Monday, 30 April 2012

valmis iPad-kotelo.

Annan kotelolleni nimeksi ”Tähdehkö”.
 

Se olisi itseoikeutetusti Tähti, jos se olisi onnistunut paremmin. Koska se jäi toteutukseltaan vähän mutta harmillisesti vajaaksi, sen nimi on Tähdehkö.


Avaruudellinen ja topologinen hahmottamiskykyni on vaatimaton. En oikein osaa hahmottaa valmiista tuotteista enkä aina ohjeistakaan, miten pitäisi tehdä. Siksi teen kokeiluja, jotka eivät aina onnistu mahtavasti.

Tässä näkyy, että menin vähän vikaan:


Sinänsä oikea lähestymistapa: päällinen ja vuori kumpikin erikseen ommeltu läpälliseksi pussiksi. Kappaleet oikeaoppisesti oikea oikeaa vasten. Helpompi ommella, kun päällikappale on päällimmäisenä. Vuorikappaleen sivusaumaan jätetty – aivan oikein ja tarpeellisesti – kyllin leveä kääntöaukko. Mutta sekä päälli- että vuorikappaleen pussin sivusauma olisi pitänyt jättää yläreunasta ompelematta noin 3cm:n matkalta. Ompelu olisi ollut paljon helpompaa niin!  

Puutteet

Ihan hyvä, etten vielä tällä kokeilukappaleella tehnyt ompeluohjeita muille. Olisi tässä vaiheessa ollut oikaisun paikka. Lukijat voivat ottaa opikseen tekemistäni virheistä - toimikoon lista vinkkinä siitä, mitä ei kannata tehdä.

  • Puute 1: Läppä on liian leveä.

Ompelin kotelokappaleen hyvin yksinkertaisesti, ja niinpä läppä on vähän liian leveä. Sen saa siististi tampin alle, ja lohdullista on, että se lukittuu sinne hyvin, mutta täydellisemmässä kotelossa läppä olisi yläreunastaan hiiiukan tätä kapeampi.

  • Puute 2: Läpän ja kotelon yläreunan kohdalla häikkää

Ilmeisesti tämä ryppyisyys ja kurtistelu johtuvat siitä, etten jättänyt pussiosuuksien yläreunaa ompelematta. Tämä puute ei kyllä ole kovin paha.

  • Puute 3: Liian nafti kotelo!

Viimeinen puute on kriittinen: kotelosta tuli sittenkin hiukan liian pieni. Hain mitoituksellani sitä, että kotelo olisi juuri sopiva eikä missään tapauksessa väljä. No ei tullut väljä. iPadin saa juuri ja juuri sovitetuksi koteloon, mutta tosi päättäväisesti saa nykiä. Ei hyvä.

Pohdiskelen juuri, mitä muuta käyttöä kotelolla voisi olla. Kooltaan Tähdehkö-kotelo sopisi pieneksi olkalaukuksi, mutta siihen pitäisi sitten ommella kantohihna. Ää, liian työlästä.

 Idea varmasti juolahtaa mieleeni, kun annan asian muhia.

Hauskaa vappua!

Sunday, 29 April 2012

tikkausta ja ompelua.

Olen varmasti aikaisemminkin valitellut, että neulat ovat liian pienisilmäisiä tai paksuja. Olen edelleen samaa mieltä! (Minulla on vain kaksi ohutta, isosilmäistä neulaa, jotka sain vuosi, pari sitten tilkkuystävältäni Eijalta ja joiita varjelen kaikin kuviteltavissa olevin keinoin.)

Valitukseeni on helppo vastata, että ”vanhemmiten isokin neulansilmä alkaa näyttää pieneltä,” mutta silmän pienuus ei olekaan hankala juttu näkemisen takia, vaan siksi, ettei lanka mahdu kunnolla siitä läpi!

Tuskastelin taas paksuhkon kirjontalangan ja onnettomien neulojeni parissa tikatessani iPad-kotelon tilkkupintaa. Lanka oli vähän liian ohutta käytettäväksi yksinkertaisena, joten taitoin sen kaksinkerroin. Mahdollisen solmutilanteen varalta halusin pujottaa langan neulan silmästä kaksinkertaisena.


