Tuesday, 31 January 2012

pitkä matka.

Paitsi Tipperaryyn, myös ”nopeasti valmistuvan tilkkupeiton” tikkausten valmistumiseen on vielä pitkä matka. Täytyy painaa tulevia projekteja varten muistiin, että reunan kehysten tikkaaminen kohtisuoraan vie tuhottomasti enemmän aikaa kuin esimerkiksi kiemuroiden tekeminen tai melkein mikä tahansa muu.

Kahdesta syystä. Ensiksi, tikkaussuuntana voi käytännössä olla vain sisempää ulos, eli jokainen tikkausviiva aloitetaan ja lopetetaan erikseen. Jos tässä voisikin edetä mutkittelevalla ommelviivalla, olisi helpompaa, mutta näin ison peitteen kääntäminen kokonaan aina 25 sentin tikkausviivan jälkeen ei ole mielekästä.

Toiseksi, olen valitettavasti hyperhuolellinen. En pysty aloittamaan tikkausviivaa niin, että ompelisin ensin paikoilaan muutamia ompeleita ja viivan ommeltuani nyrhäisisin langat poikki toivoen, etteivät ne koskaan purkaudu. Päättelen jokaisen ompeleen erikseen, ja se vie myös aika lailla ylimääräistä aikaa.

Seuraaviin kehyksiin teen korkeintaan siksak-maista ommelta, riittävän loivasti, että peittoa pystyy kääntelemään. Tai sitten jotain ihan muuta, mutta en vähään aikaan tätä samaa.

Eilen illalla tikkasin aika tovin, enkä silti päässyt kuin noin puoleen väliin peiton lyhyempää sivua. Jäljellä: 1,5 pitkää sivua ja 1,5 lyhyttä sivua.


Lisäksi on jäljellä vielä kolme kulmaa. Jo ommellussa kulmassa vaaleanpunainen tikkauslanka kohtaa vihreän:


Merkitsemisestä

Kulmassa kulkevat viivat piirsin kankaalle merkitsemisliitukynällä. Samaten olen merkinnyt itselleni apuviivoja, jotta kohtisuorat tikkaukset pysyvät suunnilleen suorina (paitsi plup-kuplakohdissa). Viivojen välisen etäisyyden katson ompelukoneen apupuikon (kiinnittyy paininjalkaan) avulla.

Vapaita konetikkauskuvioita en ole tavannut merkitä kankaalle. Tikkauksesta ei kuitenkaan tulisi täysin piirroksen mukaista eikä toisaalta täysin vapaatakaan.

Sen sijaan harjoittelen tikkauksen muotoa piirtämällä paperille. (Tavanomaisimpia kuvioita kuten muurahaisenpolkua tai silmukoita minun ei enää tarvitse harjoitella, mutta esimerkiksi sydänpintaa harjoittelin etukäteen.) Kun osaan piirtää tikkauksen paperille, pystyn ompelemaan samanlaiset muodot koneella. Kun tikkauksessa tulee pidempi tauko, saatan harjoitella kuviota paperille uudelleen.

Säädän koneen pysähtyessään jättämään neulan ala-asentoon, jolloin työ ei seisahduksen ja otteen kohennuksen aikana siirry ainakaan paljon eikä tikkaukseen tule liikaa mutkaa.

Tässä työssä merkitsin sydänköynnöksellä katettavat alueet harsinpistoilla, mutta nekin osoittautuivat vaikeiksi nähdä. Paras systeemi olisi varmasti ollut lankamainen, värillinen teippi, jolla olisin voinut merkitä alueiden ääriviivat. Harsinlangat auttoivat kyllä jonkun verran, enkä siis köynnöstellyt suunnitellun alueen ulkopuolelle.

Monday, 30 January 2012

tuntikausia.

Istuin viikonlopun aikana ompelukoneella tuntikausia ja tikkasin ja tikkasin. Välillä päättelin langanpäitä, sitten taas tikkasin.

