Saturday, 31 March 2012

jatkoraidat tilkkupeittoon.

Tänään valmistunut pinkki-ruskehtava tilkkupinta on mielestäni vähän liian lyhyt, joten suunnittelin sen ylä- ja alareunaan jatkoraidat.

Minulla oli käyttämäni kankaat vielä esillä (tietysti! En ole maailman nopein järjestelemään tavaroita takaisin paikoilleen), joten ompelin nelisenttisiä kaitaleitani yhteen neljän ja puolen sentin taustakangaskaitaleisiin. Sitten tasoitin kaitaleparit kymmenen senttiä korkeiksi paloiksi ja näitä ompelin 24kpl vierekkäin. Yläreunaan tuli tällainen raita:


Alareunassa vaaleat värikaitaleet ovat keskellä ja tummempia ja kirkkaampia on reunoilla.


Kaitaleita yhdistellessäni tein tietysti vasta-alkajan virheen (ompelin nurjan puolen oikeaa vasten), mutta EN VIITSINYT enää korjata sitä, vaan annoin olla:


Ja mitä muuta mokasin? No tietysti ompelin toiseen raitapötkylään 4,5-senttisen välikaitaleen, en 6-senttistä niin kuin piti. Otin vain ompelupöydältä ensimmäisen taustakangaskaitaleen, joka sattui käteen. Ompelin tosi siististi koko reunan pituudelta ja sitten vasta huomasin, että niinpä siihen tuli ommeltua liian kapea kaitale. Voi räkä.

Jäämiä

Moni kaitale sattui olemaan 19cm pitkä, joten minulle jäi aika monta yhdeksänsenttistä kaitaleparia jotain muuta työtä varten, plus muita, epämääräisemmän pituisia pareja.


Näistä voisi tehdä jonkinlaista tilkkupintaa vaikka pussukkaan. Tai iPad-koteloa varten!

Lapsettaa-näyttely on purettu

Kävin tänään tilkkuystäväni Sirpan kanssa purkamassa Helsingin tilkkukilta Syyringin tilkkutyönäyttelyn ”Lapsettaa”. Sirpan mies oli vielä apunamme, kyllä on hienoa kun perhe tukee harrastusta ihan konkreettisesti!

Näyttelyn vieraskirjaan oli tullut jokusia merkintöjä, ja ilahduttavaa oli, että lukuisat ihmiset olivat äänestäneet mieluisinta työtään. Äänestyslaatikossa oli 75 äänestyslippua! Tiedän jo, minkä numeroinen työ äänestettiin mieluisimmaksi, mutten ole tulkannut, mikä työ se oli.

Minun työni – Lumen 22 nimeä –nukenpeitto ja Pehmeää ja possunpunaa –tilkkupeitto eivät menestyneet äänestyksessä, mutta saivat sentään äänen tai pari. Taidan tietää, ketkä tutut äänestivät työtäni. Huokaus. Minun teokseni eivät näytä äänestyksissä pärjäävän eivätkä ne voita kilpailuja.

Mutta mitä siitä! Teen niitä ennen kaikkea omaksi ilokseni ja iloani lisää, että saan jakaa niiden kuvia blogissani teidän lukijoiden kanssa!

Itsekeskeinen omien töiden tuijottaminen sikseen, tärkeintähän tietysti oli, että näyttelymme oli kokonaisuudessaan monen mieleinen - ja se oli. Viimeksi tänään kuulin myönteistä palautetta kaikista töistä yhteensä. Eräs Kustaankartanossa oman kertomansa mukaan 12 vuoden ajan syömässä käynyt mies piti Lapsettaa-näyttelyä ehkä hienoimpana, mikä siellä on koskaan ollut. Ohhoh!

valmis tilkkupinta.

Mansikka- ja suklaajäätelöstä inspiraation saanut tilkkutyöni on koossa:


Rassukka näyttää aika kontrastittomalta, varsinkin yläreunastaan! Mutta oikeassa elämässä siinä on väriä ja elämää (myönnän: aika hillitysti kyllä).

Siltä varalta, että joku haluaisi kokeilla samanlaista, tässä palojen mitat:

- Isot suorakaiteet: 13cm x 19cm
- Pienet, tikkumaiset suorakaiteet: 4cm x 19cm
- Pystysuorat välikaitaleet ovat 4,5cm leveät
- Vaakasuorat välikaitaleet ovat 6cm leveät.

Tilkkupinnassa on 7 x 8 ison ja pienen suorakaiteen blokkia välikaitaleineen ja sen koko on nyt suunnilleen 142cm x 173cm.