Kuvasta näkee, että tehtävä vaikutti toivottomalta. Tällaisessa tilanteessa mietin yleensä vähän katkerana, että jos miehet ompelisivat enemmän, tämäkin neulansilmäjuttu olisi korjattu 50 vuotta sitten. Varmaan silloin ennen vanhaan, kun räätälit olivat enimmäkseen miehiä, neulat olivat käytännöllisempiä.

Minulla ei tietenkään ole langanpujottajaa, sehän olisi liian yksinkertaista! Mutta sain sentään älynväläyksen. Sen sijaan, että olisin äheltänyt minuuttikaupalla sovitellessani kaksinkertaista lankaa neulansilmään, pujotin ohuen ompelulangan kirjontalangan lenkistä, taitoin kaksinkerroin ja pujotin kaksi ompelulankaa silmän läpi. Langasta vetämällä paksumpikin lanka meni silmästä helposti läpi.


Kyllä olin tyytyväinen tähän ratkaisuuni! Neula oli aika lailla paksumpi kuin olisin halunnut, mutta sen kanssa pärjäsin.

Kuuntelin äänikirjaa ja tikkasin tilkkupinnat. Ah, miten rentouttavaa!


iPad-kotelo on koontivaiheessa. Olen merkinnyt mitat muistiin, että voin jakaa blogissani ohjeet muillekin, mutta en ohjeista ihan vielä, koska en ole satavarma kotelon onnistumisesta.

Kotelossa on joka tapauksessa taitettava läppä, joka sujautetaan tampin läpi. Tässä tamppi:


Ja tässä kotelo, joka odottaa ompelemistaan:


Tämän pidemmälle en tänään päässyt! Sen sijaan uudistin verannan. Siivosin talvikenkiä kesäsäilöön, siistin paikat, panin matot pesuun ja päätin vaihtaa verhot.

Tein merkilliset verhon tapaiset kun muutimme tähän vuonna 2004. Yhdistin isoäidin perintöpyyhkeisiin kuviopuuvillaa, ompelin solmiamisnauhat kappaleiden yläreunaan ja ripustin verhoiksi. Ne näyttivät alun alkaenkin aika boheemeilta, mutta en vain saanut aikaiseksi kehittää muuta ennen kuin nyt. Parempi ehkä myöhäänkin kuin ei milloinkaan.

Olin henkisesti valmistautunut ompelemaan kokonaan uudetkin verhot, mutta löysin sentään valmiit ja melkein valmiit. Tässä ompelen päärmettä nätteihin, ruusukuvioisiin verhoihin.


Kissa oli tosi hyvin avuksi! Ihme, että se viitsi jatkaa oleilua ompelupöydällä, vaikka kone surrutti noin lähellä.

Saturday, 28 April 2012

punaisia tilkkutähtiä.

Edellisessä postauksessa esittelemäni tähti perustuu 6cm x 6cm neliöihin, sakarat ompelin epämääräisen kokoisista jäännöspaloista. Valmiina tähtikuvio on noin 15cm x 15cm, mutta en mitannut sitä tarkkaan. Ompelin yhteensä neljä tähtikuviota ja ne parittain yhteen.


Tähtikuvioiden reunoille piti lisätä kaitaleet, että pinnasta tulisi noin 22cm leveä.


Olen nimittäin tässä vaiheessa sitä mieltä, että iPad-kotelo syntyy noin 22cm x 65cm tikatusta tilkkupinnasta. Katsotaan työn edetessä, olenko oikeassa vai tuleeko kotelosta susi.

Tikkaus on meneillään, mutta siitä ei vielä ole kuvia. Tikkasin pari konetikkiommelta ja olen nyt tekemässä käsintikattuja kiemuroita. Välillä kiva tehdä sellaista!

Hanhi on tiukasti kiinni 

Kvilttaajan vinkistä otin vaarin ja tikkasin siniset hanhitilkut taustakankaaseen kiinni siksakilla, ylälankana näkymätön tikkauslanka


Nyt olisi oivallinen tilaisuus kehittää koristeellisempaa tikkausta ja jotain lisäkuviota hanhen ympärille, mutta ei kehity mitään. Ehkä siksikin ompelen iPad-kotelon tilkkupintaa t – o – d – e – l – l – a hitaasti..