Aherruksen tuloksena ”nopeasti valmistuvassa” tilkkupeitteessä on sydänköynnöstikkaukset paikallaan. Lisäksi kaikki keskiosan aaltoilevat tikkaukset on tehty ja peite näyttää kivan kolmiulotteiselta, ainakin sunnuntaisen talvipäivän valossa:


Keskiosan ympärillä on kapea punainen kehys, jossa on silmukoitua konetikkausta:


Mustiin kehyskankaisiin teen suoraa tikkausta, joka välillä kuplii:


Plup! Plup! Kuplaidean sain Mrs Moenilta, joka oli käyttänyt kuplia hiukan eri tavalla. Minä päätin tehdä näin. Kuplana minulla on post-it-lapusta leikattu pyörylä, joka ei tosin pysynytkään kankaassa kiinni omin voimin, vaan minun täytyy kiinnittää se kankaaseen uudelleen ja uudelleen nuppineulalla.


Tästä kuvasta näkee, miten tikkausviivat kulkevat sydänkuvioiden läheisyydessä.
Toisilla sivuilla kulkevat tikkaukset ovat vaaleanpunaisella, ja toisilla sivuilla vaaleanvihertävällä langalla tehdyt.

Kissa ei mene näin kylmällä ilmalla ulos,


vaan katselee lintuja ikkunan läpi.

Saturday, 28 January 2012

valmiit sydäntikkaukset.

Vapaan konetikkauksen pisteleminen torkkupeiton kokoiseen tilkkupeitteeseen on aika hidasta ja raskastakin se on. Pystyin tikkaamaan aika lyhyen ajan kerrallaan, joten sydänköynnöksen valmistuminen vaati monta rupeamaa ompelukoneen ääressä.

Nyt kuitenkin on sydänköynnös tikattuna.


Eihän tästä kuvasta saa mitään selvää köynnöksestä. Joten lähikuva:


Nurjalla puolella köynnös on tämän näköinen:


Haa, sain otetuksi muutaman kuvan valoisaan aikaan!

Pari vinkkiä

Vapaassa konetikkauksessa minua on auttanut jostain netistä lukemani konetikkausharrastajan huomautus, että riittää, kunhan paininjalan ympärillä on kerrallaan noin lautasen kokoinen alue suoristettua/pingotettua työtä. Alussa varsinkin tuntui, että kangas meni aina pussille joko oikealta tai nurjalta puolelta. Tämä lautasellisen ajatteleminen on helpottanut tikkaamista!

Toinen helpottava ajatus on, etten katso tikkauksia läheltä ja tarkasti, vaan kauempaa. Jos rupean yhtä kuviota katsomaan, masennun varmasti, koska eivät ne mitään loisteliaita kaikki ole. Siellä on liian terävää mutkaa, vaihtelevaa piston pituutta ja vähän väärin menneitä kohtia. Mutta kauempaa katsottuna tikkauspinta voi silti näyttää tosi hienolta.

Seuraavaksi

Peitteessä on pari blokkia, joissa on enemmän keltaista väriä. Niihin kohtiin teen vielä sydäntikkauksia keltaisella tikkauslangalla. Sitten tikkaan blokkialueen tyhjäksi jääneet kohdat aaltoilevilla tikkauksilla, joita olen muutaman jo tehnyt.

Punaiseen kehysalueeseen tulee jotain kuviota vapaalla konetikkauksella ja reunukseen aaltoilevia viivoja, mutta tiheämpään kuin keskiosassa on.

Laukkutilaus

Siinä vaiheessa kun ompelukoneessa on taas tavallinen ompelupaininjalka, pääsen ehkä aloittamaan uutta laukkuprojektia. Työkaveri nimittäin ilmaisi tarvitsevansa mustanpuhuvan, tilavan käsilaukun. Hänelle kuulemma sopisi Karaoke-tilkkulaukun näköinen kuviointi, mutta mustalla pohjakankaalla. Lisäksi laukku saa olla isompi. Ilmeisesti Saippuakuplakissat-vetoketjulaukku toteuttaisi muoto- ja käytettävyysvaatimukset.

Otin esille kankaita, joita tilauslaukussa voisin käyttää:


Hyvää settiä, mutta yksi pieni puute tässä pinossa on: mustaa kangasta on mitättömän pieni palanen. Siitä ei kyllä tehdä taustaa minkäänlaiseen laukkuun. Ei auta muu kuin lähteä kangasostoksille!

Pussukka maailmalla

Ystäväni Viet-Anh kertoi, että Tilkkupantteri-vetoketjupussukka on nähty Milanossa:


Tikkaavaa viikonloppua lukijoille!

