Monday, 31 December 2012

tilkkuvuoden yhteenveto.

Olen toistaiseksi tuhlannut vuoden 2012 viimeisen päivän kaikkeen muuhun kuin tilkkuilemiseen! Olen vähän siivoillut, lueskellut, oleillut, laitellut ruokaa, syönyt, … Enkä tiedä, ehdinkö tehdä yhtäkään ommelta illan aikana.

Tilkkusaamattomalle itselleni lohdutukseksi teen nyt tilkkuvuoden yhteenvedon.


Vuoden pinnistys

Olin viime vuonna – siis vuonna 2011 – sika-aikaansaava. Ärsyttävää lukea jälkikäteen, miten viime vuoden viimeisessä postauksessa (vaatimattomasti) ilmoitin tehneeni esimerkiksi 45 vetoketjupussukkaa ja 14 tilkkulaukkua.

Tänä vuonna en yltänyt lähellekään näitä lukuja, mutta no, aika paljon sentään sain aikaiseksi:
  • yhteensä 33 ompelutyötä 
  • 13 pussukkaa 
  • 5 tilkkulaukkua 
  • 6 tilkkupeittoa, joista yksi tosin oli nuken- ja yksi vauvanpeitto 
  • 2 seinävaatetta tilkuista.

Vuoden onnistuminen

Olen kahden vaiheilla, mutta valitsen kuitenkin tämän vuoden onnistuneimmaksi työkseni Miehelle kokoamani kitaratyön. Neliöiden ompeleminen kiinni toisiinsa ei ole vaativaa, mutta tästä työstä teki vaativan se, että jouduin toteuttamaan sen melkein valmiiksi ennen kuin näin, tuliko kuviosta kitaran näköinen.

Vuoden venyminen

Melkein valitsin Keisarinna Ramandu –tilkkupeiton vuoden onnistumiseksi, mutta luokittelen sen kuitenkin venymiseksi. Tilkkublokithan sain joutuisasti valmiiksi, ja myös kokosin tilkkupinnan aika nopeasti. Työn tikkaaminen jäikin jumittamaan, ja aivan loppuvaiheessa melkein uuvuin tikkauksien pariin, kun olin suunnitellut tikkauskuvion kulkemaan raidoituksena typerästi reunakaitaleen poikki.

Keisarinna Ramandu –peitosta tuli kuitenkin ihana, vaikka itse sanonkin. Erityisihmeellistä siinä on, että rumilusmaiset blokit näyttävät yhdessä tosi kauniilta.

Vuoden "no huh, huh"

En oppinut Keisarinna Ramandu –tilkkupeiton tikkaamisen hankaluuksista mitään! Ryhdyin melkein heti sen jälkeen tikkaamaan Kukkea-seinävaatetta, ja melkein samalla poikkiraidoitusperiaatteella – joka tapauksessa erittäin työläästi. Kehitin väen vängällä itselleni työläyttä. Voi minua!

Vuoden lämmittävin

Olin megailoinen, kun niin moni osallistui loka-marraskuussa blogiarvontaani ja esitti hauskoja arvauksia, mitä ruskehtavat kitaratyön blokit tulevat esittämään! Sain noin 50 kommenttia eli yli 25 arvaajaa osallistui. Tosi moni!

Vuoden noloin

Blogiarvonnasta tulikin mieleeni vuoden noloimmuus eli en ole vieläkään lähettänyt arvontavoittoja Megille ja Tiitille! Olin jo tosi vähällä saada paketit lähtöön niihin aikoihin, kun muutenkin kokoilin joulupostituksia, mutta niin vain epäonnistuin. Olisin varmasti aivan surkea postimyyntiyrittäjä! Onneksi en ole moista uraa koskaan edes harkinnut. Ei kannatakaan.

Vuoden helpottavin

Kaikkein eniten helpotusta tilkkuilijan elämääni tänä vuonna on tuonut Soile perustamalla Töölön Tilkkupajan tikkauspalvelun! Hänelle kaikukoot riemukiitokset!