Hahnista puheen ollen tulivat tietysti mieleen kissat. Itse Söpöys nauttii tilkkutöistä:


Rentouttavaa viikonloppua!

Thursday, 26 April 2012

vielä kerran seinävaate. iPad-laukku.

Sumeat ja rakeiset kuvat Kukkea-seinävaatteesta jäivät harmittamaan sen verran, että noukin työn seinältä mukaani vielä kerran ja menin eiliseen auringonpaisteiseen iltaan kuvaamaan työtä. Ensimmäiseksi asettelin sen ikivanhalle puutarhakeinullemme:


Kuvassa vasemmalla kuvaajan varjo, eli tekijä on mukana kuvassa!

Otin kuvan Kukkeasta myös puutarhapenkillä, pyykkinarulle aseteltuna ja betoniportaille levitettynä. Kaikissa työ oli paljon enemmän edukseen kuin ”virallisessa potretissaan” tässä postauksessa. Mutta mitä niitä tähän julkaisemaan, koska tästäkin kuvasta näkee entistä paljon paremmin, millainen työ oikeasti on.

iPad-laukku on melkein valmis

Kova väite, mutta tässä on todiste:


Ensimmäiseen blokkiin ommeltu ja leikattu osat. Mitoitin laukun, tai oikeastaan omastani ei ole niinkään tulossa laukku kuin kotelo. Sitten rupesin keräämään laukkuuni tilkkupintaa. Ensimmäinen idea pinnan kuviointiin olivat tällaiset tähdet, ja kelpuutin idean saman tien.

Minulla taitaa olla pinkki-punainen vaihe! Tässä blokissa tykkään limenvihreästä sakarasta, se tuo tarvittavan särmän koko blokkiin.

Wednesday, 25 April 2012

lyhennelmä. Kukkea seinällä.

Tein eilen jotain harvinaista, eli lyhennystyön perheen ulkopuoliselle henkilölle. Työkaveri pyysi hellyttävän varovaisesti, voisinko lyhentää ja kaventaa hänen pöytäliinansa. Yllätyin vähän, että suostuin. Ehkä suhtauduin myönteisesti, koska liina oli mielestäni niin nätti.

Suoraviivainen juttuhan tällainen on, ja minua helpotti entisestään se, että koneessa sattui valmiiksi olemaan sopivan väriset langat. Valmistaja oli käyttänyt vaaleaa liilaa lankaa, mutta pinkki sopi liinaan ihan yhtä hyvin. Päärmeet eivät juuri eroa toisistaan, onneksi:


Nyt minulla on soirot Pentikin pöytäliinakangasta, sillä sain kavennetut osuudet osana työpalkkiota.

Kukkea

Hahaa, sain eilen ommelluksi Kukkea-seinävaatteen taustalle sekä nimilapun että ripustuskujan! Työ oli valmis juuri sopivasti eilisen Barcelona-Chelsea-matsin puoliajalla. Nostin ”Joulupalloilua”-työn seinältä, siirsin siinä olleen ripustuskepin tähän ja ripustin työn samaan naulaan:


Jotenkin se näyttäisi olevan vähän liian ylhäällä. Täytyy vissiin pyytää Miestä lyömään uusi naula pienesti alemmas.

Seuraavaksi?

Tuntuu toisaalta kivalta, että sain tavoitteeni täytetyksi, mutta nyt pitää taas päättää, minkä parissa seuraavaksi ahertaisin! Lukijoille tuli luvattua ohjeita, ja missä nekin viipyvät!? Esimerkiksi PC-laukun ohjetta pyydeltiin, joten sellainen pitäisi loihtia jostain. Käyttämäni kaava on edelleen kateissa, eli ei taida auttaa muu kuin tekaista uusi kaava. Ja joulupukilta saamani iPad tarvitsisi kivan kantoratkaisun! Tällä suutarilla ei ole kenkiä edes itsellä!

Ai niin, ja voisihan sitä viimeistellä yhden hanhen vaikka pieneksi seinävaatteeksi.

Tuesday, 24 April 2012

huhtikuun valmis: Kukkea-seinävaate tilkuista.