Tuesday, 24 January 2012

sydäntikkauksia.

Olen mukana Maikin tilkkujen "Jotain valmiiksi joka kuukausi -hössötyksessä", ja seuraava valmistuvaksi valitsemani keskeneräinen tekeillä oleva tilkkutyö on tietenkin ”nopeasti valmistuva” tilkkupeitto, jonka aloitin huhtikuussa 2011.

Peite sai reunat sentään kesäkuussa 2011.

Tikkauksiakin aloitin jo syyskuussa 2011.

Tartuin työhön eilen, mutta koko ompelurupeama kului jo tikkaamieni ompeleiden langanpäättelyyn.

Minulla oli jonkinlainen tikkaussuunnitelmakin: tekisin suurimpaan osan peittoa loivasti aaltoilevia tikkausviivoja, mutta peiton tilkkupintaan muotoutuneeseen köynnöstyyppiseen kuvioon päätin tehdä jotain orgaanisempaa.


Kuvan yläreunassa näkyy valmiiksi saamiani aaltoilevia tikkausviivoja. Tarkkaan katsomalla näkee musta-valkoisen kankaan reunoja pitkin kulkevan harsinlangan, jolla olen itselleni merkinnyt, missä kohdassa kulkisi köynnöstikkauksen ja suorahkojen viivojen raja.

Köynnösmäiseen tikkauskuvioon harkitsin lehtikuvioita ja monia muitakin kuvioita, mutta päädyin sitten sydänköynnökseen, jota kaavailin jo ”Pehmeää ja possunpunaa” –vauvanpeittoonkin (siihen tein kuitenkin silmukkakuviota).

Sydänköynnöstä tilkkupinnassa:


Ylälankana on himmeänä kiiltävä, vihreä konetikkauslanka. Vihreän valitsin, koska alueella on hyvin selkeitä vihreitä paloja.

Sama kuvio nurjalla puolella:


Alalanka on vaaleanpunaista tavallista lankaa.

Olen melko tyytyväinen tähän kuvioon, ainakin vielä. Hankalahan sitä on tehdä, kun peitto on aika suuri! Teen kuitenkin yhden sydänkuvion kerrallaan ja kohennan sen jälkeen ompelukoneen ympärillä vellovaa peittomassaa. Sitten taas teen toisen sydänkuvion.

Osoitus hömelöydestä

Kyllä ihmisellä on kehno muisti! (Siis minulla.) Tutustuin aikaisempiin kirjoituksiini kun etsin jotain muuta muinaista tietoa ja törmäsin tähän postaukseen.

Pah! Minullahan oli ollut ”Pehmeää ja possunpunaa” –vauvanpeittoon reunakaitale valmiiksi leikattuna jo elokuussa 2011! Kun luin tästä kirjoituksestani, että olin sellaisen leikannut, tiesin jopa, mistä se löytyisi. Kyllä! Käyttämättömänä se odotti säilytyspaikassaan (ja saa nyt jäädäkin odottamaan).


Jälkiviisautena: peitteeseen Tyttären suosituksesta valikoitunut ihana Amy Butler –kangas on toki paljon kauniimpi. Ehkä oli onni, että unohdin valmiiksi leikatun kaitaleen kaappiin.

Monday, 23 January 2012

valmis tilkkulaukku.

Ankaran viimeistelytyön jälkeen, tässä valmis Saippuakuplakissat-vetoketjulaukku:


Ja toiselta puolelta hiukan epätarkempi kuva, missä näkyvät sangatkin melkein kokonaan:


Laukku on ollut tekeillä elokuun puolesta välistä 2011 alkaen. Kankaat valitsi Tytär, mutta minä lisäsin joukkoon vielä tuon tummemman vaaleanruskean kankaan.

Vetoketjulaukku näyttää ylhäältä päin tällaiselta:


Avattuna laukku on tämän näköinen:


Kiinnitin pienen vinokaitalelenksun laukun yläreunaan, huolittelukaitaleen alle. Siihen voi kiinnittää vaikkapa nauhan, jossa on avaimet.

Vetoketjun päähän ompelin huolittelevan palan ja vetimeen lisälenksun. Tässä vetoketjumallissa ei vetimen päässä ollut reikää, johon lenksun olisi voinut pujottaa, joten lenksu on kiinni samassa lenkissä kuin varsinainen vedin.


