Friday, 30 September 2011

pieniä pussukoita. paita.

Kesämuistoja-pussukka osoittautui niin suosituksi, että useampi kuin yksi ihminen olisi sen halunnut. Vastaan huutoon ja teen pussukasta toisintoja, jotka tietysti nekin ovat uniikkeja. Siniseen vetoketjuun olen kehittänyt tällaisia tilkkupintoja:


Nämä tilkkupinnat taas vaatisivat vaaleanpunaisen tai kenties vaalean keltaisen vetoketjun, mutta sellaista ei ole sopivan pituista:


Tilkkupinnat jäävätkin nyt toistaiseksi odottamaan, että paikallistan ( = menen kauppaan ja ostan ) tähän tuloillaan olevaan pussukkaan sopivan vetoketjun.

Markkinakatsaus

Kommentoijat ovat kyselleet, myynkö näitä tekemiäni juttuja vai annanko kaikki eteenpäin. Lähipiirini saa toki osansa näistä, mutta olen harjoittanut myös vaihdantaa. Erityisen aktiivisesti tällä viikolla! Yhteensä yhdeksän juttua on upouusilla omistajillaan, ja tilauskirjanikin on täynnä. Todella hieno tilanne siis.

Mutta nyt kun minun pitäisi surrutella koneella tilkkujuttua toisensa perään ja vastata näin kysyntään, mitä teen? Ompelen itselleni paidan, jota tarkkaan ottaen en edes tarvitse (koska minulla on muitakin paitoja vaikkakaan ei juuri tällaista):


Yhdistelin tosiaan kaula-aukon yhdestä kaavasta toiseen paitakaavaan. Paita näytti aika kivalta ylläni ja oikein kivalta mallinuken yllä! Tavoistani poiketen ompelin paidan kokonaan valmiiksi sen jälkeen kun olin istuttanut hihat ja ommellut hiha- ja sivusaumat. (Tavallisesti jätän homman siinä vaiheessa kesken ja paitaraukka joutuu odottamaan hihojen ja helman päärmeitä toisinaan vuodenkin, tai ehkä pidempään.)

Mysteeri

Toivottavasti kukaan lukijoista ei nyt ajatellut, että jipii, tässä aloitetaan mysteeritilkkutyön tekeminen…

Kyseessä on nimittäin todellinen mysteeri. Olen ennenkin raportoinut Kissamme omituisesta vimmasta penkoa kangaskaappiani.

Ja taas – lähdin illalla ompelupöydän äärestä, Kissa oli makkarissa. Sanoin sille ääneen (tämä saattaa lopullisesti todistaa, että olen vähän höperö): ”Älä sitten mee mun ompelukaappiini, vaikka mä jätän tän oven auki” ja poistuin huoneesta.

Palatessani makkariin ehkä tunnin kuluttua, tilanne oli tämä:


Kissa ei vie kaapista mitään pois. Se ei näytä purevan tai raapivan kankaita, vaan vain ruopii ne päättäväisesti hyllyltä vähän matkaa alas lattialle. Se käsittelee vain alahyllyä. Ehkä se ajattelee, että kaappiin voisi tehdä kivan lepopaikan (mutta pettyy joka kerran koska kissa ei taida mahtua kaappiin kunnolla)? Muuta selitystä en keksi.

Tuesday, 27 September 2011

unohtuneita löytyneitä.

Etsin trikoopaidan kaavoja kaapista, ja käteeni osui aikamoinen pino valmiiksi leikattuja tilkkuja. Nämä ovat 10cm x 10cm palasia, joita ostin valmiin nipun watercolour-töitä varten ja johon lisäsin omista kankaista leikkaamiani tilkkuja. Palat on tarkoitus puolittaa ja puolittaa, että saa neljä 5cm x 5cm palaa. Olin unohtanut pinon kokonaan! (Sentään sen nähdessäni muistin, että olin sellaisen ostanut.) Olenkohan tehnyt tästä pinosta koskaan mitään?


Noukin siniset ja punaiset tilkut erikseen. Voisin tehdä näistä vaikka kolmiopaloja, joista edelleen jonkun työn.