Julistan kukkaneliöihin perustuvan seinävaatteen valmiiksi, vaikka siitä puuttuu vielä ripustuskuja ja nimilappukin on ompelematta kiinni. Anteeksi sumea kuva, mutta tässä hän on: Kukkea-seinävaate:


Ilmeisesti työn mustat osuudet on vaikea ikuistaa kännykkäkameralla, kun valaistusolosuhteet ovat hieman vajaat. Suunnittelen vielä, että otan työstä kuvan ulkona esimerkiksi puutarhapenkin päälle levitettynä. Toinen vaihtoehto on, että saan jonkun viattoman ohikulkijan (Tytär?) pitelemään työtä, kun otan kuvan.

Lähikuvissa Kukkea on onneksi paremmin edukseen! Vasemmassa alakulmassa näkyy, että käytin kanttauksessa ainakin kahta erilaista kaitaletta:


Ja oikeassa alakulmassa näkyy, että kaitaleita olikin yhteensä kolmea erilaista: vaaleansininen, tumma pinkki sekä sinipunainen, kaikki lisäksi jollain lailla kirjavia.


Vielä yksi lähikuva tikkauksista. Huokaus! Eipä kuvassa näy, miten somasti tikkauslangan väri vaihtuu.


Luulin ensin, että olin tasannut työn väärin; niin, että yläreuna olisi sentin alareunaa kapeampi. Olin ottamassa kuvaa, jossa tunnustan ja esittelen epämääräisen koon. Työtä taitellessani huomasin, että se onkin tasainen. Ilmeisesti leveys elää hiukan, ja sopivasti tasoitellen työ on joko kapeampi tai leveämpi mistä milloinkin. Tässä joka tapauksessa pakkamuotoiseksi taiteltu työ:


Ripustuskuja pitää ommella viipymättä, jotta Kukkea-seinävaate pääsee seinälle. Joulupalloilua-työ pääsee vihdoinkin kesäsäilöön. On jo aikakin! Jouluinen seinävaate esillä vappuna olisi jo liikaa!

Jipii! Maikin tilkkujen ”Jotain valmiiksi joka kuukausi” –hössötyksessä huhtikuun tavoite on siis osaltani täytetty.

Monday, 23 April 2012

suorakaiteita, neliöitä, tähtiä.

Ompelin yhteensä 27 tilkkublokkia oransseista ja pinkeistä kankaista. Osassa blokeista on pinkki tai oranssi toinen kerros, osassa ruskea tai tumman violetti. Tässä osa blokeista aseteltuna melkein satunnaiseen järjestykseen:


En ole vielä edes päättänyt, kokoanko blokit yhtenäiseksi pinnaksi vai teenkö blokkiryhmiä, joiden väliin ompelen välikaitaleet. Ajattelin myös, että voisin leikata sinne tänne oranssin ja pinkin sävyisiä suorakaiteita, siis pelkkiä kangassuorakaiteita. Katsotaan.

Hain melkein tällaista värimaailmaa eli siinä mielessä olen onnistunut ainakin toistaiseksi. Ajatus pinkin ja oranssin yhdistämisestä tuli American Idol -ohjelmasta. Odotin muutama viikko sitten television ääressä jonkun ohjelman alkamista ja vaihtelin kanavia. American Idol pyöri juuri silloin ja näin esiintymislavan ensin pinkin ja sitten oranssin värisenä. Tai ehkä värejä oli siinäkin käytetty yhtaikaa... No siitä joka tapauksessa idea on peräisin!

Sininen tilkkupinta on nyt koossa, mutta ei tasoitettu.


Harkitsen hiljalleen, tekisinkö sittenkin toisen ja ehkä kolmannenkin sinisen pinnan, vai siirtyisinkö eri värisen pinnan kokoamiseen.

Sakaraongelman ratkaisu

Kukkaneliöihin perustuvassa seinävaatteessa on kaikilla tähtikuvioilla nyt kahdeksan sakaraa. En applikoinut enkä toteuttanut puuttuvia sakaroita konetikkaamalla, vaan tikkasin koneella puuttuvien sakaroiden muodot ensin mustalla langalla ja kirjoin ompeleita hyväksi käyttäen muliinilangalla sakarat näkyviksi:


Ratkaisu toimi ihan ok. Ensimmäiset sakarat ommeltuani laskin työn käsistäni ja suoristelin sen sängylle. Kävin jossain, ja sillä välin Kissa päätti osallistua projektiini.