Laukun pohja on hiukan muuta tilkkupintaa tummempaa kangasta:


Laukun mitat valmiina ovat:
- Leveys noin 40cm,
- Korkeus noin 29cm,
- Pohjan leveys noin 10cm.

Sangat ovat valmiina noin 60cm pitkät, eli laukkua voi kantaa myös olkapäällä.

Tilkkupinnan jäykisteenä käytin kiinni silitettävää tukihuopaa.

Jouluista tunnelmaa vielä

Tytär löysi itseltään näin herttaisen muotokuvan, jossa ihanaa kissaa somistavat taustan ompelukone sekä kissalle jälleen pehmikettä tarjoava keskeneräinen käsityöni.


Ei ihme, että ”Siskontähti”-pannulapusta tuli niin kaunis, kun sitä tällä lailla söpösti prässättiin välillä.

Saturday, 21 January 2012

tilkkulaukku kuosissa.

Saippuakuplakissakuvioinen tilkkulaukku on edennyt aika lupaavasti! Olen kaikkinaisista elämiskiireistäni huolimatta saanut leikatuksi siihen kaikki osat, ja ommellutkin olen. Vuoriin tuli tällainen tasku:


Vetoketjulipareen tikkasin tällä kertaa pitkittäin, en poikittain kuten yleensä:


Kuvassa vetoketjua ei vielä ole ommeltu lipareeseen, huom. Se on lipareen kangasosien välissä vain näytiksi.

Valoisaan aikaan tänään (lauantaina) satuin katsomaan tikkausta nurjalta puolelta. Se näyttikin aika hauskalta:


(Oikeassa reunassa näkyvien tikkausviivojen ei ole tarkoituskaan olla suorat.)

Ta-daa, sain laukun näin pitkälle valmiiksi. Tässä vaiheessa piti ruveta silittämään tukikangasta sankapalojen nurjalle ja sangat pitää ommellakin.


Vetoketjulipareen ompeleminen otti koville. Laskin sille pituuden laukkukappaleen leveyden mukaan, ja sitten ompelinkin laukun sivusaumat yläreunasta leveämmiksi, alareunaa kohti kapeneviksi (jolloin laukku ei näytä niin paljon kapenevan alaspäin, kun sille on ommeltu pohja). Huomasin tämän onneksi ajoissa, ettei tarvinnut ruveta loppuun saakka viimeisteltyä liparetta lyhentämään.

Mutta jonkunlaisen ”ohhoh”-hetken tässä koin.

Kissa "auttoi" taas

Siis Kissa ei auttanut, vaan päinvastoin, laukun kokoaminen olisi voinut jäädä vaiheeseen, jos se olisi päättänyt asettua tilkkupintakappaleen päälle nukkumaan. Se ajatteli varmaan, että ”ihanaa huopaa tässä silityslaudan päällä, kurr”. Onneksi Kissalla oli laukkukappale vain hetken käytössä, peseytymisalustana.


Hyvä, että laukkukappale kelpasi pehmusteeksi. ;-)

Tuesday, 17 January 2012

tammikuun valmis.

Jeii! En turhaan ole ollut mukana Maikin tilkkujen ”Jotain valmiiksi joka kuukausi” –hössötyksessä! Melko kauan sitten aloittamani vauvanpeitto on näet valmistunut, vaikka se jäi tilkkupintavaiheeseen pitkäksi aikaa.

Syyringin Lapsettaa-näyttelyyn tarkoitetun peiton nimi on ”Pehmeää ja possunpunaa”.


Anteeksi vino kuva. Luonnollisesti näppäsin kuvan peitteestä, kun se oli levitettynä lattialle. Sängyllä seisten on vaikea sihtailla kännykkäkameran kanssa niin, että kuva tulisi otetuksi kohtisuoraan.

Sama ongelma taustakangaspuolen kanssa, näyttää vääristyneehköltä:


Sellainen minulle entuudestaan vieras ajatus on nyt aika lähellä kuin ”melkein pidän peiton taustapuolesta enemmän kuin paraatipuolesta”. Lähellä, muttei kohdalla. Paraatipuoli on tosi kiva!