Ompelen pinnan sivuille kapeahkon kaitaleen ja ylä- ja alareunaan leveämmän (mahdollisesti jollain ruudukkoraidalla ryyditettynä), jotta peitteestä tulee noin 200cm pitkä.

Tilkkupinta on elellyt ompeluhuoneen makkarin lattialla viikon aika valmiin näköisenä. Palat ovat olleet ensin erillään, sitten ne makailivat riveinä:


Näkymä on koko ajan ollut hämmästyttävästi samanlainen kuin nyt, kun pinta on valmis. Tämä johtunee siitä, että lattia ja matto ovat aika saman väriset kuin taustakankaani.

Idea

Lainasin kirjastosta kirjan ”Homemade Gifts Vintage Style,” kirjoittanut Sarah Moore. Kirjassa on lahjaideoita, jotka perustuvat kirppareilta löytyviin tavaroihin ja materiaaleihin. Hyvä silmäilykirja, mutta en varmaan ryntää toteuttamaan kuin ehkä yhden idean, nimittäin jäännöskankaista kootut ruusukkeet:


Ruusukkeet kengän koristeena houkuttelevat. Minulla on 1980-luvun peruja ainakin yksi, ellei peräti kaksi paria kengän koristeklipsejä. Toisessa niistä on vaaleanpunaiset rusetit, ihan kamalat, mutta voisin purkaa ne ja liimata/ommella tilalle käsityöläisen ruusukkeet.

Sitten pitäisi vain keksiä kenkäpari, johon ruusukkeet voisi klipsaista.

Vajaus

Tässä kuussa en saanut viimeistellyksi varsinaista keskeneräistä”jotain valmiiksi joka kuukausi” –hössötykseen, mutta tulkitsen, etten vielä ole epäonnistunut, koskapa sain kuitenkin jotain valmiiksi myös tässä kuussa (Liisa-vetoketjulaukun).

Wednesday, 28 March 2012

blokit valmiina.

Sain alkuillasta aika monta pinkki-ruskeaa tilkkublokkia valmiiksi ja kokeilin, miltä ne näyttäisivät peitteen muotoon aseteltuina. Tällaiselta suunnilleen näyttivät:


Minulla ei ollut ihan 63 kappaletta, vaan 55, ja kun äkkiä tekaisin vielä yhden, sain lattialle 7kpl x 8kpl tilkkublokkia. Silmämääräisesti havaittuna koko vaikutti tilkkupeittona toimivalta.

Asettelin blokit taas sävyjärjestykseen niin, että yleisilmeeltään tummimmat olivat alareunassa ja mitä ylemmäs mentiin, sen vaaleamman sävyisiä blokit olivat.

Aioin ensin koota peitteen niin, että tekisin neljästä blokista ja välikaitaleista isommat blokit ja yhdistelisin niitä, mutta totesin, että pienet blokit pysyvät paremmin järjestyksessä, jos ompelen blokit ensin riveiksi ja sitten kokoan välikaitaleiden kanssa ne kokonaiseksi pinnaksi.


Yksi rivi on valmiiksi ommeltu, toisesta rivistä uupuu vielä pari saumaa. Tästä kuvasta vaikuttaa siltä kuin tilkkupinnasta olisi tulossa tosi vaalea, mutta vähän näiden rivien alapuolelta alkavat keskisävyiset blokit ja alempana on sitten, kuten ylemmästä kuvasta näkyy, aika tummiakin blokkeja.

Tilkkupinnasta näyttää tulevan aika yksinkertaisen oloinen, joten tähän täytynee kehittää oikein luovaa tikkausta.

Sunday, 25 March 2012

etenee.

Tilkkutöitä tehdessäni en juuri suunnittele kokonaisuutta etukäteen, vaan ompelen haluamiani blokkeja, mittailen ensimmäiset ja arvioin, montako blokkia tarvitaan kokonaisuuteen.

Osaisin laskea valmistuvien blokkien koon etukäteenkin, mutta yleensä en viitsi. Sen sijaan asettelen ompelemiani blokkeja vierekkäin lattialle ja mittaan.


Näistä blokkiasetelmista päättelen, että tarvitsen mansikka- ja suklaajäätelöstä inspiroituneeseen peitteeseen 7 x 9 blokkia.


Ommeltuna on noin 50 blokkia.

Kaikissa on ruskea- tai pinkkisävyinen suorakaide, taustakankainen välikaitale ja pinkki- tai ruskeasävyinen kapea kaitale.