Jotain valmiiksi joka kuukausi –hössötys

Ilmoittauduin mukaan Maikin Tilkut –blogissa perustettuun hössötykseen, missä oli ideana tehdä joka kuukausi valmiiksi ainakin yksi (kauan) keskeneräisenä roikkunut tilkkutyö. Pysyin alkuvuoden ruodussa ja valmistin kuudesta keskeneräiseksi julistamastani työstä valmiiksi asti seuraavat viisi:
Ainoastaan "convergence-tilkkupinta" on edelleen pintana, enkä keksi, mitä järkevää voisin siitä valmistaa.

Lisäksi toimin hössötyksen hengessä, kun käytin kauan aikaa sitten kokoamani tilkkupalat Piruetti-tilkkulaukkuun, josta tulikin mielestäni tosi nätti.

Samaten Lootuskukka-pannulapun kukkaosuus oli valmis, mutta muuten pannulappu oli jäänyt kesken. Eipä ole kesken enää.

Kirja-arvostelut 2012

Annoin arvioni yhdeksästä tilkkuilu- tai käsityöaiheisesta kirjasta. Kolme näistä sai melko nuivan arvion, mutta kuudesta pidin. Katso arviot:

Kohti uutta vuotta

Uuden vuoden lupausten suhteen minulla on puolittain huono omatunto. Otin vuoden 2011 blogiarvonnassani kommenteissa vastaan ehdotuksia, mistä jutuista valmistaisin teko-ohjeet tämän vuoden aikana. En mistään valmistanut! Mutta olin esittänyt lupauksen epämääräisemmässä muodossa, eli lupasin tehdä lukijoille vähintään kaksi jotain ohjetta.

Totesin lisänneeni sivupalkkiin vuoden 2012 aikana kokonaista kolme ohjetta:
  • Helppo tilkkublokki 
  • Kiva raidallinen tilkkublokki 
  • Konetikattu ympyräkuvio.
Olen siis täyttänyt lupaukseni kirjaimen, joskaan en sen henkeä. Onneksi blogini perustuu kaikkinaiseen vapaaehtoisuuteen, joten en ota asiasta tämän enempää paineita!

Vuodeksi 2013 en lupaa mitään tilkkuiluun liittyvää. Tiedän, että minun pitäisi luvata esimerkiksi seuraavia asioita:
  • Tehdä vielä enemmän isoja töitä, joihin käyttäisin jättiläismäisiä kangasvarantojani 
  • Tehdä paljon useampia pienehköjä töitä, jotta valtavat jäännöspalalaatikkoni hieman vajuisivat 
  • Malttaa luopua osasta kangasvarastojani muiden, niitä enemmän tarvitsevien ihmisten hyväksi 
  • Malttaa jättää muutamat kangaspalat ostamatta (vrt kolme edellistä kohtaa) 
  • Saattaa valmiiksi muutama keskeneräisenä roikkuva tilkkutyö (esimerkiksi "convergence-tilkkupinta," joka on odottanut valmistumistaan häpeällisen kauan) 
  • Toteuttaa kaaaauan suunnittelemani "overnight bag" tilkuista. Valmiille laukulle ja teko-ohjeille olisi tiettävästi kysyntää.
Jätän lupaukset kuitenkin tekemättä, jotta pääsen niitä rikkomasta!

Tai yhden lupauksen teen ja toivon mahdollisimman monen lukijoistani lupaavan samoin:

Lupaan täydestä sydämestäni nauttia tilkkuilusta vuonna 2013!

Hyvää uutta vuotta!

Saturday, 29 December 2012

(muka) puna-valkoinen pussukka.

Tein tilkkutyönä puna-valkoiseksi aikomani tilkkupinnan, mutten pystynyt pitäytymään vain kahdessa värissä. Hohhoijaa!

Pussukka on nyt valmis ja se on sentään melkein puna-valkoinen. Nimekseen se sai Punainen paroni.


Kuva olisi tietysti tunnelmallisempi, jos öljylampussa olisi tuli. Silloin pussukan oikea väritys ei toisaalta ehkä erottuisi.