Kantattu reuna jäi hiukan aaltoilevaksi, vaikka tästä kuvasta sitä ei huomaa:


Vain kaksi reunaa aaltoilee, sillä kolmannen ja neljännen reunan kohdalla tajusin ruveta hieman kiristämään ompeleita, joilla kiinnitin kanttinauhan nurjalle puolelle. Pienoinen kiristäminen riitti, eikä aaltoilua esiinny niissä reunoissa.

Onnistuin ompelemaan kanttinauhan kiinnittäen sen lähes näkymättömästi. Ompeleita ei näy oikealla puolella lainkaan, eikä oikeastaan nurjallakaan puolella. Käytin pistoja, jotka kulkevat melkein kokonaan piilossa, enkä tavallisempia yliluottelutyyppisiä pistoja.


Vielä yksi lähikuva peiton tikkauksista ja kanttauksesta:


Ompelen peitteeseen vielä väliaikaisen ripustuskujan, niin se on valmis näyttelyyn. Samalla ompelen varmaan kujan myös Lumen 22 nimeä –nukenpeittoon.

vauvanpeiton kanttausta.

Pääsin eilen penkomaan kangasvarastojani tavoitteellisessa mielessä, eli etsin vauvanpeittoon sopivaa reunakanttauskangasta. Noukin esiin ehkä kahdeksen vaihtoehtoa, joista kolme valikoitui loppusuoralle, ja joista Tyttären kanssa valitsin ihanimman.

Tytär totesikin, että hän NIIN valitsisi kaikkein ihanimman, jos raaskisi. Amy Butler / Arts & Crafts, ihania kankaita! Onneksi näitä voi edelleen ostaa lisää, jos loppuvat kesken. Ehkä. Toivottavasti.


Raaskin kuin raaskinkin leikata ihanimmasta kankaasta 6cm leveitä kaitaleita, jotka yhdistin pitkäksi nauhaksi. Nauhan taitoin kaksinkerroin ja silitin.

Tällä kertaa päätin ommella kanttauksen vanhanaikaisesti, eli kanttinauha ensin oikea oikeaa puolta vasten ja käännös tilkkutyön nurjalle puolelle, missä kantti kiinnitetään käsin ompelemalla.


Yleensä ompelen kanttauksen ensin kiinni nurjalle puolelle ja käännän reunan oikealle puolelle, missä ompelen reunan päälle siistin konetikkauksen.

Käsin ompeleminen on hidasta! Sain silti melkein puolet peitosta loppuun asti kantatuksi eilen. Taas tulee miedosti ylös-alas aaltoilevaa reunaa (ei läheskään yhtä pahasti kuin Lumen 22 nimeä –nukenpeitossa, mutta samaan tapaan). Saa nähdä, asettuuko se itsekseen vai joudunko tähänkin työhön ompelemaan muutaman kiristyspiston, että työ näyttää sitten Syyringin Lapsettaa-näyttelyyn ripustettuna suorareunaiselta.

Sunday, 15 January 2012

tikattu ja tasattu tilkkupeitto.

Tikkasin vauvanpeittoa koko päivän, mutta nyt peitto on valmiiksi tikattu ja tasasinkin sen vielä.

Ensin valoisaan aikaan ottamani kuva, josta ehkä erottuvat toisaalta väriblokkien sinne-tänne-silmukoinnit ja toisaalta valkoisten kehysalueiden yhteen suuntaan silmukoidut tikkaukset:


Lopuksi tikkasin aaltoilevat viivat värillisistä neliöistä ommeltuun kehysosaan:


Peitto ei ole täsmälleen säädetyn kokoinen! Se kutistui hieman arvelemaani enemmän tikkauksen aikana ja on noin 84cm x 119cm, vaikka sen piti olla 85cm x 125cm. Ehkä se silti hyväksytään Syyringin Lapsettaa-näyttelyyn vauvanpeitesarjassa.


Nyt pitää keksiä ja päättää, minkä värisen kanttauksen teen. Hei, peitehän on aivan kohta valmis!