Hiukan hankalaa oli kirjoa seuraavat sakarat. Kyykötin sängyn vieressä ommellen ja varoin säikäyttämästä Kissaa pois hyvältä paikaltaan.

Seinävaate on nyt oikein hyvää vauhtia valmistumassa! Olen tasoittanut sen reunat, ommellut kanttauksen työn ympäri ja juuri nyt kiinnitän kaitaletta nurjalle puolelle ommelviivaan kiinni. Ompelen käsin, se on mukavaa vaihtelua.

Uskallan jo melkein arvella valmistavani tämän seinävaatteen ajoissa huhtikuun ”Jotain valmiiksi joka kuukausi” –hössötykseen. Tosin tästä puuttuu (kanttauksen valmistuttua) lähes ikävin osuus eli ripustuskuja. Niin, ja työlle pitää keksiä oivallinen nimi sekä valmistaa ja kiinnittää nimilappu.

Thursday, 19 April 2012

meneillään vaikka mitä.

Kukkaneliöihin perustuva seinävaate ei ole vieläkään valmis, sillä vajaasakaraisten tähtikuvioiden sakarat puuttuvat edelleen. Lea P ehdotti kommentissaan, että applikoisin tähdille sakarat, mutta minusta ei ole siihen.
  • En osaa tehdä riittävän (lue: täydellisen) siistejä kolmioita niin, että jokainen reuna olisi taitettu eikä risareuna. 
  • En usko, että osaisin kiinnittää kolmioita tilkkupintaan riittävän (lue: täydellisen) siististi ja muuhun pintaan soveliaasti.
Huokaus, mutta omapa on syyni! Mitä oikaisin reunoja ommellessani! Olisi pitänyt nähdä silloin hieman enemmän vaivaa, niin nyt ei tarvitsisi nähdä aivan älyttömästi sitä vaivaa. Seuraavalla kerralla muistan tämän.

Kääntöpuolella 

Ompeluhuoneessani Makkarissa oli taas auringonpaistetta sopivasti, jotta tikkaukset erottuivat hyvin, ja kuvasin seinävaatteen myös taustapuolelta. Tässä yleiskuvaa:


Tässä neliömäisiä varjotikkauksia ja kaikenlaisia muitakin kuvioita.


Tikkauspintakuvioista tulikin mieleen lyhyt keskustelu, jonka kävin minulle ennestään tuntemattoman tilkkuasiantuntijan kanssa. Totesin hänelle, että minun on vaikea uhrata kauniita kankaita (itse asiassa yleensäkään mitään kangasta) tilkkutyön taustakankaaksi. Hän vakuutti, että kunhan annan työni tikkauskoneella tikattavaksi, työn taustapuolesta tulee salonkikelpoinen, jolloin haluan myös sen puolen olevan ihanaa kangasta.

En voi sille mitään, että hänen kommenttiinsa sisään rakennettu olettamus ärsytti minua. Tuli sellainen olo, että hän piti itsestään selvänä töitteni taustapuolten olevan epätasaisia ja noloja. No höh, eivät ne ole! Ompelukoneeni pystyy tuottamaan moitteetonta nurjaa puolta.

Taustakankaisiin liittyvä ongelma on minulla psykologinen, ei käytännöllinen.
  • Toisaalta en haluaisi käyttää isoimpia kangaspalojani, koska minulla on niitä aika vähän (ostan yleensä noin 50cm – 1m paloja kerrallaan). 
  • Toisaalta en haluaisi koota taustaa erittäin pienistä paloista. 
  • Ostokokoisten palojen käyttäminen kokonaan taas tuo mukanaan tunteen, että se nimenomainen kangas loppuu. 
  • Ja kun kaapit ovat täynnä kankaita, tuntuu väärältä mennä ostamaan taas lisää vain siksi, ettei raaski käyttää jo kotoa löytyviä. 
Hohhoijaa. Olen omituinen. Vika on todellakin korvien välissä eikä vanukerroksen toisella puolella!