Teen nyt 63 blokkia valmiiksi ja katson, millaisen sommitelman niistä saan. Jos ei vaikuta lupaavalta, teen lisää blokkeja ja kokeilen uudelleen. Ylijäämäblokit löytävät siinä tapauksessa muuta käyttöä.

taustaa ja takaumia.

Viime postauksessa ilmaisin tuskastumiseni siihen, ettei varastoistani löytynyt sopivaa pohjakangasta leikkaamilleni suklaa- ja mansikkajäätelösuorakaiteilleni. Sain avuliaat kommentit, mutta edes lakanavarastostani ei löytynyt sopivaa. Olin jo tyytymässä kahteen eri ruskeaan kankaaseen, vaikka valinta arvelutti, mutta lauantaina pääsin käymään Turun Kontti-kirppiksellä.

Pelastus! Kirppiksen lakanapinossa oli ysärihenkeen kuvioitu, optimistisen katseeni perusteella vähän (no myönnän, aika vähän) vaniljajäätelön sävyinen pussilakana, joka myytiin puoleen hintaan.


Tuumin, ettei 1,25 euron panostus ole liiallista, vaikka teenkin jo olevaan varastoon ja jäännöspaloihin perustuvaa työtä.

Suorakaiteista taiteltu tilkkuliina

Matkalla pistäydyin myös rakkaan ystäväni Tuijan luona ja ilahduin, että hänelle vuonna 2003 tekemäni pieni joululahjaliina oli päässyt melkein kunniapaikalle hänen kauniisti sisustettuun olohuoneeseensa.


Liinan päällä on upea japanilaishenkinen pöytälamppu, jossa on käsin maalattu posliininen jalka (Tuijan anopin maalaama).


Minulla sattui olemaan työstä myös tekoaikainen kuva:


Työn onnistumisen kannalta oli tärkeää, että kangaspalat oli taiteltu riittävän tarkasti, että taustakankaan apuviivat oli piirretty tarkasti ja että asettelin palat ympyrän kehälle tarkasti. Eli tarkkuutta tämä vaati, ei mitään loisteliasta ompelutaitoa. Kieltämättä työ näytti valmiina hienolta ja taidokkaalta.

Aloitin pari joulunalusta sitten samanlaisen liinan taittelemisen itselleni, mutta se jäi kesken. Värit eivät näyttäneetkään hyviltä yhdessä, vaikka luulin niiden sopivan.

Vuosia sitten valmistuineista käsitöistä puheen ollen

Katseeni osui Tyttären käytössä olleeseen pikkulaukkuun, jonka olen ommellut samaten vuoden 2003 tienoilla. Mieleen tuli jälleen harmitus, josta kärsin joka kerran laukkua tai kassia tehdessäni. Minulla ei ollut tarkkoja mittoja sankojen pituudelle eikä leveydelle enkä tiennyt, mille etäisyydelle toisistaan ne kannattaisi kiinnittää. Lopputulos jätti silloin toivomisen varaa:


Laukku on aika kiva, mutta sangat ovat mielestäni liian leveät verrattuna laukun kokoon. Ne ovat ehkä sopivan pituiset, mutta kiinnitysväli on liian pitkä, kun laukku on vähän löperön oloinen. Sankojen väliin jää tuollainen poimu.

Onneksi olen tuon jälkeen löytänyt hyviä nyrkkisääntöjä laukkujen ja kassien mitoittamiseen, enkä ole enää olemattomien tai ylimalkaisten ohjeiden varassa (tyyliin ”ompele haluamasi kokoinen kassi ja kiinnitä siihen sangat”)!

Tuesday, 20 March 2012

vähän uutta.

Otsikko leikittelee vähän-sanalla. Minulla on TOSI vähän mitään uutta, mutta on kuitenkin JOTAIN uutta. Tosi vähän on lähinnä siksi, että olen potenut nuhakuumetta muutaman päivän. Tunnollisena työntekijänä sairastuin tietysti neljän aikaan perjantai-iltapäivänä. En sitten viikonloppuna pystynyt ompelemaan yhtään, mutta sentään luin pari kirjaa. Sitä juuri jaksoi tehdä.

Olen tervehtymään päin ja siitä merkkinä on jonkunlainen pieni saavutuksen oloinen tilkkuamisen alalla. Lähdin kehittämään tilkkupintaa uuden American Patchwork & Quilting –lehden mallikuvan perusteella ja olen jo leikannut muutamia paloja.


Tästä tulee tilkkutyö teemalla suklaa- ja mansikkajäätelöä. Tai sitten jotain muuta.