Kokeiluruusu

Olin luovan konetikkauksen kurssilla, kun Syyrinki järjesti sellaisen. Meillä oli opettajana Maija Brummer eli oikea tositaituri (katso kurssikuvia Syyringin www-sivustolla), mutta minä en kyllä ole sen alan luonnonlahjakkuus. Kokeilutyöstäni tuli aivan kamala enkä toisellakaan yrittämällä saanut hommaa sujumaan. Toiseen kokeiluun minun piti lisätä ruusunkukkia ja löysin pari päivää sitten eräästä laatikosta ruusuaihion eli pyörylästä leikatun spiraalimaisen nauhan. Nostin aihion ompelupöydälleni, koska se näytti vaihteeksi kiinnostavalta.

Tekeillä olevaa trikoopaitaa olisi pitänyt seuraavaksi saumuroida (hihan kiinnitys meneillään):


Mutta saumurin esille ottaminen tuntui ylivoimaiselta ponnistukselta. (Olisihan siihen voinut kulua ihan minuutti aikaa.) Tein sen sijaan kokeeksi ruusun, suurin piirtein ensimmäiselle käteen osuneelle kankaalle.


Ei tiedä, vaikka tällainen ruusupala joskus löytäisi tiensä laukkuun/pussukkaan.

Aaltoilevia

Nopeasti valmistuneen tilkkupeitteen tikkaukset ovat edenneet. Aaltoilevia tikkausviivoja on jo aika monta. Ne ovat melko tasaisin välimatkoin, paitsi muutama on kauempana/lähempänä viereisiä viivoja.


Tikkaukset näyttivät ensin aivan typeriltä, mutta nyt kun niitä on useampia, alan tykätäkin niistä.


Koska tikkaan jotain (en tiedä vielä, mitä) vihreä-musta-punaisiin paloihin,
aaltoviivat päättyvät musta-valkoisten palojen reunaan, keskellä peittoa.

Nähty: Satuhevoset-vetoketjupussukka

Tein työkaverilleni toisen työkaverini pyynnöstä Satuhevoset-vetoketjupussukan varta vasten hänen merkkipäiväkseen. Tänään näin pussukan hänen laukussaan ja näpsäisin kuvan siitä.


On aina tosi kiva nähdä, että teokseni ovat hyötykäytössä. Työkaverini taisi peräti sanoa pussukan olevan aina hänellä mukana!

Tänään lähti taas 7 kpl teoksiani uusille omistajille. Esimerkiksi Laura-PC-laukku ja Kaupungin yöt –vetoketjupussukka ja Ruska-tilkkulaukku pääsivät varaston paperisäkistä ja ne ehkä jonain päivänä otetaan jonnekin mukaan!

Sunday, 25 September 2011

tikkauksia. leikkauksia.

Vihdoinkin sain aikaiseksi raivata ompelupöytäni tilkkupeitteen tikkaustyölle suotuisaksi. (Ei uskoisi, että ompelupisteeni siivouksesta on niin vähän aikaa – kaikki tuntuu jälleen olevan levällään.)

Otin esiin ”nopeasti valmistuneen tilkkupeittoni” (hah hah!), mietin vähän aikaa, millä ihmeen värillä sitä tikkaisin ja miten, sitten jätin ajattelun aika vähiin ja aloitin vain jollain soveliaahkolla langalla. Langan väri on punertavan violetti, koska peiton keskellä olevissa blokeissa on jonkin verran violettia väriä. Tikkauskuvio on loivasti mutkitteleva ommel, koska haluan peitteeseen ”modernin” tuntuman.


Peitossa on kirkkaita punaisia kohtia, joissa on keltaista väriä. Niihin teen ehkä jotain korostusta keltaisella tikkauslangalla.

Peitossa kulkee myös musta-valko-vihreä ”köynnöskuvio” kulmittain. Niihin kohtiin ajattelin tikata kiehkuroita tai rinkuloita.

Punaiseen, kapeaan kehykseen saatan myös tikata jotain muusta pinnasta poikkeavaa. Ja peiton mustat reunat ovat kysymys sinänsä. Ehkä niihinkin tulee vielä jotain, tai sitten tikkaan niihinkin loivasti mutkittelevaa viivaa.

Tikkasin ensin aivan tavallista paininjalkaa käyttäen, ilman mitään apuvälineitä. Olipa uuvuttavaa, peitto veti koko ajan ja kun ompelin yhden tikin yhteen suuntaan ja toisen toiseen suuntaan, tikkausten välissä nurjalla puolella näkyi, että ompeleet vetivät eri suuntiin. Ei mitenkään dramaattisesti mutta kuitenkin. Sitten muistin, että omistan kaksi juttua, jotka ehkä olisivat avuksi.