Punainen paroni –nimi putkahti mieleeni jo edellistä nimeä miettiessäni. Tytär keksi viime pussukalle nimen Vihreä aukko: ilmeisesti spiraalikuvio toi mieleen avaruuden ja mustat aukot. Näistä mielleyhtymistä muistui mieleen Kosmokomiikka, Italo Calvinon kirjan nimi. En ole ajatellut Calvinon kirjoja vuosiin, eli mistä lie yhtäkkiä tuo nimi tullut mieleen.

Muistin heti toisenkin Calvinon kirjan nimen: Paroni puussa. Ajattelin heti, että puna-valkoiselle pussukalle sopisi nimeksi Punainen paroni puussa, mutta päädyin kuitenkin lyhyempään nimeen.

Ehdin pihaan kuvauskeikalle, ennen kuin päivänvalo katosi.


Tähän kuvaan yrittelin joulumaista tunnelmaa, jos vaikka teen taas Tilkunviilaajan vuosikalenteria. Jouluaiheisista kuvista on ollut alitarjontaa, eikä taida tämäkään olla ylettömän jouluinen.

Olen usein kuvannut valmiita töitäni ulkorappusilla. Ne ovat juuri nyt aika eri näköiset kuin muissa kuvissani (vaikkapa esimerkiksi tämän postauksen kesäistä tilkkulaukkua esittävässä kuvassa).


Pussukka on kooltaan tällainen:
  • Leveys ylhäältä noin 25cm
  • Korkeus noin 19cm
  • Pohjan leveys noin 8cm.
Välikerroksena oli Vihreä aukko –pussukan tavoin frotee, mutta tikkausvanuksi valitsin tällä kertaa puuvillaisen vanun, jota oli jäänyt tähteeksi jostain Töölön Tilkkupajassa tikkauttamastani työstä (en muista, mistä). Pussukka on erittäin tukeva.

Tällä kertaa tein tilkkupinnan turhan korkeaksi, ja pohjaan aikomani mustemmat kaitaleet leikkautuivat lähes kokonaan pois:


Onneksi pussukan uusi omistaja – kuka hän sitten lieneekään – ei todennäköisesti tiedä, etten aikonut pohjasta ihan tuollaista.

Tässä tilkkupinnat heti sen jälkeen, kun olin saanut ne tikatuiksi:


Valitsin kummallakin puolella spiraalitikkauksen aloituskohdaksi pienen tilkun:


Tällä puolella tilkku osui lähemmäs pussukan alareunaa, toisella puolella lähemmäs yläreunaa.

Olen huomannut, ettei tikkausta kannata aloittaa ihan keskikohdan läheltä. Jos aloituskohta osuu valmiissa pussukassa hivenen keskikohdasta sivuun, se saattaa näyttää virheeltä (vaikkei olekaan). Reilusti toisesta reunasta alkava spiraali on myös mielenkiintoisemman näköinen.

Olen tänään myös saanut muokata tilkkuystäväni Soilen kirjoittamaa tikkausaiheista Tilkkulehti-juttua. Se todella kannattaa lukea!

Friday, 28 December 2012

sini-vihreä pussukka.

Ompelin eilen sini-vihreän pussukan melkein valmiiksi, mutta virallisesti pussukka valmistui tänään, kun ompelin ja solmin vinonauhalenksun sen vetoketjun vetimeen.

Tässä valmis pussukka nimeltään Vihreä aukko:


Pussukassa on pari farkkutilkkua ja puuvillakangastilkkuja, ja käytin tikkauksen välikerroksena tällä kertaa froteeta. Collegejerseypalani olivat vähentyneet niin pieneen, että jouduin etsimään muun ratkaisun, ja tällä kertaa valintani kohdistui luonnonvalkoiseen froteepalaan.

Järjestelen tikkauskerrokset aina niin, että ensin on tietysti tilkkupinta, sitten lisäjäykistystä varten käyttämäni välikerros, tässä tapauksessa siis frotee, yleensä collegejersey ja sen nukkapuoli tilkkupinnan nurjaa puolta vasten; ja tikkausvaiheessa alimpana on tikkausvanu. Tällaisen järjestyksen olen huomannut käteväksi.

