäonnistuneet, rumat tai muuten puhuttelemasta lakanneet tilkkupinnat. Minulla on valitettavan pihi asenne ja etsin viimeiseen saakka keinoja pelastaa kaikki – en vain voi sille mitään. Tässä tapauksessa koen, että kamalasta tylliharsoapplikaatiokyhäelmästäni on syntymässä kivan näköinen pussukka. Olen siis onnistunut pelastustyössä!

Monday, 18 March 2013

ikivanhat keskeneräiset.

Helsingin tilkkukilta Syyringin kiltailta oli viime torstaina ja olimme sopineet erikoisteemaksi "keskeneräiset". Kaikille oli esitetty kehotus tuoda mukanaan Show and Tell –töiden lisäksi myös keskeneräisiä töitä – mitä vanhempia, sen parempi.

Ritva näytti 1980-luvulta peräisin olevaa keskeneräistään, joka luultavasti oli illan vanhin. Siinä oli erittäin 1980-lukulaiset kuosit! Tilkkupinta oli valmiin näköinen ja kooltaan noin 145 cm x 190 cm, joten siitä saisi melko vaivattomasti torkkupeiton, mutta Ritva ei tykännyt siitä lainkaan, joten se oli jäänyt vain pinnaksi. Minusta se oli hieno ja muitakin samanmielisiä oli paikalla.

Valitettavasti en saanut työstä kuvaa, mutta Ritvan tekemistä matkalaukun nimilapuista on kuva:


Löysin kuin löysinkin nimenomaisesti etsimäni keskeneräisen eli bargellotekniikalla toteuttamani työn, jonka sain valmiiksi tilkkupinnaksi noin vuosikymmen sitten. Olen tuonut pinnan näytille kiltaan jo aikaisemminkin toivoen, että saisin idean työn loppuunsaattamiseksi.


Työ on liian pieni peitteeksi. Sen kuvio näyttäisi kummalliselta peitteen keskipalassa, jos siis lisäisin siihen kokoa ompelemalla sille leveät kehykset. Työ on liian leveä nojatuolinmatoksi. Voi aargh.

No, sain yhden varteenotettavan idean: voisin ommella tästä pöytäliinan, jonka asettelisin alla olevan isomman liinan päälle. Eli "pöytäliinan pöytäliinan".


Ei tarvitsisi kuin hankkia tälle sopiva taustakangas, ommella pussiin oikeat puolet vastakkain (jättäen kääntöaukon) ja kääntää. Ehkä tikkaus ulkoreunaan. Se voisi olla siinä.

Olin äimän käkenä, kun bargellotyöni taitteista putkahti esiin tällainen tilkkupinta:


En muistanut tällaista tehneeni, mutta uskottava on, että tämä on minun tekosiani. Kankaat ovat tuttuja – kuka muukaan tämän olisi ommellut?! Ehkä olen aikonut tästä tyynynpäällisen? Ken tietää!

Keskialueen neliöblokit on tehty paper-piecinginä, ne ovat tosi pieniä. Keskineliö on vain 3,5 cm kanttiinsa ja blokki ommeltuna 7cm x 7cm. Värit eivät sovi mihinkään kotonamme, mutta kai tästä kannattaisi väkertää tyynynpäällinen, niin suuritöinen tilkkupinta tulisi ehkä jossain vaiheessa käyttöön. Siis jossain kodissa vaikkei välttämättä omassamme.

Kissa!


Ehkä se vahtii, etteivät pihassa liikkuvat oravat pääse yllättämään.

Thursday, 14 March 2013

valmis pussukka tilkuista.

Tilkkupussukka on valmis ja räpsin siitä valmistujaiskuvat kireässä aamupakkasessa. Lumisista oloista tulikin yllätyksekseni varsin sinisävyistä kuvaa, enkä ole näihin valmistujaiskuviin aivan tyytyväinen. No, parempia kuitenkin kuin sisällä keinovalossa otetut kuvat.

Ta-daa! Tässä Auringonsäde-tilkkupussukka:


Tytär keksi pussukalle nimen. Tikkaukset kulkevat säteittäisesti, mistä ensimmäinen mielleyhtymä nousi, ja lisäksi hän halusi kunnioittaa kevään tuloa. Pussukassa on aurinkoiseen nimeen sopivasti muutama keltainenkin tilkku.