Olen aikoinaan ostanut koneeseeni lisävarusteeksi yläsyöttäjän, jonka asentamiseen ei tullut ohjetta ja jonka siksi asensin pari ensimmäistä kertaa puutteellisesti, joten se ei oikein toiminut. Päätin kuitenkin etsiä sen käsiini ja kokeilla. Löysinkin sen – tosin aika kauan aikaa sitä etsiskeltyäni - ja sain sen toimimaan.

Minulla on nyt myös tarttumapalat! Kiitos tilkkuiluystäväni Miljan, joka oli löytänyt Lidlistä maton liukuesteverkkoa ja joka leikkasi siitä minullekin palan. Otin kämmentä vähän isommat palat liukuestettä ja pitelin niiden avulla peitteestä kiinni sitä tikatessani. Kyllä pelitti!

Yläsyöttäjän ja liukuestepalojen avulla sain viimeisimmän loivasti mutkittelevista viivoista selvästi siistimmäksi ja vetämättömämmäksi.

Tosi hieno tilkkutyöidea

Osuin eilen sattumalta linkkipolulle, joka johti upean taitellun kangastähden tutoriaaliin.

Olen tehnyt samantapaisia, ehkä kuitenkin vähän vaatimattomampia (ja ohuempia) tähtiä parikin kappaletta pyöreiksi joululiinoiksi. Voi olla, että joudun kokeilemaan myös tätä!

Niitä leikkauksia

Ei siinä kaikki, että tikkasin peitettä! (No, neljä ommelta sain tehdyksi.) Etsin trikoopaitakaavani, löysin sattumalta siihen vaihtoehtoisen kaula-aukon kaavan ja leikkasin itselleni paidan uudesta, ihanasta kuviotrikoostani:


Hihoja ei tässä vaiheessa vielä ollut leikattu.

Kaula-aukosta tulee tällainen:


Kaula-aukon kaava on Burdan Petite Fashion –lehdestä vuodelta 1999. En heitä juuri mitään ikinä pois!

Ehkä tulevaa leikkausta

Katselin juuri eilen Kay Whittin uusinta mekkomallia Sew Serendipity –blogissa ja mietin, että tykkäisin tehdä tilkkumaisen mekon samaan tyyliin, mutta a) en pitkää b) enkä hihatonta. Tänään satuin selaamaan Suurta käsityölehteä, elokuu 2011 ja näin tämän mallin:


Voisin toteuttaa tämän mekon samoilla ideoilla. Tästä mallista jättäisin tietysti kaula-aukon tienoilla olevan röyhelön pois ja ehkä ompelisin mekkoon pidemmät hihatkin. Tai siis tiedän, että ompelisin vajaamittaiset pitkät hihat. Ja käyttäisin monta eri kangasta. Katsotaan, saanko aikaiseksi!

Tällaiseen käyttöön päätyvät tekemäni kassit ja pussukat:


Kissa etsi vaihtoehtoisen makuupaikan, koska olin taitellut silityslaudan syrjään.

Saturday, 24 September 2011

tilkkulaukku käytössä.

En tosiaan ehtinyt tilkkutöiden ääreen keskiviikkona, mutta päärynähilloa sain tehdyksi. Ylellistä! (En kyllä tiedä, miltä se maistui, kun en kuumaa hilloa ruvennut maistelemaan.)

Olen niin onnellisessa asemassa, että minulla on hyviä työkavereita Ranskassa asti, ja kaikista Ranskan kaupungeistä peräti Pariisissa. ”Pariisitar” kuulostaa tosi chic-jutulta, ja mikä sen riemastuttavampaa kuin nähdä aito pariisitar, jolla on käsivarrella minun tekemäni Kihu-Mihu-tilkkulaukku:


Näin hänet torstaina ja kysyin, oliko hän käyttänyt laukkuaan, jolloin hän iloisena sanoi, että tänäänkin juuri. Halusin tietysti ottaa kuvan sarjaan ”työt käytössä”. Hän kertoi kuljettavansa laukussa akvarellikyniään aina kun on menossa piirustustunnille. Kynät (ja opasvihko?) mahtuvat laukkuun juuri sopivasti:


Pariisitar oli silmin nähden tyytyväinen laukkuunsa. Lämmitti mieltä!