Uskon vakaasti, että välikerros paitsi lisää pussukan jämäkkyyttä, myös estää vanun nöyhtääntymisen tilkkupinnan lävitse (englanniksi tästä ilmiöstä käytetään nimitystä "pilling"). Eikä alimpana oleva vanu helposti rypisty tai poimutu tikkauksen aikana.


Pussukan mitat ovat seuraavat:
  • Leveys ylhäältä noin 25cm
  • Korkeus 17.5cm
  • Pohjan leveys 8.5cm.
Tilkkupintojen esittelykuvissa teitä lukijoita on saattanut ihmetyttää, miten kuvittelen alareunan sini-valkoisen, kiihkeäkuvioisen kankaan sopivan pussukan muihin väreihin. Hahaa: kiihkeät ja ehkä hieman häiritsevät kuviot rauhoittuvat pussukan pohjassa.


Vuorikankaaksi valitsin ompelupöydällä valmiiksi oleskelevan, tilkkuystävältäni Kvilttaajalta saamani tyynynliinakankaan (tai siis sain häneltä tyynynliinoja).


Tikkasin pussukkapinnat ympyrämäisin tikkauksin. Tai siis tikkaus tehdään spiraalina, jolloin pääteltäviä langanpäitä on vain yhdet (ellei lanka satu loppumaan kesken kaiken, jolloin pääteltäviä langanpäitä tulee kahdet lisää).


Erillisiä ympyröitä tikkaamallahan pääteltäviä langanpäitä jää kahdet per ympyrä.

Sivusaumassa spiraalimaiset tikkaukset kohtaavat toisensa hauskasti:


Olen kirjoittamassa spiraalitikkauksesta lyhyen teko-ohjeen ja tarjoan sitä seuraavaan Tilkkulehteen.

Seuraavaksi täytyy miettiä, miten tikkaan "puna-valkoisen" tilkkupinnan. Ja sitä seuraavaksi työksi olen harkinnut isoa, "overnight bag" –kokoista laukkua. Amy Butler's Style Stitches –kirjassa on sellaisen laukun kaavat ja teko-ohjeet, ja Oh, Fransson –blogissa vinkattiin, että niiden kirja-arviossanikin mainitsemieni lukuisten silitettävien jäykistekerrosten sijaan laukkukappaleet voi jäpäköittää vanutikkaamalla.

Noinkohan saan aikaiseksi aloittaa jotain noin uutta ja erilaista?!

Thursday, 27 December 2012

valmis pinkki-musta-valkoinen pussukka.

Kivan koirakankaan innostamana musta-valkoisista ja pinkeistä jäännöspaloista kokoamani pussukka on valmis ja se sai nimekseen Piparminttupennut.


Pussukka seisoo tukevasti tyhjänäkin, kun sitä vähän muotoilee:


Toinen puoli näyttää tältä:


Sain koiratilkut osumaan pussukan näkyviin osiin, ja pohjassa on siis vain jäännöspaloja:


Tämäkin pala on juuri sopivasti näkyvissä eikä solahda pohjan puolelle:


Vetoketjupussukkani vuorikangas on mehevän pinkki. Olen myös tyytyväinen, että maltoin tehdä pussukkaan sisätaskun. Sellainen tekee pussukasta jotenkin laadukkaamman.


Pussukan strategiset mitat:
  • Leveys ylhäältä noin 27cm
  • Korkeus noin 18cm
  • Pohjan leveys 8.5cm.
Noudatin tilkkuystäväni Soilen vinkkiä ja käänsin vetoketjua ommellessani vetoketjun päät sivulle, sauman sisään. Valmiina pussukan vetoketjukulma näyttää siis tältä:


Pussukka olisi ehdottomasti tarvinnut mustan vetoketjun, mutta jouduin tyytymään tummansiniseen. Sininen on onneksi niin tumma, ettei ketju näytä pahalta.