Hieno suunnitelmani on tässä:


Työ on edennyt hyvin, mutta yksi asia pännii kovasti. Tähän tarvitaan taustakangas, ei siis tilkkutyön kääntöpuolen kangas vaan pohjavärinen kangas, joka kehystää värikkäät tilkut. Eihän minulla ole juuri mitään kangasta riittävän paljon! Muutamaa kangasta löytyy, mutta ne ovat sopimattoman värisiä tai liian/väärin kuviollisia. Iiih, voi ei! En halua joutua tekemään kompromissia, mutten myöskään haluaisi nöyrtyä ostamaan mitään varta vasten tätä varten. Vähän menee jäännöspalatyön idea pieleen, jos joutuu kangaskaupoille ennen kuin syntyy mitään valmista.

Täytyy palata varastoille ja käyttää luovuutta. Perästä kuuluu.

Sö-pö!

Pitkästä aikaa: söpöysammattilainen työn touhussa:


Koko perhe tykkää tästä räsymatosta, ja erityisen kaunis se on, kun Kissan söpöys korostaa sitä.

Thursday, 15 March 2012

kävinpä tilkkutyönäyttelyssä.

Vietin tänään poikkeavan lounastauon. Kaksi työkaveriani (toinen näistä oli vieläpä miespuolinen) ja minä matkasimme Kustaankartanon ravintolaan lounaalle ja katsastimme samalla Syyringin Lapsettaa-tilkkutyönäyttelyn.

Lumen 22 nimeä –nukenpeitto näytti seinällä hyvältä, joskin pieneltä. Tykkäsin tosi paljon kaikista sen lähellä olleista töistä, ja ehkä Marjan hirsimökkityöstä kaikken eniten. Enemmän kuin omastani. Olen heikkona neliömäisiin paloihin! Tiina P-M:n lumiukkotyö oli kyllä myös viehättävä.


Kuvan ruokailijat eivät liity tarinaan, he vain sattuivat osumaan kuvaan.

Vauvanpeittotyöni näytti värikkäältä.


Otin itsekeskeisesti kuvat vain omista töistäni. Tähtäilin kameralla jo muuallekin, mutta sitten ajattelin, ettei koko näyttelyä sentään kannata esitellä julkisesti, vaan pitää kannustaa ihmisiä käymään katsomassa työt ”elävinä”.

Muuten, miespuolinen työkaverini kommentoi Miljan puputyötä tismalleen näillä sanoilla: ”Ja toi pupu on ihana”.

Käykää katsastamassa ihana pupu! Ja kaikki muut 30+ tilkkutyötä!

Hyperjännittävä juttu (minusta)

Voi että! Tarjah Vanhassa talossa on kiinnostunut laukuistani! Ventovieras, katsellut blogissa kuvia ja haluaisi tekemäni laukun. Minusta aivan ihmeellisen jännittävää. Millaistahan tässä virittäisi..?

Wednesday, 14 March 2012

valmis: Liisa-vetoketjulaukku.

Sain eilen illalla melkein viimeistellyksi musta-valkoisen, siksak-kuvioisen vetoketjulaukun. Laukun nimeksi tuli sen uuden omistajan mukaan Liisa. Nyt olen saanut siis jotain valmiiksi maaliskuussa, eli voin raportoida tästä Maikin tilkkujen ”Jotain valmiiksi joka kuukausi –hössötykseen”.

Leikkasin laukun yläreunastaan kapeammaksi kuin alhaalta, koska kappaleen alareuna kääntyy laukun pohjaksi. Ellei yläreunaa kavenna, laukku näyttää levenevän ylöspäin. Olen kokeilun kautta havainnut, minkä verran tämän kokoista laukkua pitää kaventaa, että lopputulos on jokseenkin suorakaiteen muotoinen laukku.

Mutta vielä en muistanut tehdä sopivan mittaista vetoketjuliparetta, vaan jouduin ompelemaan sen toisesta reunastaan kapeammaksi, jotta laukkukappale riitti koko matkalle.


Käytännössä lipareen kaventaminen ei tuntuisi haittaavan. Vetoketju avautuu sujuvasti ja laukun suu myös. Ompelu tietysti oli aikamoista sovittelemista.

Äsken sain laukun viimeistellyksi ja tässä onkin sitten valmis Liisa-vetoketjulaukku:


Tässä siksak-kuviointi näkyy vielä vähän paremmin:


Kuviopalat ovat tummimmat lähellä laukun pohjaa ja vaalenevat ylöspäin:


Laukku on noin 36cm leveä ja noin 30cm korkea. Pohjasta se on noin 9,5cm leveä.