Tänään on lauantai ja pääsen tilkkutöiden ääreen. Olen jo valmistautunut tunnelmaan siksakkaamalla kaksi uusinta puuvillakangashankintaani esipesua/kutistamiskierrosta varten. Minkä työn mahdan ottaa esille?!

Wednesday, 21 September 2011

valmis Kesämuistoja-pussukka

No niin, kankaista syntyi kuin syntyikin vetoketjupussukka. Tässä hän on: Kesämuistoja!


Vetoketju on 15cm pitkä eli pussukka on pieni. Siihen mahtuu esimerkiksi melko vaatimaton valikoima meikkejä. Tai matkakokoiset saippua, sampoo ja body lotion. Tai pienet sakset, neulakirja ja kolme rullaa ompelu-/kirjontalankaa.

Toiselta puolelta Kesämuistoja-vetoketjupussukka näyttää tällaiselta:


Muistin lisätä pussukkaan kanto-/riippulenksun.

Kiinnostavaa kukkakangasta pussukassa on aika paljon, mutta sitä on eniten pohjapuolella!


Pussukassa on vintage-kankainen vuori, mutta ei sisätaskua. Katsoin sisätaskun turhaksi, kun pussukka on itsessään niin pieni.


Valmiin pussukan mitat ovat suunnilleen: 17cm lev x 12cm kork, pohja noin 6cm leveä.

Seuraa tauko. Olen matkalla torstain ja perjantain enkä usko keskiviikkona ehtiväni luomaan mitään, mistä bloggaisin. Kalenterissa tälle illalle on liikuntatyyppinen suoritus ja lisäksi päärynähillon keittäminen. Tilkkuilu ja ompelu jäänevät keskiviikkoillalta vähiin, nyyh!

Tuesday, 20 September 2011

matkalla kankaista pussukaksi.

Sienimetsässä-tilkkulaukun viimeistelemisessä olivat sormenpäät niin kovilla, että halusin tehdä seuraavaksi jotain paljon yksinkertaisempaa. Halusin myös käyttää ihanaa, erikoisen näköistä kukkakangasta (varmaan Amy Butler –kuosia). Tytär etsi kukkakankaaseen sopivat kaverikankaat:


Kukkakankaan alla lymyilee punakirjava kangas, jota suunnittelin käyttäväni tähän pussukkaan vain vähän.

Etsin sopivaa vetoketjua ja löysin vaaleanpunaisen, 15-senttisen. Sen viereen täytyisi mieluiten laittaa punakirjavaa kangasta. Tällä kertaa ajattelin kokeilla sellaista, että piilotan vetoketjun päät kangaspalojen sisälle – punakirjavat palat siinäkin.

Muista kankaista tein ”palikat” –periaatteella ruutuja.


Toteutus ”sitä mukaa tikaten” eli tikkasin palat kiinni collegejersey- ja tikkausvanupaloihin. Olin kyllä ommellut kuvassa näkyvät palikkarivit valmiiksi, tikkasin ne vain sauman kohdalta kiinni vanuun ja aloin sen jälkeen kasvattaa pintaa pohjakerroksen peitoksi.

Tässä mallailen, miltä valmis pussukka voisi suunnilleen näyttää:


En kyllä vielä ole löytänyt sopivaa vuorikangasta. Kunhan löydän sopivan, tai siis pystyn päättämään, mitä käytän, pussukan viimeisteleminen ei kestä kauan. Ehkä se on jo huomenna valmis!

Muuta tärkeää

Tosi paljon kiitoksia viime postaukseni ahkerasta kommentoimisesta! Sienimetsässä-laukun viimeisteleminen oli tosiaan vaikeaa, mutta kommentit luettuani katselen valmista laukkua eri silmin. Sellaisin myönteisemmin silmin.

Helsingin tilkkukilta Syyringillä oli viime viikon torstaina kiltailta. Keskustelimme muun muassa tilkkuystäväni Miljan masinoimasta Syyringin www-sivujen uusimisesta.

Vinkkaan vielä, että kiltamme tekemät ”15”-työt kannattaa katsastaa tältä sivulta. Teimme 15cm x 15cm –kokoisia tilkkutöitä, aiheena ”15”. Saimme tosi monta (50 kpl) hauskaa ideaa!

Saturday, 17 September 2011

kangasunelmia. ja ompelin tilkkulaukun.