Puna-valkoinen päivitys

Sain joulun alla vastustamattoman innon tehdä kokonaan puna-valkoiset pussukkapinnat ja ryhdyinkin tuumasta toimeen. Lopulta tilkkupinnoista tuli tämän näköiset:


Minulle näyttää olevan mahdotonta pitäytyä edes kahdessa värissä! Mukaan hivuttautuu muita värejä ihan väkisin. No, lopputulos on kyllä puna-valkovoittoinen. Kelpaa.

Ihanuus

Tavoistani poiketen pidin yhden tekemäni pussukan itse. Soilen upeista jäännöspaloista kokoamani Ihanuus-pussukka on minun, ja se pääsi eilen illalla tositoimiin:


Olin menossa saunaan ja otin yläkerrasta mukaani tavanomaista yhtä purkkia enemmän tuotteita. Mietin hetken, miten saisin ne kaikki kulkemaan käsissäni, ja sitten tajusin voivani käyttää Ihanuus-pussukkaa tuotepurnukoiden siirtelytehtävässä. Tuntuipa ylelliseltä!

Wednesday, 26 December 2012

pinkki-mustaa pussukkaa.

Aivan ensimmäiseksi kiitän Irmaa, Tiinateitä ja Vekkiä hyvän joulun toivotuksista! Toivotukset tuntuivat erityisen hauskoilta, kun en teitä tunne muuta kuin blogosfäärissä. Mutta täällä olemme kaverit. Ihmeellinen on blogimaailma!

Tilkkuasiaan

Veljentyttö osoitti sormella pussukkatarjonnassani esiintyvää ammottavaa aukkoa: valikoimassani ei ole koira-aiheisia pussukoita. Otin melkein saman tien esiin yhden tosi kivan koirakankaan, jota minulla sattumoisin on varastossa.


Leikkasin kankaasta epämääräisen muotoisia paloja, joihin tulisi mahdollisimman ehjät koirat, ja yhdistelin erilaisiin musta-valkoisiin ja pinkkeihin kankaisiin.

Vinkki: Jäännöspaloista voi järjestellä kahta eri väriä sisältävän pinon, jossa olevista paloista voi edelleen koota kaksivärisen tilkkupinnan. Esimerkiksi jos monivärisen pinnan kokoaminen tuntuu liian haastavalta värien sovittelemiselta, kahteen väriin rajoittuminen voi helpottaa sommittelua.

Löysin pinkki-musta-valkoiseen pussukkaan nätisti sopivan vaaleanpunaisen vuorikankaan ja kokosin vielä sisätaskunkin tilkuista.


Kuvassa sisätaskun yläreuna näyttää aaltoilevalta. Tämä johtuu siitä, että leikkasin taskukappaleen taas toisesta reunastaan suorakulmaiseksi ja toisen pystyreunan niin, että kappale levenee ylöspäin. Ompelin taskun silti suorakulmaisesti kiinni, jolloin taskun yläreunaan tulee automaattisesti väljyyttä.

Valitettavasti en löytänyt varastoistani mustaa vetoketjua, vaan jouduin tyytymään tummaan tummansiniseen. Menettelee.

Moka!

Vetoketjua ommellessa päällimmäinen kangas (kerroksia on siis vuorikangas, vetoketju, tikattu pussukkapinta) tuntuu aina ikään kuin venyvän, ja minulla onkin tapana syöttää sitä tehokkaammin paininjalan alle. Tätä pussukkaa ommellessani toisen puolen pussukkapinta tuntui venyvän tavallista enemmän. Ihmettelin oikein, miten se käyttäytyikin sillä tavalla.


Lopputulema oli, että pussukkapinta jäi yli sentin pidemmälle kuin vuorikappale. Harmillista! Ja samalla outoa.


Onneksi käänsin kappaleet oikein päin. Olinkin ommellut pussukkapinnan vetoketjuun alareunastaan, joka oli 2cm leveämpi kuin yläreuna (leikkasin tälläkin kerralla pussukkapinnat niin, että alareuna on vähän yläreunaa leveämpi). Ei ollut ihme siis, etten saanut kaikkea väljyyttä syötetyksi.

