Tuesday, 31 July 2012

matkalla.

Terveisiä Yhdysvaltojen itärannikolta! Tein sinne lomamatkan, jolla olivat mukana paitsi Mies ja Tytär, myös kalifornialaispariskunta, jotka olemme tunteneet kauan – tutustuin rouvaan silloin, kun kumpikin olimme junioreita high schoolissa.

Bloggerin ajastettu postaus huolehti siitä, että teillä lukijoilla riitti tuoreelta vaikuttavia Tilkunviilaaja-tekstejä myös poissaollessani.

Aioin matkalla tutustua paikallisten kangaskauppojen tarjontaan, mutta siihen ei ollut mahdollisuutta. Näin Joann’s-nimisen ketjukaupan kerran, mutten onnistunut löytämään sitä uudelleen. Pari kertaa ajoimme tilkkutyöliikkeiden ohi, mutta herrat polkivat päättäväisesti kaasua niillä kohdin.

Maisemakuvien sijaan pari kuvaa pussukoistani matkakäytössä. Ensin omat, vintage-kankaiset pussukkani Bed&Breakfast-huoneemme peilipöydällä Bar Harborissa, Mainessa:

Vetoketjupussukat vintage-kankaista, valmiina

Ystäväni pussukat, kuva otettu heidän huoneessaan, myös Bar Harborissa:

Kolme vetoketjupussukkaa vierekkäin

En muistanut ollenkaan, että olen tehnyt hänelle kokonaista kolme vetoketjupussukkaa tällä samalla mallilla! Oli tietysti kiva nähdä ne käytössä!

Vielä Tyttären Oliver Twist –vetoketjupussukka huoneistohotellin pöydällä Bostonissa, Massachusettsissa:

Oliver Twist -vetoketjupussukka täynnä meikkejä

Kotiuduimme eilen aamulla ja matkalaukut makaavat avonaisina lattialla (paitsi Miehen matkalaukku, joka jäi New Yorkiin jostain käsittämättömästä syystä, siis vaikka meillä oli suora lento). En siis pääse ihan vielä tilkkutöiden pariin: ensin on purettava laukut ja vietävä ne pois peittämästä lattiaa, joka toimii design-seinänäni.

Viidakon jalokivi –laukkuohjeeseen liittyen vielä – jos ompelette ohjeella laukun, vinkatkaa ihmeessä minulle! Olisi kiva nähdä, millaisia toisintoja teiltä syntyy!

Wednesday, 25 July 2012

pari sanaa ompelukoneista.

Minulta kysyttiin mielipidettä ompelukoneista. Mielipiteeni perustuvat rajoittuneeseen ompelukonemaailmankuvaan - minullahan ei ole hiljattaista kokemusta muista kuin omasta koneestani, joka on Husqvarnan elektroninen malli suunnilleen vuodelta 1995.


Ostin noin 10 vuotta sitten koneeseeni vapaata konetikkausta varten käytettävät lisäosat eli tikkauspaininjalan, tikkauskehyksen, yläsyöttäjän ja suuremman ompelutason. Näistä tarpeellisin on tikkauspaininjalka.

Jos olisin ostamassa uutta konetta ja jos lisäksi haluaisin käyttää konetta vapaaseen konetikkaukseen, tarkistaisin seuraavat asiat käytännössä:
  • Miten helposti/vaikeasti vaihdan tikkauspaininjalan ja tavallisen ompelupaininjalan välillä. 
  • Eihän tikkauspaininjalan paine vain ole liian kova? Olen kuullut, että joissakin koneissa jalan vieteri vain on liian tiukalla, eikä sellaisella paininjalalla ikinä pysty tekemään kauniisti kaartuvia tikkauksia. Ei, vaikka olisi miten guru konetikkaaja. 
  • Onhan kankaan syöttäjät (paininjalan alla) helppo vapauttaa? Jos ne täytyy joka kerta peittää pahvilla tms, siihen kyllästyy. 
  • Näkeekö tikkauspaininjalan kanssa hyvin tikata? Eihän se vain peitä näkyvyyttä? 