Sinisiä jäännöspalatilkkuja

Ompelin tosiaan sinisistä jäännöspaloistani epämääräisen kokoisia tilkkublokkeja. Lähdin kokoamaan blokkeja hirsimökkityyppisesti, mutta taaskaan en löytänyt tarpeeksi jäännöspaloja, että olisin saanut kootuksi isompia kokonaisuuksia, joten paloista tuli lähinnä yksikierroksiset hirsimökit.


Katselin kokoamiani paloja lattialla enkä ollut tyytyväinen. Vaikka kokoaisin nämä pinnaksi lisäpalojen ja –kaitaleiden avulla, tästä tulisi liian epämääräinen.

Päätin täydentää palat niin, että uloin kerros olisi kokonaan joko vaalea tai tumma. Jouduin jopa leikkaamaan parit kaitaleet lisää.


Näyttää paljon paremmalta!

Seuraavaksi täydennän pinnan tasaiseksi suorakaiteeksi ja panen tilkkupinnan sitten syrjään odottamaan lisäkäsittelyä.

Jäännöspalakasa näyttää siistimisoperaation jälkeen madaltuneelta, vai kuvittelenko vain?


Oranssia ja pinkkiä

Minulla on nyt sisäinen pakko tehdä tilkkutyö, jossa on oranssia ja pinkkiä. Olen jo aloittanut:


Nämä palat tulevat blokkien keskelle, kunhan pidennän osaa näistä. Taas olen käyttänyt jäännöspalalaatikon sisältöjä!

Tuesday, 17 April 2012

sinistä ja punaista.

Jäännöspaloista työstämäni tilkkulaukku on ompeluvaiheessa. Aloitin ahnaasti laukkupinnan kokoamisesta, jotta pääsisin mahdollisimman pian näkemään laukun kolmiulotteisena.

Valoa oli eniten ikkunan ääressä, joten laukku seisoi silityslaudalla:


Voi sentään, mitkä kontrastit! No taustalla oli sekamelskaa, joka ei onneksi erotu.

Laukku väsyi seisoskeluun ja meni pitkälleen:


Ompelin samalla kyllä vuorinkin laukkuun. Nyt laukku odottaa muita tarvittavia kappaleita, joiden osalta en ole edes päättänyt, mitä kankaita käyttäisin. Mitä kangasta sankoihin? Mitä vetoketjulipareeseen?

Siistit kohdalleen? 


Väsähdin pursuilevaan jäännöspalatilkkulaatikkooni. Se tuntui olevan täynnä kankaita, mutta yhtään sinistä palaa ei tuntunut löytyvän! Rupesin noukkimaan kankaita laatikosta ja pinoamaan niitä järkevästi.

Muutama pino on tietyn värisille, mutta minulla on pino myös ei-puuvillaisille kankaille (siirrän ne pois tästä laatikosta tilannetta hämmentämästä), epämääräisen riemunkirjaville kankaille sekä valmiille tilkuille/kuviokokonaisuuksille:


Pienen pieni pino on myös tosi pikkuruisille tilkuille. Minun varmaan kannattaisi vapauttaa itseni pienimmistä paloista, mutta siellä on toisaalta niiiin ihanien kankaiden viimeisiä rippeitä mukana. Tuntuu vaikealta!

Tarkkaavaisimmat lukijat huomannevat, että sinisiä tilkkuja on paljon. Alkuperäinen ongelmani vaikuttaa siis ratkenneen.

Projektit venyvät 


Etsiskelin tiettyä tilkkukuviomallia ja selailin aiempia postauksiani. Hohhoijaa! Tämäkin on vielä kesken – jäi vaiheeseen viime vuoden (2011) kesäkuussa.

Jos löydän nuo kappaleet jostain, voisin tehdä niihin lisää mittaa ja viimeistellä pussukaksi tai laukuksi tai kassiksi!

Sunday, 15 April 2012

kassikappaleita.