Pussukka matkoilla

Ystäväni Viet-Anh kävi hiljattain Barcelonassa, ja ompelemani Tilkkupantteri-vetoketjupussukka oli päässyt mukaan nähtävyyksiä katsomaan:


Viet-Anhille tuhannet kiitokset taas pussukan matkakuvasta!

Saturday, 22 December 2012

tilkkutöitä.

Tartuin ompelupöydän siivottomaan kasaan ja yllättävän nopeasti olin jakanut siivottomuuden eri paikkoihin, enimmäkseen piiloon. Joten kitaratyönkin kanttaaminen onnistui.

En joudu raatamaan jouluvalmisteluissa: Mies tekee lanttulaatikon, ystäviltä saamme palan kinkkua, ja loput ruuat ostamme suunnilleen valmiina. Lahjat minulla on ollut valmiina ja paketoituina jo viime viikolla. Olenkin voinut tänään keskittyä ihanaan tilkkuharrastukseeni! Olen saanut kootuksi lukuisia erilaisia tilkkupintoja, vaikka minun on vaikea päästä vauhtiin silloin, kun olen saanut jonkun isomman valmiiksi eikä minulla ole oikein muutakaan kovasti kesken.


Tässä todiste, siivoutunut ompelupöydän reuna (johon olen tosin levitellyt tilkkuneliöitä ommellessani tarvitsemiani jäännöspaloja).


Pussukkapinnan synty

Kun olin tehnyt neljä tilkkuneliötä, kyllästyin etsimään kaitaleita kasasta, jossa niitä ei juuri ollut, ja ompelin sen sijaan sini- ja vihreäsävyisiä kankaita parin farkkukangaspalan ympärille. Sitten minulla oli tällaiset palat:


Yhdistin vasemmanpuoleisen ja alimman palan uudella tilkkupalalla ja jatkoin vähän reunoja. Pala rupesi näyttämään 25-senttiseen vetoketjuun sopivalta pussukkapinnalta.


Lisäilin äskeisestä pinnasta leikkaamiani paloja ja vähän muitakin paloja toiseen tilkkupintaan, ja niin sekin alkoi näyttää pussukkapinnalta:


Enää tarvitsin kappaleisiin vähän lisää korkeutta. Jäännöspalakassissa oli sinistä kangasta, joka sointui tilkkupintoja varten valitsemani vetoketjun siniseen. Ryhmittelin kuvaa varten pussukkapinnat vetoketjun lähimaille.


Ennen kuvan ottamista päivänvalo oli vähentynyt olennaisesti, ja jouduinkin kuvaamaan katto- ja muiden valojen loisteessa. Siksi kankaat näyttävät taas erivärisiltä.

Kun sain pussukkapinnat niin valmiiksi, että voisin leikata niille vanupalat ja välikerroksen collegejerseystä, rupesin tietysti tekemään jotain muuta. Mieleen putkahti, että voisin tehdä kokonaan puna-valkoisen pussukkapinnan.


Tilkunviilaajan käsitys kokonaan puna-valkoisista tilkkupinnoista siis. En sitten mitenkään tunnu pystyvän rajoittamaan värivalkoimiani!

Vähän erikoisempi käsityötapaus

Mies on toivonut Joulupukilta uutta villatakkia. Meillä on sisällä niin viileää, että villatakki on talvisaikaan järkevä pitää koko ajan yllä. Miehen nykyinen villatakki on vuodelta kivi ja kirves, siitä kajastavat kyynärpäät jo läpi ja on siinä muutakin täydellisen kulumisen merkkiä. Järkevä toive siis!

Luovuin ajatuksesta, kun satuin löytämään pari muuta, mielestäni kivampaa (ei tosin yhtä järkevää) lahjaa hänelle. Vähän harmitti. Toiveiden toteuttaminen on palkitsevaa.

Sain kuitenkin idean, kun siivoilin tuolille kertynyttä tekstiilikasaa (vähän ennen kuin esittelin siivotonta ompelupöydän reunaa). Kasassa oli toiveikas villatakki, jonka hihansuut olivat käsittämättömän risat. Muualta villatakki oli ihan ehjä. Kasassa oli myös villapaita, jonka helma oli yhdestä kohdasta rikki ja muualta sen näköinen, että rispaantuisi kohta.