Tilkkupinnan nurjalle puolelle kiinnitin silitettävän tukihuovan. Laukussa on yksinkertainen kangasvuori ja yksi sisätasku. Sangat leikkasin 66cm pitkiksi. Ne ovat sopivan mittaiset, jotta laukkua voi kantaa olkapäällä mutta tarvittaessa myös kädessä niin, ettei pohja vielä osu maahan (vaikkei kantaja olisi kovin pitkä ihminen).

No nyt tämä on valmis. Voih, mitä ihmettä otan työpöydälle seuraavaksi? Kukkaneliöisen seinävaatteenko? Siitä taitaa puuttua vain tikkaus (ja sen jälkeen kanttaus).

Kangaslöytö

Kävin eilen myös kellarihuoneessamme, joka on Miehen aluetta. Hän oli siivonnut siellä ja esitteli puleerattua tilaa. Haa! Hyllyllä lepäsi kaksi entistä verhoamme. Ne olivat varmaan tulleet esiin siivoustoimenpiteiden myötä. Aitoja kasarikankaita:


Korjasin kankaat parempaan talteen. Pesen niistä kellarin hajun ja hyödynnän sitten niitä tilkkutöissä.

Monday, 12 March 2012

siksak-kuvioinen laukku rakenteilla.

Oli aika päästää sini-vihreäsävyinen tilkkupeitteen pinta lepäämään, ettei se valmistuisi liian nopeasti! Joten otin esiin siksak-kuvoisen, musta-valkoisen tilkkupinnan, silitin siihen tukihuovan ja tikkasin:


Pohdin noin 15 sekuntia, millaisia tikkauksia tekisin, ja päätin sitten pitäytyä tosi huomaamattomassa tyylissä. Orgaanisia, loivasti aaltoilevia viivoja siis. Ja pariin kohtaan varjotikkausviiva lähelle toisen viereen.

Palat oli nopeasti tikattu, enkä keksinyt mitään tekosyytä siirtyä johonkin toiseen puuhaan, joten leikkasin laukkuun vuorikappaleet, ompelin siihen sisätaskun ja kokosin sitten niin laukku- kuin vuoripalatkin muotoon. Laukku seisoo jo omillaan:


Tein toisen vuorikappaleen kahdesta palasta yhdistämällä ja sisätaskun samoin, ja ompelin sitten taskun vuoriin näin, että saumaviivat menivät kohdakkain.

Vetoketjuliparetta rupean kokoamaan seuraavaksi.

Kasan pohjalta

Noloa, noloa, mutta tartuin noin 80cm korkeaan, tuolille ilmaantuneeseen vaate- ja kangaskasaan. Siirsin kasasta paikoilleen ne osiot, joille oli oikeakin paikka ja taittelin loput (kasa madaltui huomattavasti). Kun nostin kasassa melkein alimmaisena olleen vaatteen syrjään, sen alta paljastui Missoni-henkisestä kankaasta leikkaamani paitakappaleet, joita muistan etsiskelleeni syksyllä / aiemmin tänä talvena. Olipa hyvä, että löytyivät ennen kesää! Riemuitsisin tästä löydöstä huomattavasti vähemmän, jos nyt olisi hellettä.


Paitakappaleiden alla oli lupaavan näköinen laatikko. Ajattelin toiveikkaasti, että kadoksiin joutunut jojo-työkaluni olisi laatikossa, mutta ei. Laatikko oli tyhjä. Kaikki kadoksissa ollut ei siis ole vieläkään löytynyt. Jojo-työkalu on varmaan siirtynyt neljänteen ulottuvuuteen – muuta selitystä sen täydelliselle katoamiselle ei ole.

Sunday, 11 March 2012

hemmottelupäivä ja työteliäs päivä.

Hemmottelin eilen itseäni käymällä kangaskaupassa. Minun ei (tällä kertaa) tarvinnut edes keksiä tekosyytä käynnilleni, vaan Tytär ehdotti sitä. Hän tarvitsi kangaspalan, jotta voisi tehdä siitä taianomaisesti ainakin 20 eri olomuotoon taipuvan vaatekappaleen (idea löydetty netistä).

Ensin piti tietysti löytää vaatekangaspala, mutta sen jälkeen ja oikeastaan etsinnän aikanakin pääsin tutustumaan myymälän puuvillakangastarjontaan. Amy Butler –kankaita en tälläkään kerralla pystynyt ohittamaan. Näitä on metri kumpaakin:


Olkoonkin, että ovat tuhottoman kalliita! Kangaspakkojen näkeminen on vain monin verroin terapeuttisempaa kuin mallien selaileminen netissä. En voi mitään.