Torstaina oli taas asiaa kaupungin keskustaan ja tietysti kävin myös kangaskaupassa (Eurokangas). Minulla oli olevinaan tarve: halusin lisää vaaleaa collegejerseytä, että saan pussukoihin ja laukkuihin pehmeästi tukevan välikerroksen.

Alelaarissa oli koltsarikangasta, mutta myös niin ihana trikoo, etten voinut sitä vastustaa:


Nyt unelmoin siitä, että saisin aikaiseksi ommella ihanasta trikoosta itselleni paidan. Unelmoin yleensäkin siitä, että saisin itseni ompelemaan vaatteen.

Kangaskauppakäynnilläni tarkistin myös tilanteen käsityöpuuvillat-alelaarissa ja varastoni rikastui tämän näköisillä paloilla:


Keväällä niin ihanasti esillä olleet Amy Butler –kankaat sen sijaan loistivat poissaolollaan. Viimein löysin ne kuljetushäkistä. Ne mielletään ilmeisesti kevät- ja kesäkuoseiksi ja poistetaan pimeän vuodenajan ajaksi näkyvistä. Toivon, että ne sentään palaavat myyntipöydille kevään tullen.

Jotain valmista

Olen ommellut harmaasävyistä tilkkulaukkua sormenpääni kipeiksi!

Tässä laukku odottaa, että kiinnittäisin vetoketjulipareen yläreunaan. Laukku näyttää tymäkältä. En vielä aavista, millainen haaste minua odottaa.


Lipare on neulotettu laukkuun kiinni. Se on hämmästyttävän sopivan kokoinen laukun suulle, kertaheitolla.


Tämän vaiheen jälkeen iskin kirveen kiveen. Uskoin pystyväni ompelemaan kerrokset koneella yhteen kanttauskaitaleen kanssa, mutta laukun päädyissä tuli sittenkin liian ahdasta. Ommel vielä syntyi, mutta kun katsoin tarkemmin, laukkuun oli jäänyt vekkejä. Vielä kun laukku on niin kankea kuin se on, vekkiintyminen näytti aivan kauhealta.

Ei auttanut muu kuin purkaa ommel ja ottaa koneelta ompeluvastuu. Ompelin ensin kerrokset yhteen käsinompeleella, onneksi vain laukun päädyistä. Sitten ompelin huolittelukaitaleet kiinni laukkuun: päädyt ompelin käsin, pidemmät suorat sivut koneella (koneommel tuolla kohden lisää luottamusta sankojen kiinni pysymiseen).

Ompelin vielä reunan yli käännetyn, taitetun kaitaleen pienin käsinpistoin kiinni suunnilleen ommelsaumaan. Tässä kaikessa meni tosi paljon aikaa ja pistin itseäni neulalla varmaan viisi kertaa oikein kunnolla. En aio toista kertaa kiinnittää tähän laukkumalliin vetoketjua tällä tavoin.

Mutta valmiiksi tuli tilkkulaukku nimeltä Sienimetsässä:


Vetoketjuineen, sisätaskuineen kaikkineen:


Kun laukku on kiinni, se on todella kiinni:


Laukku on tosi tukeva. Sen voisi vaikka täyttää hiekalla ja käyttää tyrmäämiseen. Tyhjänäkin se tuo hiukan mieleen hiekkasäkin.


Arvelen, etten käytä tätä tukevaa tukihuopaa toista kertaa näin pieneen laukkumalliin. Minusta pehmeämpi laukku on myös kotoisampi – tämä tuntui koko ajan jotenkin vieraalta. Mutta valmis se on! Vihdoinkin!

Thursday, 15 September 2011

vetoketju lipareessa. pistotöitä.

Nyt en saanut kohdistetuksi vetoketjulipareen kuvioita, kuten vahingossa onnistuin tekemään Syksyn Sävel –vetoketjulaukussa. Mutta aika siisti lipareesta tuli (vaikkakin harmaa):


Olin leikannut samanlaiset 10cm leveät kaitaleet kuin yleensä vetoketjujen viereen olen tavannut laittaa. Taitoin nämä kymmensenttiset kaitaleet kahtia ja tikkasin (ohut vanukerros välissä). Mittaroin liparetta ja vertailin laukun suuhun ja leikkasin valmiit (ja valmiiksi kiinni vetoketjuun ompelemani) kaitaleet sentin kapeammiksi, eli 8cm leveä kaitale riittää näin pienen laukun lipareeksi.