Mitä tein? Irrotin rispaantuneet hihat villatakista. Kiinnitin niiden tilalle villapaidasta leikkaamani hihat. Onneksi kainalonreiät olivat hyvin saman kokoiset.

Tuloksena Joulupukin konttiin todellinen ekolahja: kahdesta vanhasta, nykyisellään käyttökelvottomasta vaatteesta tehty "uusi" villatakki. Eikä minun tarvinnut yhtään kutoa (en edes kunnolla osaa)!

Thursday, 20 December 2012

valmis tilkkutyö.

Olen vihdoin kantannut kitaraa esittävän tilkkutyön, josta paljastin lukuisia kuvia jo tässä postauksessani. Julistan työn nyt virallisesti valmiiksi. Kuvassa siis valmis tilkkutyö nimeltä Pasin Versoul Henry Gold Leaf Custom.


Tilkkupaloista kokoamani kuva esittää Versoul-kitaraa, jollaiset valmistaa suomalainen Kari Nieminen.

Ylläolevan kuvan mukaisessa asennossa kitaratyö tulee olemaan esillä makuuhuoneemme seinällä. Tässä aiemmassa postauksessanihan kuvat oli otettu juuri päinvastaisesta suunnasta.

Fiilistelykuva:


Tässä ihana, musikaalinen tikkauskuvio näkyy oikein hyvin:


Kivasti onnistuneen tilkkupintani kruunasi Töölön Tilkkupajan eli Soilen taitava longarm-tikkaus.

Tein kanttinauhan itse. Leikkasin 6cm leveää täysvinoa kaitaletta kahdesta eri kankaasta. Jotta kanttaus ei erottuisi liikaa, suurin osa on samaa kangasta kuin työn ulommainen kehys. Ja jotta kanttaus ei olisi ihan perus, käytin myös kuviollista kangasta.


Osaan ommella kanttaukseeni siistit kulmat, mutta ompeleen alku- ja loppukohdan kanttinauhasaumaa en yleensä saa näkymättömäksi. Tässäkin jäi reunaan muhkura:


Tiedän, että kanttinauhan päät pystyy yhdistämään muutamallakin eri neropattimaisella systeemillä aivan näkymättömästi, mutten osaa mitään menetelmää ulkoa ja olen yleensä liian viitsimätön etsiäkseni itselleni sopivimman tavan. Minulta lasittuvat silmät heti jos täytyy liikaa mittailla tai jos pitää käännellä kantteja epäloogisiin suuntiin ja loveta oudoilta tuntuvia kohdistusmerkkejä kanttien reunoihin. Niinpä teen joka kerta vain parhaani. Tällä kertaa parhaani riitti tuollaiseen muhkuraan!

Tuesday, 18 December 2012

mikä siivo!

Järkytän lukijoita taas kuvilla todellisista tilanteista. Varoitus! Älkää kokeilko samaa kotona.

Olen siivonnut ompeluhuoneestani makkarista pari erillistä kasaa. Käsittelyn jäljiltä minulle periytyi yksi jättiläismäinen kasa, joka asuu ompelupöytäni toisella reunalla.


Äääääää! Murinaa ja jupinaa. Miten tätä kertyykin aina?!

Kasassa on esimerkiksi toiveikas hamekangas (ruudullinen villakangas ihan päällimmäisenä), kaksi erilaista verhopalaa 90-luvulta, makkarin nykyisten verhojen jäännöspala, kitaratyöstä jäännöspaloja, korjaamista odottava villatakki (hihan sauma on ratkennut ja minun pitäisi ommella 5 pistoa siihen, niin se korjaantuisi), kalterimaisia blokkeja sekä kaksi silittämistä odottavaa pöytäliinaa.

Eikä siinä vielä kaikki. Ompelukoneen toisella puolella on epäsiistimpi (mutta onneksi myös pienempi) kasa. Heittelen tuohon suuntaan aina kaikki kantti- ja muiden kaitaleiden jäännöspalat. Näyttää siellä olevan muitakin jäännöspaloja. En ole vähään aikaan taas käynyt kasaa läpi.