Pussukan strategiset mitat ovat seuraavat:
  • Leveys ylhäältä noin 25cm
  • Korkeus noin 19cm
  • Pohjan leveys noin 8cm.
Tilkkupintaan käytin farkkutilkkuja ja puuvillakangastilkkuja. Pussukan välikerroksena oli luonnonvalkoinen frotee, ja vanu oli täyspuuvillavanua. Tilkkupinta, välikerros ja vanu on tikattu yhteen.

Pussukka toiselta puoleltaan kuvattuna:


Halusin saada näkyviin usein käyttämäni kuvausympäristön eli betoniset portaat. Ne näyttävät varsin erilaisilta nyt kuin vaikkapa Oliver Twist -pussukan tai Sininen hetki -tilkkulaukun valmistujaisten aikaan!

Samainen puoli pussukasta, nyt hangella:


Pussukan vuori on koottu puuvillakangaspaloista, mukana on Marimekon Unikko-kangastilkkuja. Pussukassa on sisätasku ja toiseen sivutaskuun on ommeltu kanto-/kiinnipitolenkki.

Tässä kuvassa pilkistää myös vuorikangas ja sisätasku. Sileä hanki oli tylsän näköinen, mutta onneksi pihasta löytyi myös jonkun eläimen jälkiä.


(Toivottavasti jäljet ovat jonkun siedettävän eläimen jättämiä.)

Wednesday, 13 March 2013

pussukka valmiimpana.

Riemunkirjavat pussukkapinnat saivat vuoriksi sinisävyisiä kankaita, ja vuorin sisätaskuun valikoitui mukaan myös kahta vihreäsävyistä kangasta:


Aika rajut kuvioyhdistelmät tässä, mutta siitä huolimatta tykkään erityisesti taskukappaleesta.


Tässä vielä lähikuva toisen pussukkapinnan säteittäisestä tikkauksesta, jossa on nyt mukana vaihtuvavärisellä langalla tikkaamani ompeleet:


Sitten sain vetoketjun kiinnitetyksi pussukka- ja vuorikappaleisiin. Tässä näkymä siinä vaiheessa, kun olen päällitikannut toisen mutta en vielä toista puolta. (Päällitikkaus ei näy tässä kuvassa.)


Päällitikkaus näkyy tässä kuvassa:


Otin lähikuvan näyttääkseni, että ompelin vetoketjun viereen päällitikkauksen samalla vaihtuvavärisellä langalla jota käytin pussukan tikkauksiin. Ei taida oikein erottua/näkyä kuvassa.

Tuesday, 12 March 2013

kaapin kätköistä.

Torstaina on taas Helsingin tilkkukilta Syyringin kiltailta, ja meillä on teemana "keskeneräiset". Etsin laatikostani kahtakin eri keskeneräistä, joihin kaipaisin valmistumiseen johtavia vinkkejä. Minulla on kesken yksi convergence-pinta Ricky Timsin mukaan, tai siis minulla on pinta valmiina, mutta ei hajuakaan, mitä siitä tekisin. Minulla on toinenkin pinta, eri tekniikalla tehty ja sen kanssa sama vaiva.

No, ei löytynyt kumpaakaan tilkkupintaa. Sen sijaan laatikosta putkahti muutamia villejä hirsimökkiblokkeja, joista neljän elämälle suunnittelen antavani tarkoituksen.

Voisin yhdistää ne pinnaksi näin, vaaleat keskelle:


Tai vaihtoehtoisesti näin, tummat keskelle:


Kumpi on parempi? Joka tapauksessa ajattelin, että syntyneestä pinnasta voisi ommella … arvatkaa mitä?

Löysin samaisesta laatikosta myös tekeleen, joka saa minut suorastaan häpeämään.

Syyrinki järjesti kerran upean ja inspiroivan luovan konekirjonnan kurssin, jolla Maija Brummer kertoi käyttämistään tekniikoista ja neuvoi meitä laatimaan oman pinnan samanlaisella menetelmällä.

Syyrinkiläiset tilkkuystäväni saivat aikaan hienoja/mielenkiintoisia/upeita/kauniita pintoja, mutta minä tein nolon. Ihan kauhean. Asiaan saattaa vaikuttaa, että käytin pinkkiä tylliä, en valkoista, ja pohjakankaana tummaa vihreää.