Mutkittelevat tikkaukset hedelmäpuukuvaisella tilkkulaukkupinnalla ovat valmiit:


Laukkukappaleet on nyt leikattu muotoon ja ne odottavat vuorin ja muiden kanssakappaleiden leikkaamista sekä tietysti ompelemista:


Jätin eilen jäännöspalatilkuista kokoamani tilkkupinnan tikkaamisen kesken siinä vaiheessa, kun alalanka oli loppunut jo toisen kerran ja olisi pitänyt puolata lisää. Tottahan sellaisen ponnistelun edellä pitää ensin nukkua hyvät yöunet.

Reippaana tänään tartuin puolaustehtävään ja kohta tikkaaminen jatkui. Jäännöspalat tikkasin ”orgaanisesti” mutkittelevin suorin ompelein:


Nämäkin laukkupalat ovat valmiit ja odottavat ompelemistaan.


Hanhet

Tein vielä yhden lisähanhen: aikomani oranssinsävyisen. Nyt näitä on neljä eri väristä ja se saa toistaiseksi riittää. Onnistuin järkeilemään, miten saan hanhestani vihreän yksilön peilikuvan. (Se ei ole kauhean vaikeaa, mutta osoittautui eilisellä kurssilla ylivoimaiseksi.)


Tämä ei toimi 

Kukkaneliöistä laatimani seinävaate on siis muuten tikattu, mutta pohdiskelin tähtimäisten kulmakappaleiden tikkaamista. Kokeilinkin sitä. Ulkoreunassa nimittäin tähdistä näyttää puuttuvan muutama sakara. Olin tässä vaiheessa laiska ompelemaan ja sommittelemaan sakaroita ja kohdistamaan pallokuviollista kangasta, joten reunaan jäi tavallaan kuviovajausta.


Ei tämä tikkaus kyllä näytä hyvältä, vaan sekavalta, ja lisäksi se vie tehoa hienolta varjoneliötikkaukselta. Taidan tehdä jotain, mitä en koskaan aiemmin ole tehnyt eli puran jo ompelemani siistin tikkauksen.

Täytyy joko jättää suunnitelma toteuttamatta tai keksiä joku muu tapa lisätä tähtiin sakaramaisuutta. Taidan seuraavaksi kokeilla yksinkertaista muliinilankaompeletta.

Saturday, 14 April 2012

kaak! hanhia!

Tänään lauantaina yhdeksän Helsingin tilkkukilta Syyringin jäsentä opiskeli tilkkuystäväni Miljan johdolla tekemään valokuvasta todellista tilkkutaidetta.

Ensin piirrettiin Miljan valokuvaama hanhihahmo pergamiinipaperille, merkiten paperille noin viisi erilaista valoisuusaluetta. Paperin kääntöpuolelle vahvistettiin piirtoviivat ja niiden läpi piirrettiin liimaharsopalat. Ja vielä piirrettiin sama kuva kalvolle, kankaalle asetteluavuksi.

Eri valoisuusastepalat silitettiin sopivan värisille/tummuisille kankaille, leikattiin irti ja aseteltiin kalvokuvan avulla taustakankaalle. Aikamoista palapeliä, kun itse piti palatkin leikata! Tein ennakkoluulottomasti punasävyisen hanhen heti alkuun:


Seuraavaksi tein sinisävyisen hanhen:


Sinisestä piti tulla peilikuva, mutta erehdyin logiikassani, ja tästä tuli samaan suuntaan kulkeva kuin punainenkin. Kurssin puitteissa en ehtinyt enempää, mutta heti kotona piti vielä tehdä erilainen hanhi. Tässä luonnonmukainen esikuva:


Ja tässä kuvan mukaan tekemäni, tällä kertaa vihreäsävyinen hanhi:


Kaikista kolmesta hanhesta puuttuu tietysti vielä korostustikkaukset (ihan kuin sellaisia osaisin tehdä, hah hah). Teen näistä kolme erillistä, pientä seinävaatetta, koko 35cm x 45cm. Ja ehkä teen vielä yhden hanhen! Otin jo esiin oranssihtavia kankaita sitä varten.

Jotain valmiiksi?

Kovasti työstän Maikin tilkkujen ”Jotain valmiiksi joka kuukausi -hössötys” –urakkani huhtikuun tavoitetta eli kukkaneliöihin perustuvaa seinävaatetta. Olen saanut neliötikkaukset JA mutkittelevat tikkaukset valmiiksi ja kaikki langanpäät päätellyiksi.