Tästä olen ylpeä

Samalla kun koneessani oli valmiina vapaaseen konetikkaukseen sopiva paininjalka, tikkasin myös kesken jääneen saippuakuplakissat-kankaasta tekemäni vetoketjulaukkuun tarkoitetun tilkkupinnan:


(Olen siis ylpeä siitä, että sain tikatuksi myös tämän pinnan, kun koneessa kerran oli tikkauspaininjalka valmiina.) Pinnassa on silmukoituja tikkauksia kissojen ympärillä ja vaaleapohjaisen kankaan kuvioita toisintavia tikkauksia sekä muurahaisenpolkua vaihtuvavärisellä langalla.

Sitten vaihdoin koneeseen takaisin normaalipaininjalan ja tikkasin ensin aaltoilevat tikkaukset vauvanpeitteeseen ja sen jälkeen muutamia suoria tikkauksia tähän tilkkulaukkupintaan.

Nyt kun koneessa on tavalliseen ompelemiseen sopiva paininjalka, pääsen ehkä aloittamaan jotain uutta työtä...

Saturday, 14 January 2012

ja tikkaus jatkuu.

Kyllä on vauvanpeiton kokoisessakin tilkkutyössä tikkaamista! Enkä ole tällä viikolla ehtinyt tikkauksen ääreen lainkaan niin paljon kuin olisin halunnut.

No, kiireistä ja ”valtavasta tikkausalasta” huolimatta olen saanut kaikki kaksitoista blokkia tikatuiksi silmukoin. Tai siis tikkasin ne kaksi erilaista kuvioneliötä varjo- ja silmukkatikkauksin ja muihin blokkeihin tuli pelkkää silmukkaa. Koko tikkauksen ajan ja väliaikoina myös mietin, miten tikkaisin blokkien väliin jäävät valkoiset kehykset.

Piirtelin töissäkin paperille tikkauskuvioita ja hahmottelin haihtuvavärisellä tussilla samaisia kuvioita kankaaseen. Olin tosi lähellä valita kehyskappaleisiin jotain vaativampaa kuviota. Ihan totta!

Mutta päädyin pitäytymään silmukkakuvioinnissa, jotta peitteeseen tulee samankaltaisuutta. Sinne tänne mutkittelevien tikkausten sijaan teen aina yhden blokin verran silmukoita alaspäin ja seuraavan blokin verran silmukoita ylöspäin. Kuvasta ehkä näkee, miten tikkaukset menevät.


Täällä on taas haastavat kuvausolot, valo ei millään tahdo riittää.

Peitteessä on valkoisten kehysten ympärillä vielä värikäs pikkuneliöistä muodostuva kehys, ja värikkään kehyksen ylä- ja alapuolella vielä pätkä valkoista. Pikkuneliökehykseen tulee pelkkää loivasti aaltoilevaa viivaa, ei silmukoita. Ja ylimpään ja alimpaan valkoiseen alueeseen olen taas ajatellut tehdä silmukoita.

Ehkä jo huomenna saan tikkauksen valmiiksi…

Mutinaa

Taas löytyi merkillinen käsityöohje. Minusta on epäreilua, että ”ohjeen” nimellä tarjoillaan kirjoissa ja lehdissä aivan mitä sattuu. Ymmärrän, että ohjeita voi soveltaa, mutta tämä on kyllä ylivoimainen.

Uusimmassa Suuri Käsityö –lehdessä on sinänsä kiva ristipistotyöidea ja hienolta vaikuttava malli. Mutta HALOO! Mikä ohje! ! ! Tämä on huippu!


Kuvio toteutetaan noin 15 erilaisella siniharmaalla langalla kuvan mukaan. Mutta kuka pystyy katsomaan mallikuvasta, minkä sävyinen neliö siinä missäkin kohdassa on? Väitän, ettei kukaan pysty. Ehkä kolme eri väriä voisi erottaa pelkkien värineliöiden perusteella, mutta ei viittätoista!

Toivon todella, että ohje on vain vahingossa painettu lehteen tuollaisena, ja että oikeasti siinä kuuluisi olla selkeitä piirrosmerkkejä värisävyjen lisäksi.

Ostin kirjan

Kävin kirjakaupassa hankkimassa kirjalahjaa ja päädyin ostamaan alennuslavalta tilkkutyöohjekirjan. Tämän Fresh Quilting –kirjan.