Lisäksi tarkistaisin seuraavat asiat:
  • Onhan koneessa tilkkutöiden ompelemiseen hyvin soveltuva, kapeampi paininjalka? 
  • Kyllästyisinkö ompelemaan näin äänekkäällä koneella? Tai vaikuttaako tämä kivan hiljaiselta? 
  • Onhan koneessa myös vapaavarsi (saahan osan normaalista työskentelytasosta siis pois, jolloin esimerkiksi lahkeen päärmääminen onnistuu)? 
  • Riittävätkö ompeleet tarkoituksiini? Eihän niitä toisaalta ole turhan monta? 

Husqvarnaani ennen ompelin peruskoneella, jonka hankin käytettynä ja jossa oli vain suora ja siksak-ommel sekä pari muuta ommelta. Muistaakseni kone oli Singer-merkkinen. Äidillä on 1960-luvun lopun Singer, jolla ompelin aikoinani asun jos toisenkin. Se ei ollut hiljainen!


Husqvarnan kone on toiminut luotettavasti. Erityisesti pidän arvossa sen hiljaista käyntiääntä. Kaikki edelliset koneeni ovat pitäneet epämiellyttävän kovaa ääntä!

Saturday, 21 July 2012

ohje: tilkkulaukkukaavio.

Tätä ei oikeastaan voi väittää kaavaksi, mutta uskoisin Viidakon jalokivi –tilkkulaukun kaltaisen tilkkupinnan syntyvän näillä minimalistisilla ohjeilla:


Laukussa on värikkäitä ”jalokivikankaita” ja varsinaista laukkukangasta.

Jalokivikankaista leikataan 3,5cm x 3,5 cm neliöitä, samoin laukkukankaasta.

Lisäksi leikataan 3,5cm leveää kaitaletta laukkukankaasta.

Näistä kootaan yhteensä 35cm pitkä kaitale. Tilkkupinta täydennetään lisäksi 7cm korkealla ja 35cm leveällä sekä noin 16cm korkealla ja 35cm leveällä palalla.

Kun kaksi samanlaista tilkkupintaa on valmiina, loput saa tehdyksi tämän tilkkulaukun ompeluohjeen mukaan:

Osa 1 - Tarvikkeet, laukku ja vuori

Osa 2 - Sangat ja huolittelukaitale

Osa 3 - Tilkkulaukun viimeistely

Ohjeella tehtyyn laukkuun ei tule vetoketjuliparetta, vaan se suljetaan nappilenkillä ja napilla.

Thursday, 19 July 2012

heinäkuun valmis: lasinaluset.

Valmistin Maikin tilkkujen ”Jotain valmiiksi joka kuukausi” –hössötyksen hengessä lasinaluset, jotka aloitin viime vuoden puolella aikoen tehdä setin itselleni. Tässä siis Midinetti-lasinaluset:
 

Kankaan ostin Syyringin kiltaillassa vierailleelta Tilkkutarhan Minnalta.

Tein itselleni jo yhden samanlaisen setin, mutta sisareni ostikin ne. En pitänyt näitäkään itse, vaan vein ne tuliaisiksi ulkomaiselle ystävälleni. Kangasta sentään on vielä. Ehkä voin omia seuraavan sarjan.

Sunday, 15 July 2012

tekeillä musta-valkoinen tilkkulaukku.

Olen Maikin tilkkujen ”Jotain valmiiksi joka kuukausi” –hössötyksen hengessä työstänyt lisäkappaleita ajat sitten ompelemiini tilkkupaloihin siinä toivossa, että niistä lopulta syntyisi musta-valkoinen tilkkulaukku.

Tilkkupalat esiintyvät keskeneräisinä jo tässä kuvassa, blogipostauksessani elokuulta 2011. Lisäpaloja, tilkkuja ja kaitaleita on lisäilty, ja toinen laukkukappale on nyt valmis:


Tilkkupinta poseeraa uuden uutukaisen, Fiskarsin valmistaman leikkuualustan päällä. Toivottavasti alusta kestää käyttöä. Toistaiseksi se on palvellut hyvin, ja erityisesti arvostan sen suurempaa kokoa.

Saturday, 14 July 2012

ostin lehden. suunnittelin.