Tässä laukku odottaa sankoja, nappilenksua ja vetoketjuliparetta:


Käytin tähän laukkuun erilaista jäykistämistä kuin yleensä. Yleensähän tikkaan tilkkupinnan kiinni collegejersey- ja tikkausvanupalaan. Olen tainnut aina tyytyä vieläpä ohuimpaan vanuun. Laukuista on tullut aika orgaanisen tuntuisia. (Mitä orgaaninen sitten tarkasti tarkoittaakin, niin suutuntuman perusteella sana sopii tähän yhteyteen.) Tämä laukku on tosi tymäkkä. On makuasia, pitääkö siitä – minusta tuntuu, että pidän enemmän niistä vähemmän jäpäkistä.

Pistoja

Marle kommentoi, ettei tiennytkään minun tekevän ristipistotöitä myös. Kyllä, olen tehnyt lukuisia ristipistotöitä, joista (vain) muutaman olen saanut kehyksiin ja esille. Esimerkiksi tämä söötti pupu on kirjastohuoneemme seinällä:


Ristipistotöiden lisäksi olen tehnyt vielä pienempiä eli petit-point-pistoja, ja pistot olivatkin niin pieniä, että juuri ja juuri sain tehdyksi niitä. En ensin edes uskonut, että työstä tulisi mitään, mutta niin vain syntyi jopa kaksi petit-point-eläintä:

Possu…


…ja lehmä.


Näistä kiiltävälasisista tauluista oli vaikea ottaa minkäänlaista kuvaa! Taulut ovat meillä keittiön seinällä.

Tästä tulikin mieleeni, että pitää ponnistella vähän ja kehystää tai kehystyttää pari oikein hienoa, suuritöistä ristipistokuvaa, jotka olen tehnyt jo vuosia sitten. Ehkä voin sitten näyttää kuvat blogissani!

Tuesday, 13 September 2011

harmaa lipare. ideoita tilkkutöihin.

Kylläpä tulee harmaita näistä postauksistani!

Sain eilen illalla ommelluksi uusinta tilkkulaukkua varten vetoketjulipareen. Kuvassa värikkäänä yksityiskohtana sentään sakset:


Lipare on saman levyinen kuin isommissa vetoketjulaukuissa (esimerkiksi tässä Syksyn sävel –vetoketjulaukussa), ja nyt aprikoinkin, onkohan se liian leveä. No, kun saan laukun kolmiulotteiseen malliin, voin kokeilla.

Laukussa on nyt riittävästi tikkausta. Tavallisia suoria vain:


Toivon todella, että pääsen seuraavan ompelurupeaman aikana vetoketjun istutukseen saakka! Tuntuu, kuin tämä laukkuaihio olisi ollut tekeillä jo iät ja ajat (tai no, niinhän se onkin, koska ompelin ensimmäiset tilkut melkein vuosi sitten).

Ideoita tilkkutöihin

Tuotokseni ovat niin harmaat, että vastaan lisäksi erään kommentoijan taannoiseen (ehkä retoriseen) kysymykseen: mä mistä aloittaisin sen tilkkutyön?! Kolme neuvoa ja yksi neuvon tapainen:

1 - Katsele (minkä tahansa) kirjan kuvia sillä silmällä. Sain idean sisustus-/lifestylekirjan kuvasta esimerkiksi Karaoke-tilkkulaukkuuni.

2 - Lue tilkkulehdet tarkasti. Lehdissä on tietysti tilkkutyö- ja blokkiohjeita, mutta niistä löytyy ideoita muualtakin. Esimerkiksi mainoksissa voi näkyä tilkkutöitä, vaikka taustallakin jossain.

3 - Surffaa netissä. Netistä löytyy lyhimmässä ajassa ehdottomasti eniten ideoita. Minä kopioin kaikki kiinnostavat kuvat ideatiedostoon (kuvan oheen laitan vielä linkin kuvan lähteeseen) ja katselen kuvia aika ajoin. Juuri tällä hetkellä minua kiinnostavat seuraavat kuvat/kuviot:

Tämän kahvinsävyisin värein toteutetun tilkkutyön kuvio on kiva – toteuttaisin itse sen eri värein.

Joskus voisi toteuttaa aika yksivärissävyisen peitteen/työn, jossa on kuitenkin hauska kuvio.