Hotkaisin sen jo. Tykkäsin kirjasta, koska siinä oli modernin oloisia, kivan värikkäitä töitä, mutta ihmettelin tekijän kömpelöä konetikkausta. En kyllä haluaisi hänen pahastuvan, jos vahingossa ihmeen kaupalla eksyy sivustolleni, mutta silti: joissain lähikuvissa näkyi, miten langankireys oli koko tikkaamisen ajan sen verran pielessä, että alalanka näkyy silmukointina työn oikealla puolella.

Toisaalta on lohdullista ajatella, että voi tehdä tilkkutyökirjan, vaikkei tikkaisi täydellisesti.

Vaikka joulun jälkeenkin

Minua hämmästytti taannoin Sew Many Ways –blogissa, että kirjoittajalla oli joulun aikaan kuusi jokaisessa talon huoneessa. Hienoja, runsaasti koristeltuja kuusia kaikki. Osoittaa todellista joululle omistautumista.

Tänään näin postauksen, jossa hän paljasti, miten yhden kuusen koristelu syntyy. Miten riemastuttava kertomus se oli!

Postauksen ehdoton huippu oli lähellä loppua, kun hän kertoi käyttäneensä huokeita tekolumipalloja ”tyhjien kohtien” täyttämiseen. Siinä vaiheessa nimittäin kuusessa ei minusta näyttänyt olevan lainkaan tyhjiä kohtia, vaan siinä oli jo noin viisi kertaa niin paljon koristeita kuin omassa kuusessamme on koskaan. Mahtaako viisi kertaa riittää? Ehkä jopa seitsemän kertaa meidän koristemäärämme. Eikä meidänkään kuusemme ole paljaan näköinen.

On hersyvää nähdä, miten erilaisia ajatuksia meillä on! Ja huom, hänen koristelemansa kuusi on tosi soma ja hän teki kivasti, kun kuvaili, miten oli toteuttanut sen.

Tuesday, 10 January 2012

lisää tikkausta.

Päädyin tekemään vauvanpeiton kuvatilkkuihin ensin varjostustikkaukset kuvioiden ympärille ja niiden ulkopuolelle konetikkaussilmukoita.


Jotta peitossa ei olisi suurta määrää erilaisia tikkauksia, tein silmukoita myös tilkkuneliöihin. Tässä blokissa on vaaleanvihreällä tikattu ne palat, joissa on enemmän vihertävää, ja vaaleanpunaisella taas possukangaspalat:


Tähän blokkiin arvelin kirkkaan pinkin langan sopivan koko alueelle:


Sopihan se, kun sen pani sopimaan.

Peitteen tikkaus etenee nyt blokki kerrallaan, silmukkatikkauksia joko koko blokin alueelle tai kahdella eri värillä blokin eri osiin. Väliin jäävät valkoiset osuudet ovat nyt tikkauksettomat ja pulleat. Kehitän todennäköisesti tikkausta myös sille alueelle.

Sunday, 8 January 2012

tikkaan vauvanpeittoa.

Olen mukana Maikin tilkkujen ”Jotain valmista joka kuukausi –hössötyksessä,” ja periaatteessa kai voisin laskea valmistuneen ”Lumen 22 nimeä” –nukenpeiton tähän luetteloon.

Tulkitsen ehtoa kuitenkin tiukemmin ja lasken mukaan vain ne työt, jotka ovat ensin edenneet ja sitten jostain syystä jääneet keskeneräisiksi. Sellaiseen työhön sain nyt tartutuksi!

Aloitin vaaleanpuna-vihreää vauvanpeittoa Syyringin Lapsettaa-näyttelyyn iät ja ajat sitten, ja peitteen tilkkupintakin on ollut koossa pitkään. Ompelin vihdoin peittoon taustakangaspinnan.


Tyttären jalka halusi taas mukaan kuvaan.

Raaskin ottaa käyttöön kohta 15 vuotta varastoissani olleita, sööttejä kangaskuponkeja. Näistä minun piti loihtia jotain pikku Tyttärelle, mutta aika ajoi ohitseni. Huokaus. Söpöt nalletyynyt enää oikein sovi hänen tyyliinsä – mutta hyvä niin.

Tein poikkeuksellisesti oikein leikkuusuunnitelman:


Nallekangaspalat olivat vaihtelevan kokoisia, ja taustakankaan piti kuitenkin olla aika tarkasti tietyn kokoinen, joten käytin suunnitelmaa.