Olen tuolloin tällöin ostanut American Patchwork & Quilting –lehden ja edellisestä ostamastani numerosta toteutinkin mallin, eli triojäätelöä muistuttavan tilkkupeitteeni. Nyt ostin elokuun numeron.


Suoranaista innostuksen heti herättävää ohjetta siinä ei nyt ollut, mutta tässä mallissa on houkuttelevat värit.


Minulle tällaisen tekeminen olisi vaikeaa, koska mallissa on käytetty paljon yksivärisiä kankaita ja hyvin vähän kirjavia. Joutuisin varmaan heti ensimmäiseksi kangaskauppaan (ja sekös olisi kova koettelemus)!

Eniten juuri nyt minua kiehtoisi toteuttaa tällaisia blokkeja, jotka sattumalta näin Capitola Quilterin blogissa. Innostuin niin paljon, että laskeskelin jo valmiiksi, minkä levyisistä kaitaleista kokoaisin tämän. Käyttäisin tietysti vaivaa säästäviä ratkaisuja – niitäkin mietin. Kankaiden leikkaamiseen saakka en ole päässyt.

Wednesday, 11 July 2012

tikattu tilkkupeite.

Hain modernin tilkkupinnan eilen Töölön Tilkkupajasta, Soilen tikkauspalvelusta, missä hän oli loihtinut peitteelle joukon vilistäviä gekkoja.

Moderni tilkkupinta gekko-kuvioin tikattuna. Töölön Tilkkupajan tikkauspalvelu.

Tikkaus oli jälleen ihana (tikkautin siellä aikaisemmin ”triojäätelömäisen" tilkkupinnan) ja täysin erilainen kuin itse olisin pystynyt tekemään.

Opin kaksi asiaa:
  1. Takakappaleen poikittaissaumat kannattaakin ommella loivasti mutkitellen, ei viivasuoraan kuten tilkkutöitä tekeville on opetettu. Mutkitteleva sauma näyttää valmiiksi tikatussa peitteessä suoralta, koska kappaleet kiristetään suoriksi, mutta saumassa on hiukan joustoa ja siitä tulee kaikkiaan siistimpi.
  2. Vaikka langasta voisi päätellä, että se erottuu kankaasta, näin ei välttämättä ole! Valitsimme huolellisesti alalangan tähän peitteeseen, mutta valmis tikkauskuvio ei käytännössä erotu takakappaleessa lainkaan. 

Seuraavaksi pääsen taas etsimään peitteeseen sen värejä ja kuviointia korostavaa reunakaitaletta, ja peitolle täytyy myös keksiä hyvä nimi. Omistaja tällä sentään jo on! Rakas Sari-siskoni varmaan odottaa peitettään malttamattomana.

Moderni tilkGekko-kuvioin tikattu moderni tilkkupinta. Töölön Tilkkupajan tikkauspalvelu.

Tilkkulaukut ja –pussukat 

Minulla on toisaalta nyt paljon aikaa, sillä olen lomalla ( ! ), mutta toisaalta olen saanut melko vähän tilkkutöitä edistymään. Jotain sentään.

Musta-valkoinen vetoketjulaukkupinta suurenee hitaasti, mutta varmasti:

Musta-valkoista tilkkupintaa jäännöspaloista.

Tämä kappale on melkein valmis – puuttuu vain valkoinen kaitale oikeanpuoleisen tilkkupalan alapuolelta ja levennyskaitaleet laukun kummaltakin sivulta (löytämäni valmis tilkkupala on nykyisin hyväksi havaitsemaani laukkukokoon hivenen liian lyhyt).

Viime vuoden puolella kokeilin hauskaa kirjainaiheista konetikkausta. Tein Jiipra- ja Eepra-vetoketjupussukat, mutta ensimmäinen kirjainkokeilu jäi siinä vaiheessa tilkuksi. Sittemmin kokosin tilkun ympärille pintaa, mutta en ollut siihen järin tyytyväinen.