Suunnittelin aikaisemmin, että tikkaisin ääriviivat tähtimäisten palojen ympärille, joten kai lähden niitä toteuttamaan seuraavaksi.

Olen myös tikannut uudet laukkukappaleet eli appelsiini- ja päärynäpuukankaiden ympärille kehimäni tilkkutyöt. Kappaleet voi seuraavaksi tasoittaa omaan kokoonsa ja leikata muut tarvittavat laukkukappaleet. Jäännöspaloista kokoamani tilkkulaukkukappaleet on osittain tikattu. Hyvää edistystä siis tilkkutyö- ja tilkkulaukkurintamalla!

Wednesday, 11 April 2012

erilaiset tilkkupinnat.

Ahersin tilkkujeni ääressä paljon pidempään kuin voisi ehkä luulla tuon kokoisen vajauksen täyttämiseen kestävän, ja nyt koossa on kaksi erittäin tilkkumaista pintaa, vetoketjulaukun etu- ja takakappale (ainakin niin luulen).

Tälle puolelle tein kaksi 10cm korkeaa palaa hirsimökkitekniikalla. Toisesta tuli kaunis, toisesta karmea, mutta tilkkupinnassa toisen karmeus ei erotu. Ompelin lisäksi pohjaa varten turkoosihtavan kappaleen, joka toivoakseni vähän sitoo tätä puolta laukun toiseen puoleen.


Laukun toiselle puolelle valitsin ensin kehyskankaan pienimpien blokkien saattamiseksi riittävän korkeiksi (punainen, mutkittelevaraidallinen kangas). Etsin sopivaa väriä aika kauan, ensin tursuavasta jäännöspalalaatikosta ja sitten kangaskaapista. Mutkittelevaraidallista kangasta oli vain vähäinen pala ja täydensin sitä Amy Butler –kangastilkulla. Tälle puolelle laukkua tuli aika lailla punaista väriä.


Mukana on myös turkoosia, erityisesti pohjan lähellä, mikä siis ehkä yhdistää laukkukappaleet teemallisesti toisiinsa.

Toisaalta on aika hauskaa, kun laukun etu- ja takakappale ovat erilaiset. Laukkua voi kantaa eri puoli esillä ja saada sen sopimaan erilaisiin asuihin.

Ompelin myös appelsiini- ja päärynäpuukangaslaukkukappaleet (olipa pitkä sana!) valmiiksi. Appelsiinipuu sai maata alapuolelleen:


Käsillä ollut kangaspala ei ollut ihan tarpeeksi pitkä, joten täydensin sitä melko hyvin väriin sopivalla kangastilkulla. Käyttämäni lisäkangas on ehkä maailman ruminta, tosi ysäriä, mutta pala tulee laukun pohjan/sivun kohdalle eli ei tule olemaan näkyvästi esillä.

Päärynäpuu sai viereensä kaitaleen, joka peittää puun puuttuvan puolikkaan. Tässä voi kuvitella vaikka, että kaitale on ikkunan karmi, jonka takaa puu pilkistää.


Edelleen oli ylitsepääsemättömän työlästä kävellä vinttihuoneeseen hakemaan tukihuopaa, mutta varmaan huomenna jaksan ottaa nuo muutamat askelet. Sitten pääsen tikkaamaan kaksia laukkukappaleita!

Olen tehnyt laukkuja ja pussukoita niin harvakseltaan, että mahdankohan enää muistaa ommella mukaan Tilkunviilaaja-kangasmerkin?! Kun tehdas oli kunnolla käynnissä, opin ottamaan sen mukaan melkein aina.

Pussukka matkoilla

Ompelemani Tilkkupantteri-vetoketjupussukka on taas ollut Viet-Anhin mukana. Pääsiäisviikonloppumatkallaan pussukka näki Nordkappin.


Olen tosi iloinen saadessani Viet-Anhin matkakuvia. Nämä ovat yhtä kivoja kuin postikortit, ja paljon kortteja helpompia hyödyntää blogissa!

LinkWithin

Related Posts with Thumbnails