Tästä kuvasta näkee, että minulla on vähän yritystä pitää yllä siistiä. Pöydällä on pari säilytyskoria ja –laatikkoa sekä rasioita, joissa on jotain. Ja leikkuuvälineet ovat kaikki suunnilleen samoilla kohdin pöytää.

Tilanteessa on pahinta, etten oikein pysty harjoittamaan tilkkuilua, ennen kuin jättimäinen röykkiö on siivottu. Tai mitä minä itseäni tässä petän? "On siivottu?!" Ennen kuin minä olen itse siivonnut jättimäisen röykkiön ompelupöydältäni.

Monday, 17 December 2012

7 melkein koditonta pussukkaa.

Täksi jouluksi olen laittanut pakettiin vain yhden tilkkulaukun, ja nämä seitsemän vetoketjupussukkaa ovat vielä toistaiseksi melkein kodittomia:


Melkein kodittomat = yksi menossa omiin joulupaketteihin, mutta en vielä tiedä, mikä niistä; ja pari muuta menossa ilmoittautuneen ostajan joulupaketteihin. Melkein kodittomat pussukat lähempää:


Dramaattiset varjot! Valaisuyritykseni nyt ovat tällaisia. Silti, värit toistuvat melko oikein, vaikka valo näyttää kummalliselta. Eikä kuva ainakaan ole pimeän näköinen.

Tuesday, 11 December 2012

valmis pussukka tilkuista.

Olin koonnut ja tikannut kolmet tilkkupinnat valmiiksi kerralla, joten olen pystynyt valmistamaan monta pussukkaa lyhyeltä tuntuvassa ajassa. Tässä kolmas pussukka, jolle annoin nimeksi Narnia.


Tyttären ensimmäinen kommentti oli, että "eikö tää ole vähän tylsä"? En tiedä. Valitsin itselleni vieraahkoja värejä (ruskeaa), koska niitä sattui olemaan kitaratyön jäljiltä ompelupöydällä. Täydensin valikoimaa lasinalusiin käyttämälläni kultakimalteisella kankaalla.


Narnia-nimen pussukka sai, sillä katsoimme ihanan Narnia-elokuvan (monetta kertaa uudelleen) juuri viikonloppuna. Kirjasarja oli mieleeni kun olin pieni. Kun elokuva oli tulossa teattereihin vuonna 2005, totesin odottaneeni sitä ilmestyväksi melkein 30 vuotta. Vihdoinkin silloin näin sen. Toteutus vastasi hyvin mielikuviani – oi, se on ihana.

Takaisin asiaan. Pussukan mitat:
  • Leveys ylhäältä: noin 21cm
  • Korkeus: noin 13cm
  • Pohjan leveys: noin 7cm.


Pussukassa ei ole sisätaskua, mutta Tilkunviilaaja-kangasmerkki siellä on.


Käytin tähän alennussatsina ostamani vetoketjun, joka oli vain noin 15cm pitkä (ketjun pituus). Jatkoin vetoketjua taas kangaspaloilla kummastakin päästä. Nyt pussukkaan ei tullut hoopon kokoista tuuletus-/siivousaukkoa vetimen ja kankaanpalan väliin.


En saanut nopeasti järjesteltyä valaistusta niin, että saisin pussukasta hyvän lähikuvan eikä kännykkäkamerani varjo olisi kuvassa mukana. On tämä vähän nolo kuva, mutta ainakin tuo jatkeena oleva kangaspala näkyy hyvin.

Edistystä

Olen myös vihdoinkin saanut aikaiseksi ottaa esille silityslaudan ja –raudan, joiden avulla sitten silitin kitaratyön reunaan tulevan vinokaitaleen kaksinkerroin.


Käärin valmiiksi silittämäni kaitaleen kyynäräni ympäri kahdeksikoksi ja asettelin tasoittamista odottavan työni päälle. Kuvassa näkyy erinomaisen hienosti nuottiavain, jonka Töölön Tilkkupajan Soile on tikannut työhöni.

LinkWithin

Related Posts with Thumbnails