Pari päivää sitten siivoilin taas kerran ompelupisteeni ympäristöä (lue: makkarin lattiaa ja siellä asuvia röykkiöitä, voi voi) ja sain käteeni muutamia ennen varsinaista Tilkunviilaaja-aikaa tekemästäni tilkkulaukusta yli jääneitä tilkkuja. Irrotin jo kokoamastani pinnasta pari kaitaletta ja korvasin ne ylijäämätilkuista kokoamallani pinnalla, näin:

Värikäs tilkkupinta jäännöspaloista. Mukana erikoinen kirjaintikkaus koneella.

Olin valmistellut pussukan takakappaletta enkä ollut siihenkään tyytyväinen. Käytin improvisoidun kangaspalan, lisäsin kaitaleen e-puolen sinistä (jotta etu- ja takakappaleen kesken olisi looginen yhteys) ja täydensin kokonaisuuden ylijäämätilkuista ompelemallani palalla:

Värikäs tilkkupinta jäännöspalatilkuista.

Ovathan nämä pinnat edelleen aika kummallisen näköisiä, mutta ehkä pussukka löytää joskus uuden omistajan. Melkein kaikki ovat löytäneet.

Tilkkupussukka matkoilla  

Tilkkupantteri-vetoketjupussukka on taas matkustanut ystäväni Viet-Anhin kanssa – tällä kertaa Düsseldorfiin Saksaan.

Tilkkupantteri-vetoketjupussukka maailman nähtävyyksien äärellä. Düsseldorf.

Kaunis kiitos kuvasta! Pantterikin näyttää tyytyväiseltä.

Sunday, 8 July 2012

ompelin verhot.

Ei sillä, ettei ompeluhuoneen makkarin ikkunoissa olisi tätä ennen ollut verhoja, mutta tunnustan: kiristin aikoinaan niiden poimutusnauhat pysyvästi, joten verhoja ei koskaan voinut vetää ikkunoiden eteen. Yksityisyydestä viis, mutta aurinkoisina aamuina sisään tulvi valoa hieman liikaa. Myönnän!

Lopulta Mies oli tulvivaan valoon niin työlääntynyt, että sanoi kyyditsevänsä minut vapaaehtoisesti kangaskauppaan, mikäli ostaisin verhokankaan ja ompelisin ikkunoihin verhot, jotka voi tarvittaessa vetää kiinni. Tilanne oli siis vakava!

Ehdin pariin otteeseen tutustua verhokangastarjontaan, mutta vastaan ei tullut sellaisia, jotka olisin kelpuuttanut. Kunnes eilen menin Tyttären kanssa Itäkeskuksen Eurokankaaseen – verhokankaan hankkiminen päätavoitteenamme – ja hän löysi palalaarista sopivan pituisen ja ennen kaikkea juuri sopivan kuvioisen verhokangaspalan.

Laura Ashley -verhokangas ja siinä verhojen alapäärme

Kuvassa verhon alakäänne, joka odottaa kiinnittämistä. Ompelin sen käsin – silloin päärmeestä tulee siisti ja taipuisa.

Mies ei ole kotona, mutta palaa huomenna ja yllättyy nähdessään uudet, tarvittaessa sulkeutuvat verhot:

Laura Ashleyn kankaasta ommeltu sivuverho

En ommellut näihin lainkaan rypytysnauhaa, joten ne eivät poimutu läheskään yhtä kauniisti kuin entiset, mutta somat ne ovat silti. Kangas on Laura Ashleyn (tosin näköjään vuoden 2008 mallistoa), mutta palalaarilöytönä huokea – alle 10 euroa/metri.

Verhotankojen ja ikkunankarmien päältä löytyi uskomaton määrä hienojakoista pölyä, köh köh. Se sai häädön samalla kun verhot vaihtuivat.

Muita hankintoja

Leikkuualustani, viivain sekä erityisesti leikkurini terä vetelivät kaikki viimeisiään, ja poikkesin toiveikkaana Itiksen Sinelliin. Löysin sieltä Fiskarsin leikkuualustan ja viivaimen, joka tosin vaikutti epäilyttävän sileä- ja kiiltäväpintaiselta. No, mukana oli kitkatäpät. Ehkä se on jommoinenkin viivain.