Kangaskauppakäynnin jälkeen vierailin vielä tavaratalon lehtiosastolla, mistä mukaan tarttui kaksi lehteä, 101 nya idéer ja American Patchwork and Quilting.

Idealehtiä on hauska selailla, vaikken yleensä toteuta mitään ideoita. Tämän lehden ehdottomasti mieleenpainuvin idea liittyi selleriin:


Jos sellerin kannan leikkaa poikki, kannasta saa sellaisenaan ruusukuvioita tekevän leimasimen! Uskomatonta mutta totta! En syö varsiselleriä, en sitten lainkaan, enkä harrasta leimasimiakaan, mutta idea piristi silti tavattomasti.

American Patchwork and Quilting –lehti on päältä katsoen aika perinteisen näköinen ja vaatimatonkin:


Olen ostanut kolme numeroa, ja jokaisessa on ollut lukuisia hauskoja ideoita. En ehkä tarttuisi yhteenkään tilkkutyömalliin sellaisenaan, mutta ideoita olen saanut. Tässä numerossa oli kuitenkin tilkkupinta, jonka voisin jo toteuttaakin:


Pinnassa on suorakaiteita ja kapeita, tikkumaisia kaitaleita ja välissä vaaleaa välikaitaletta. Hauskan ja modernin näköistä, ja malli on sellainen, että sen voi toteuttaa jäännöspaloista. Mikä sen mukavampaa!

En kyllä toteuttaisi pintaa näin kuin on neuvottu, eli pötkyläksi ommellen. Tekisin sen sijaan suorakaiteita, joissa on jokaisessa kapea suikale, välikangassuikale ja isompi suorakaide. Nämä yhdistelisin sitten välikaitaleiden avulla aina isommiksi ja isommiksi kokonaisuuksiksi, mutta suorakaiteina, en pötkylöinä.

Työteliäisyyspuoli

Ta-daa! Sinivihreä tilkkupinta on nyt välikaitalein yhdistetty:


”Design floor” eli ompeluhuoneeni makkarin lattia on ensimmäisen kerran tyhjillään sitten viime maanantain, sillä siirsin yhtenä palana olevan pinnan odottamaan jatkotoimenpiteitä.

Tässä kuvassa yläreunan vaaleat neliöt näkyvät vähän paremmin:


Tässä kuvassa taas näkyy, että toteutin välikaitaleet useasta eri sävyisestä vaaleasta:


Ajattelin toiveikkaasti, että ehkä kaitaleiden värivaihtelut vaikuttaisivat valoisan läikehdinnältä. En ole ihan varma, huomaako värivaihteluita todellisuudessa lainkaan.

Kolme kolmioideaa

Lea P. peräsi tässä taannoin kommentissaan ideoita siihen, mitä kolmiopaloista voisi tehdä. Minulla ei ole valmiita kolmiopaloja, joten en ihan äkkiä pysty tekaisemaan malleja, mutta tässä olisi kolme muualla blogosfäärissä esiintyviin töihin liittyvää ideaa. Toteuttelisin varmasti jotain näistä, jos minulla olisi hyvä kolmiovarasto.

Oletan, että Lea P:llä on puolikkaan neliön muotoisia kolmioita.

Uusin idea on Crazy Mom Quilts –blogissa. Hän ompeli hiljattain uuden tyynyn, jonka kuvio perustui kolmioihin. Kuvioinnissa oli uutta: kaksi kolmiota oli ommeltu neliöksi niin, että välissä oli yksivärinen, kapea kaitale. Kaitale voi olla yksivärinen ja aina saman värinen, mutta yhtä hyvin voisi kokeilla saman sävyisiä, miedosti kuviollisia kaitaleita.

Toinen idea on sellainen, että yhdistetään aina lämpimän värinen ja kylmän värinen kolmio neliöksi ja kootaan näistä neliöistä edelleen blokkeja ja tilkkupintoja. Näin:


Täällä on kuva lämpimän ja kylmän värisiä kolmioita hyödyntävästä tilkkupinnasta.

(Ha-haa! Ja huomaan, että samassa postauksessa on kuva juuri siitä tilkkupeitteestä, joka inspiroi minua aloittamaan viimeisimmän, sinivihreän tilkkupeitteeni.)