Lauantain kauppakeskusreissulta sain, paitsi kivan ruutumekon halvennuksella, myös tikkauslankoja (normaalihintaan):


Koskapa taustakangas oli valmiina, välivanua löytyi sopiva pala, ja olin ehtinyt myös harsia/hakaneulottaa pinnat yhteen, tartuin uusien tikkauslankojen innoittamana tilkkupintaan ja ompelin muutamat vapaat konekirjontaviivat:


(Minun tuli siinä työssä oikeasti hiki. Kyllä on haastavaa!)

Nyt kun peiton kaksi kuvatilkkua on tikattu, olen taukoamatta miettinyt, miten tikkaisin muun pinnan. Ajattelu loppuu kohta, sillä seuraavaksi otan työn uudelleen esiin ja jatkan tikkaamista.

Friday, 6 January 2012

valmis: nukenpeitto tilkuista

Sini-valkoinen nukenpeitto sai Kate Bushin ”50 Words for Snow” –levyn innoittamana nimekseen ”Lumen 22 nimeä”.


Peiton koko: 50cm x 67cm.

Tarkkaan ottaen peitto ei ole IHAN valmis, siitä nimittäin puuttuu ripustuskuja. Nukenpeittotarkoitukseen tehdyssä peitossa ei tietenkään olisi ripustuskujaa, mutta tämähän menee Syyringin Lapsettaa-näyttelyyn, ja se on voitava ripustaa.

Nukenpeiton viimeiset tikkaukset

Viimeistelin peiton tikkauskokonaisuuden tähtikappaleiden keskelle tekemilläni spiraaleilla. Vaihdoin koneeseen tätä varten konetikkauspaininjalan, mikä yleensä on liian suuri ponnistus minulle (vaihtaminen on helppoa, mutta jotenkin vain laistan siitä aina jos voin).


Anteeksi kummallisen suhruinen kuva!

Kaikissa paitsi yhdessä tähtikappaleessa on spiraalitikkaus. Siinä yhdessä erilaisessa on sydänaiheinen tikkauskuvio, joka näyttää kyllä enemmän neliapilalta.


Tikkaukset onnistuivat oikein kivasti, mutta samaa en voi sanoa reunakanttauksesta!

Kanttaus sopii peittoon ulkonäöltään, vaikka valitsin Tyttären suositteleman pilkkukankaan sijaan suurikuvioisen, tummemman kankaan, jotta saisin peittoon enemmän kontrastia. Ajattelin myös, että reunoja ehkä käsitellään eniten, joten niissä ei nyt ainakaan lika näy (vaikka muualla peitteessä on tosi arkaa väriä)!

Nöyryytysten nöyryytys! Minä tottunut tilkkutöiden tekijä sain aikaiseksi luonnottomasti aaltoilevan reunan:


Aaltoilevuus johtuu tietysti siitä, että työn reuna venyi samalla kun ompelin kanttinauhaa kiinni. Olisi pitänyt pitää kanttinauha tiukemmalla, niin näin köpelösti ei olisi päässyt käymään!

En tietenkään huomannut aaltoilua ennen kuin olin ommellut kanttauksen kokonaan valmiiksi. Tällä kertaa käytin siksak-ommelta, ja se onnistui kivasti! Mutta ne aaltoilevat reunat! Vähänks noloo! Eikä huvittanut ottaa saumanratkojaa esiin. Mitä siis tein?


Ompelin kanttinauhaan, sen nurjalle puolelle, harsinompeleet, joilla kiristin reunan aaltoilemattomaksi. Ompeleet kestävät varmasti näyttelyn ajan, ja sitten jos peite ikinä menee nukenpeittotarkoituksiin, aaltoilevilla reunoilla tuskin on kovinkaan paljon merkitystä.

Vuoden ensimmäinen retkahdus

Tarvitsenko lisää kankaita? En todella!


Koska Eurokankaassa ei ollut tikkauslankoja ( ! ), lohduttauduin ostamalla kahta Arts & Crafts –puuvillaa järkyttävän kalliiseen hintaan. (Ei puhuta nyt siitä, että olin jo leikkauttanut palat ja pidin niitä kainalossani, kun sain selville tikkauslankojen puuttumisen myymälän tarjoomasta.)

LinkWithin

Related Posts with Thumbnails