Fiskarsin varaterä sen sijaan oli kelvoton. Siinä täytyi olla valmistusvirhe – se ei nimittäin leikannut lainkaan. Kokeilin sitä leikkurissani molemmin päin, entisellä ja uudella leikkuualustalla sekä kankaaseen ja lopuksi myös paperiin. Sillä ei leikannut mitään. Omituinen juttu!

Olin tietysti pulassa, koska leikkuuteräni oli huonoimmillaan, eikä uudesta terästä ollut edes siihen, mihin entiseni vielä pystyi. Mutta hahaa! - löysin sittenkin varastoistani vielä yhden varaterän. Kokeilin leikata sillä kangasta ja luulin ensin, ettei sekään leikannut, koska se ei pitänyt mitään ääntä. Sepä olikin leikannut kaitaleen äänettömän terävästi.

Sortuma

Öh, en selvinnyt Eurokankaasta verhopalani kanssa ulos ilman ylimääräisiä ostoksia. Musta-valkoista kangasta:

Tilkkutyökangas, ostettu Eurokankaasta

Sekä ihanan värikkäitä kankaita:

Tilkkutyökankaita, ostettu Eurokankaasta

Tai no, alimmainen ei ole kovin värikäs. Ostin sen, jotta minulla ehkä joskus olisi tilkkutyön takakappalekangas omasta takaa.

Keskeneräiseksi jäänyt musta-valkosävyinen vetoketjulaukku on edelleen kesken, koska halusin ommella verhot viipymättä valmiiksi.

Friday, 6 July 2012

hillittyä tilkkutyötä.

Tartuin vihdoinkin musta-valkoisiin aikaisemmin tekemiini paloihin ja etsin niille kaveripaloja ja –kaitaleita. Liisa-nimisestä vetoketjulaukusta jäi paloja yli, kun TYPERÄN viivaimen takia leikkasin muutaman väärän kokoisen palan (olin itse aivan syytön). Ompelin niistä isommat kappaleet:

Musta-valkoista tilkkupintaa ja kaitaleita

Tietenkin toisesta tuli tuollainen vuorovärinen ja toiseen onnistuin ompelemaan palat eri tavalla. Onneksi tästä ei tule tietyn kuvioista laukkua, niin ei tarvinnut purkaa.

Pätkin pitkät kaitaleet paloiksi, joista ompelen sopivan pituisia rivejä. Riveillä kehystän nuo tummanpuhuvat isommat kappaleet, näin:

Musta-valkoista tilkkupintaa ja tilkkublokki aluillaan

Kuvassa siis sovitellut palat, ei mitään lopullista. En ole edes päättänyt, käytänkö aloituspaloja vaaka- vai pystyasennossa.

Hiukan on kuumaa, jotta silityslaudan ääressä huvittaisi viettää pitkiä rupeamia, mutta huh, silitin triojäätelöä muistuttavaa tilkkupeitettä varten leikkaamani ja ompelemani 6cm leveän reunakaitaleen kahtia:

Tilkkupeiton reunakaitale silitettynä

Tilkkupinta täytyy tasoittaa, ja minun täytyy myös muistaa valmistaa työhön nimilappu, jotta voin kiinnittää sen reunakaitaleen alle. Tämä tarkoittaa sitä, että minun on keksittävä työlle nimi!

Pysäyttävä kissanäky


Kissa nauttii olostaan pikkusohvalla

Voiko olla kivampaa paikkaa kuin auringonvalossa kylpevä pikkusohva? Kissan mielestä ei ainakaan voi olla.

Rentoja tuokioita teille lukijoillekin!

Tuesday, 3 July 2012

heinäkuun kukkia. välitilinpäätös.

Ensin vähän ruusukuviointia eli Tilkunviilaajan heinäkuun kalenterikuva: ”Mä sulle luvannut en ruusutarhaa” –vetoketjupussukka.
 