Kolmas idea olisi taas yhdistellä kolmioita neliöiksi ja edelleen blokeiksi, joiden väliin laitettaisiin yksivärinen tai hillityn yksivärisehkösti kuvioitu kangas. Ja sitten pintaa ei käsiteltäisikään neliön tai suorakaiteen muotoisena, vaan se käännettäisiin vähän kulmittain ja täydennettäisiin isommilla kolmiomaisilla paloilla suorakaiteeksi, näin:


(Anteeksi kömpelö piirtotekniikka. Piirsin kuvaa näistä ideoistani, mutta piirros epäonnistui, joten tukeuduin sähköisiin työkaluihin.)

Tämä ideani perustuu Off the grid –nimiseen tilkkupeitteeseen, jonka kuva löytyy täältä.

Toivottavasti joku näistä ideoista inspiroi Lea P:tä kokeilemaan, mitä kolmioista voisi koota ja sitten jakamaan kokemuksensa Neula & Puikko -blogissaan!

Wednesday, 7 March 2012

kumpi? (tai mikä?)

Pääsin tilkkutyössä nyt siihen vaiheeseen, että saatoin järjestellä blokit design-lattialleni (toisilla meistä on design wall, minulla on design floor), jotta päättäisin niiden keskinäisen järjestyksen.

Vinkki: Kännykkäkamera on todella kätevä apuväline blokkien sommittelussa.

Otan kuvan – näps – ja katson pieneltä ruudulta, miten blokkien väritys soljuu poikki tilkkupinnan. Blokkien järjestys jää näin myös muistiin. Minä ainakaan en muutaman järjestelykierroksen jälkeen enää muista, millainen idea minulla alussa oli! Mutta kuvissa ideat säilyvät.

Kehitin eilen kolme vähän erilaista järjestystä ja päätin silmämääräisesti jo, että ompelen blokit yhteen näin:


Kun nyt olen katsellut ensimmäistä järjestelyä vierekkäin tuon ”lopullisen” kanssa, olen tullut toisiin ajatuksiin.

Tässä ensimmäisessä järjestyksessä on parempi vaihtelu:


Ymmärrän, että Mari-blokki näyttää vieraalta verrattuna näihin muihin! En silti poista sitä, vaan jätän sen paikalleen. Se tuo tilkkupintaan jännitettä. Ilman Mari-blokin erilaisuutta tilkkupinta olisi paljon latteampi ja ”liian siisti”.

Mutta blokit pitää nyt järjestellä takaisin ensimmäiseen järjestykseen. Sitten ompelen ennen kuin ehdin taas muuttaa mieltäni!

Blokkien ympärille tulee vielä jotain, mutten tiedä mitä. Ehkä vaaleanvihreää ja punaista. Ehkä jotain muuta. Katsotaan!

Tuesday, 6 March 2012

kauniista kankaista ja yhdistelmistä.

Ihanista kankaista ja kauniista kuosiyhdistelmistä syntyy yleensä viehättäviä tilkkupintoja: ne ovat viehättäviä ihan luonnostaan. Tilkut ja blokit ovat tekemisen aikana lisäksi niin puoleensavetäviä, ettei tekijällä kertaakaan käy mielessä epäilys. Työstä tulee ilman muuta onnistunut.

Entä jos varastoissa onkin kamalia kankaita? Tai kankaita, jotka olivat joskus kauniita, mutta ovat kaapissa muuttuneet rumiksi? (Kummallista, mutta niin käy aika ajoin.) Rumista kankaista ei voi tehdä kaunista tilkkupintaa, eihän? Vai voiko?

Jos toinen kuosi on ihana ja toinen kauniisti ilmaistuna vähemmän ihana? Yhdistelmä ei ole kaunein mahdollinen, mutta siedettävä:


Entä jos yhdistää kaksi aika tylsää/rumaa kuosia? Kyllä. Tuloksena on kohtalaisen ruma tilkkublokki (kamerakin varmaan aisti blokin rumuuden ja epäterävöitti itsensä). Voiko tällaista edes käyttää missään?


Tällaisia rumiluksia kun kokoaa muutaman, täytyy olla hyvin päättäväinen jatkamaan edelleen. Minulla kaihertaa näiden parissa työskennellessäni mielessä epäusko: voiko näin rumista blokeista tulla yhtään mitään?

Synergiaa

Tilkkutyön ihme piilee siinä, miten tilkut ja blokit pystyvät muuttumaan rumista kauniiksi, kun niitä on monta!


Järjestelin muutaman valmistamani sinivihreän tilkkublokin satunnaiseen järjestykseen. Muodostunut tilkkupinta näyttää jo tosi lupaavalta, ja vielä tarkemmin järjestellen tästä (plus lisäblokeista yhdessä) voi tulla oikeinkin hieno.