Ei, ei minulla ole tällaiseen luontaisia kykyjä. Yksi kurssin keskeisistä opetuksista oli, että työn voi pelastaa tilkkuja ja/tai tikkausta lisäämällä, jos se tuntuu olevan epäonnistunut. Minun uskoni vain ei riitä siihen, että lähtisin lisäämään tähän pintaan enää mitään. Hukkaan heitettyä vaivannäköä se vain olisi.

Olin jo heittämässä koko palan pois, kun pysähdyin. (En oikein pysty heittämään mitään ehjää menemään.) Leikkasin pinnasta kaksi siedettävähköä palaa, näin:


Ompelen palojen ympärille kivoja kankaita sen verran, että saan kaksi pussukkapintaa. Minulla on vihreä vetoketjukin jo valmiiksi pussista poimittuna. Vaikka pinnat ovat typerryttävän merkilliset, pussukassa nämä menevät täydestä. Eipä mennyt koko karsea pinta ihan haaskuuseen!

(Eri asia tietysti on, milloin saan aikaiseksi koota pussukkapinnat. Projekteillani on tapana venyä.)

Saturday, 9 March 2013

riemunkirjavaa.

Leikkasin riemunkirjavien tilkkupintojen kokoiset palat tikkausvanua ja vaaleaa froteeta ja kiinnitin pinnat yhteen hakaneuloilla.


Hakaneuloja ei kannata sulkea. Pinta on niin pieni, että avonaisen hakaneulan pito riittää, ja tikkauksen aikana hakaneula on helpompi poistaa, kun sitä ei tarvitse erikseen avata.

Hakaneulottamisen jälkeen olisin voinut vältellä tikkaamisvaihetta vielä hetken, esimerkiksi etsimällä pussukkaa varten sopivan vuorikankaan. Ja olisin voinut ommella taskun valmiiksi. Mutta tällä kertaa otin pinnat urheasti tikkauskäsittelyyn saman tien.

Mitään ideaa ei ollut mielessä. Avasin tikkauslankapurkin ja otin esiin, pelkän fiiliksen perusteella, turkoosin ja sinivihreän langan. Langoitin koneen kahdella langalla ja ompelin muutaman viivan farkkualueen poikki:


Halusin korostaa tilkkupinnan farkkuosuuksia ja pysyttelin siis tummalla ja farkkualueella. Tikkauksista tuli tavallista tukevamman oloiset, ja koska ne näyttivät tältä, päätin tikata pelkällä turkoosilla langalla muulle sinertävälle alueelle, edelleen säteittäin.

Toisessa tilkkupinnassa ajatukseni näyttää tältä:


Aion jatkaa keskeytyviä viivoja punaiseen/keltaiseen paremmin sopivalla langalla. Tai sitä korostavalla. Katson, mikä lanka osuu käteen! Voi olla, että lisään samalla langalla muutaman viivan noiden turkoosien väliin muutenkin, tai teen jotain muuta. Vaikka siksakkia pariin säteeseen? En tiedä vielä.

Viime postauksen tilkkublokkikokeilu oli varmasti oikealta nimeltään – kuten Kvilttaaja kommentissaan mainitsi – lumipallo, ei "tylpistetty neliötilkku" kuten itse luonnehdin. No se olisikin aika pöhkö nimi tilkkublokille.

Näitä haluaisin kokeilla juuri nyt

Keskeneräisiä ja kokeiluja ja aikomuksia on kasassa liikaakin, mutta nyt kyllä kutittelee aika tavalla, että kokeilisin vielä tällaista tilkkupintaa, jonka Little Miss Shabby on koonnut.

Samaten tuli mieleen, että pinkki-puna-oranssit alueet yhdistettyinä mustiin kaitaleisiin aitausmaisesti, kuten "Ruoho on vihreämpää" –työssäni, näyttäisivät varmasti typerryttävän upeilta.

Ihailen myös Oh, Franssonin tilkkutyötä Honey in Space. Kaleidoskooppipintaa on tullutkin kokeiltua, "Ajatus karkaa kesään" –työssä, mutta pintaan tulee uutta ilmettä, kun sektoreita on vähemmän ja palojen välissä on mustat kehykset. Ja hei, pinnan voisi toteuttaa kaikenlaisista jäännöspalakankaista, tosi kirjavasti! (Ooh, ihanko totta, että mietin tekeväni kirjavaa pintaa?!)

LinkWithin

Related Posts with Thumbnails