Mä sulle luvannut en ruusutarhaa -vetoketjupussukka tilkuista

Sitten pioneja ja lootuskukka:

Taiteltu tilkkutähti Lootuskukka-pannulappuna ja pioni

Kuvassa siis vastikään valmistunut Lootuskukka-pannulappu. Tämä on tarkkaan ottaen siis heinäkuun valmis Maikin tilkkujen ”Jotain valmiiksi joka kuukausi” –hössötyksen tiimoilta. (Kesäkuussa ei valmistunut yksikään kauan kesken ollut työ, mutta sain sentään valmiiksi Iik! Hiiriä! –vetoketjupussukan.)

Lootuskukka on jo kolmas tähtitaittelutekniikalla valmistamani pannulappu. Tähtitaitteluun on englanninkielinen tutoriaali täällä. Valmistaminen näyttää perin monimutkaiselta, mutta todellisuudessa se on aika yksinkertaista, joskin tarkkana täytyy olla.

Taiteltu tilkkutähti Lootuskukka-pannulappuna

Etsin huolittelukaitaleeksi sopivaa kangasta pitkään ja lopulta tyydyin leikkaamaan kaitaleet triojäätelön näköisen tilkkupeiton takakappalekankaasta eli entisestä pussilakanasta.

Ompelin 3,5-senttisen kaitaleen ensin pannulapun kääntöpuolelle, käänsin reunan nätisti oikealle puolelle ja kiinnitin käsin ompelemalla. Tykkään, että huolittelukaitale riittää juuri ja juuri eli on tiiviisti työn reunan ympärillä. Käsinompeleen päälle ompelin lopuksi aika leveän siksak-ompeleen:

Taiteltu tilkkutähti Lootuskukka-pannulappuna. Siksak-tikkaus.

Taitellun tähden sisimpien palojen keskeltä pilkistivät pohjakankaaseen piirtämäni mustat viivat, vaikka tähti oli valmis. Ompelin viivat piiloon muutamalla muliinilangan pistolla:

Taiteltu tilkkutähti Lootuskukka-pannulappuna. Keskiosa.

Välitilinpäätös 

Vuodesta on kuusi kuukautta eletty, joten luon katsauksen tähänastisiin tilkkusaavutuksiini. Maikin tilkkujen ”Jotain valmiiksi joka kuukausi” –hössötyksessä olen saanut valmiiksi seuraavat työt, kaikki sellaisia, jotka olin jo aloittanut (aika/tosi kauan sitten):
  • Saippuakuplakissat-vetoketjulaukku. Aloitin tämänkin työn näköjään elokuussa 2011. Onneksi sain sen valmiiksi, mutta uutta omistajaa sille ei ole vielä löytynyt. Laukkuparka on tammikuusta asti ollut tyhjillään ja käyttämättömänä.   
  • Keisarinna Ramandu –tilkkupeitto. Aloitin työn huhtikuussa 2011 ja kehuin sitä ”nopeasti valmistuvaksi”. Hah hah! Työ valmistui helmikuussa 2012. Huomaan, että minua askarrutti heti alussa, tulisiko peitosta ruma, koska osa blokeista oli lievästi sanottuna ankeita. 

Keskeneräisyydestä valmiiksi saattamiani töitä on siis neljä, ei kuutta, mutta yleisesti ottaen olen saanut jotain valmiiksi joka kuukausi, eli hengessä olen ollut hyvin mukana.

Seuraavan puolivuotiskauden aikana haluan saada valmiiksi kolme keskeneräistä tilkkupeitettäni eli triojäätelön innoittaman, jo tikatun; modernin, tilkkupinnan joka perustuu helppoon tilkkublokkiin; sekä sini-vihreän, aitausmaisen peitteen, joka kaipaa isontamista ennen kuin sen voi tikkauttaa.    

Ääh, haluaisin saada aikaiseksi uuden vuoden lupaukseni mukaisesti kaksi ohjetta. Haaveilen oikeista tulostettavista ohjeista! Huokaus! Tämä saattaa hyvin jäädä haaveeksi, koska muutakin tekemistä on. Suurin osa ei ole yhtä kivaa, mutta paljon tarpeellisempaa.

Hyvää heinäkuuta! Nettiyhteys voi tässä kuussa olla välillä olemassa ja välillä ei, joten toivottavasti jaksatte odottaa postauksiani, jos ne viipyvät.

LinkWithin

Related Posts with Thumbnails