Ja silti tilkkupinnassa on yksi keskiruma blokki ja yksi oikein ruma blokki, eivätkä käyttämäni kankaat perinteisesti ”sovi” toisiinsa!

Monday, 5 March 2012

yksi + neljä tilkkublokkia.

Viikonloppuna minulla oli vihdoinkin yli vartti aikaa kerralla tehdä tilkkutöitä.

Tietenkin minun jos kenen olisi pitänyt myös käydä Käden taidot –messuilla, mutta lauantaina en ehtinyt enkä sunnuntaina viitsinyt, vaan harjoitin kätten taitoja kotioloissa, ompelukoneen ääressä melkein koko päivän.

Nyt minulla onkin siis 13 kpl sinivihreitä tilkkublokkeja valmiina. Tässä viimeisimpänä valmistunut:


Ja tässä neljä satunnaisesti valitsemaani blokkia:


Blokit yhdistetään toisiinsa suunnilleen näin, miltä kuvassa näyttää, eli blokkien väleiin tulee vaaleaa kaitaletta.

Unohdin mitata valmiit blokit, joten siitä en vielä voi kertoa tarkempaa, mutta blokit ovat aika kookkaita. Olen vielä suunnitellut tekeväni blokkipinnan ympärille ruudutus- tai raidoitusreunan, koska minulla on kaikkia tässä käytettyjä kankaita vielä jäljellä.

Jätin väliin paitsi messut, myös Syyringin Lapsettaa -tilkkutyönäyttelyn, jota en siis itse ole vielä livenä nähnyt. Olkaa te minua parempia ja käykää viipymättä tutustumassa siihen!

Sunday, 4 March 2012

sinivihreitä tilkkublokkeja.

Olen saanut blokkitehtaan tuotantolinjan käynnistymään. Kolme blokkia on kokonaan valmiit, neljässä keskitilkussa on värillisiä osioita ympärillä ja muutamassa keskitilkussa on vaaleita kaitaleita kiinni. Tässä edistyneimpiä blokkeja:


Ei näistä kyllä saa mitään käsitystä. Pahoitteluni!

Sinivihreä on kai jotenkin in, ainakin jos uskoo Suuri Käsityö –lehteä, jonka uusin numero 3/2012 putkahti postiluukusta torstaina.


Amy Butlerin kankaat. Iiih! Ihania! Näistä voisi tehdä mitä vain ja aina olisi onnistuneen näköistä.

Laukkukin tulee kieltämättä hieno, kun valitsee oikein kauniin kankaan ja tekee, mutta minusta on tilkkuilijamaisempaa koota laukun pinta tilkuista, ja vähintään pinta pitäisi jotenkin tikata. Jos tekisin laukun yhdestä kankaasta niin kuin näissä ohjeissa, minusta tuntuisi kuin olisin mennyt yli siitä missä aita on matalin. Mutta kullekin omansa! Ihana laukku, ei voi kieltää.

Toinen kiinnostava sivu lehdessä oli tietysti pitkän mallinen takki. Tällä mallilla voisi tehdä tilkkuversion vaikka.


Tilkkutyönäyttely!

Syyringin Lapsettaa-tilkkutyönäyttely on esillä Kustaankartanon vanhustenkeskuksen ravintolassa koko maaliskuun ajan. Näyttely pystytettiin torstaina 1.3., ja kuvista päätellen tulos on oiva!


Näyttelyyn on valmistettu yli 30 työtä, kaikki uusia ja ennen näkemättömiä. Olen tosi innoissani, että minunkin töitäni on siellä kaksi: Pehmeää ja possunpunaa –vauvanpeitto ja Lumen 22 nimeä –nukenpeitto.


Kun menette näyttelyyn, kehotan tarkastelemaan tikkauksia. Töissä on hienoja tikkauksia!

Syyringin kiltailtaan tuotiin eilen ”leluja” eli kaikenlaisia juttuja ja niksejä, joita ilman ei tule toimeen. Maija oli lisäksi tuonut ihan oikean lelun, nimittäin nukkekotikokoisen ompelukoneen. Söpö!


Meitä oli 16 kiltalaista paikalla. Tein nopean kyselyn, kun sattui tulemaan mieleen. Meistä 16:sta (vain) seitsemän oli ommellut koneella sormeensa. Tosin yksi meistä oli ommellut sormeensa kaksi kertaa. En minä. Minä olen ommellut vain kerran.

Maaliskuun kalenterikuva


Tilkunviilaajan vuosikalenterissa maaliskuun kohdalla on kuva ”Iltahämärässä” –nimisestä torkkupeitosta.

LinkWithin

Related Posts with Thumbnails