(Ei taida kyllä onnistua minulta, koska tykkään niin paljon kuviollisista kankaista. Myönnän silti, että olisi toisinaan terveellistä astua luontevimmin sointuvan tilkkuilualueen ulkopuolelle.)

Uusin netistä saatu idea (jonka yhdistin tilkkukirjasta löytämäni tekniikan kanssa) on tietysti pinkki-vihreässä vauvanpeitteessä käyttämäni. Kuvailen tässä postauksessa, mistä sain idean.

Netissä surffauksen lomassa voi käydä katsomassa myös Helsingin tilkkukilta Syyringin uudistettuja kotisivuja!

Neuvon tapainen: Ideoiden keräilyn (jatkuva prosessi) ohessa annan ideoiden pyöriä ajatuksissa. Mietin niitä joutohetkinä – esimerkiksi iltaisin ennen nukahtamista. Joku niistä ponnahtaa yleensä etualalle ja ottaa enemmän ja enemmän tilaa; ajatus palaa aina siihen ideaan, ja tiedän, että sitä kannattaa kohta kokeilla. Sitten vain toteutan idean, tai kokeilen, miltä joku näyttäisi, tai aloitan. Kokeiluja ja aloituksia minulla onkin aikamoinen röykkiö kasa pino!

Laukut ja pussukat välillä tällaisessa käytössä

Kirjakaapin päälle on muodostunut myös kasa valmiita töitä, minkä taloudessamme asuva karvahenkilö eilen huomasi:


Ah, mikä ihana lepopaikka!

Monday, 12 September 2011

harmaita tikkauksia.

Ompelen edelleen harmaasävyistä tilkkulaukkua. Hitaasti se etenee.

Silitin tällä kertaa tilkkulaukkuun tulevat etu- ja takakappaleen tukihuopaan kiinni, en siis käyttänyt tapani mukaan yhdistelmää collegejersey-tikkausvanu. Ostin palan silitettävää tukihuopaa jostain joskus (nyt en voi antaa tunnustusta oikealle taholle, sillä en muista) ja ajattelin kokeilla, miten se käyttäytyy laukussa. Kuvasta ei ehkä aivan näe, että silitetyt palat ovat todella jäpäkät. Jäykän oloiset mutta pehmeästi taipuisat:


Valitsin laukun vuorikankaaksi harmaasävyisen, kirjavan kankaan. Sehän on aivan eri tyyliä kuin päälliosan harmaan-/pellavansävyinen kuviokangas, mutta näyttänee riittävän sointuvalta, kun laukkuun kurkkaa sisään. Lisäsin toiseen kappaleeseen ja vuoriin kiinnitettyyn sisätaskuun pienet soirot ihanaa, naiskuvioista kangasta, jonka ostin Tilkkuvuoren myyntitiskeiltä maaliskuussa.


Olin vähällä tikata pikkuneliöiden ympärille ympyrämäisiä tikkauksia, mutta laiskuus voitti. En viitsinyt ruveta vaihtamaan koneeseen tilkkutyövartta: olisin joutunut avaamaan ja jälleen ruuvaamaan kiinni ihan kaksi (2) ruuvia. Liikaa vaadittu. Siksi tikkasin taas suoria ompeleita:


Syyringin sivusto

Helsingin tilkkukilta Syyrinki on tosiaan saanut uudistetut sivut uuteen osoitteeseen, kiitos tilkkuystäväni Miljan. (Minäkin kyllä osallistuin talkoisiin vähän.) Kannattaa tutustua!

Jos esimerkiksi ihmettelet, mitä tilkkukillassa tehdään, käy katsomassa sivu Syyringin toiminta.

Suuri osa näyttelytöistämme on esillä sivuillamme. Esimerkiksi viimeisimmässä ”Kutsuttuna”-näyttelyssä on mielenkiintoisia töitä sarjassa ”Aikuinen nainen”.

Oma suosikkini, jo purettu ”Käsilaukkuja ei koskaan ole liikaa” –matkalaukkunäyttely on myös pikku kuvin esillä sivustollamme.

Sunday, 11 September 2011

vanhoja ja vielä vanhempia käsitöitä.

Kävin Äidin luona toisessa kaupungissa. Hänelläkin on aika monta tekemääni tilkkutyötä (kaikilla läheisilläni on, hah hah).

Omenankukkalaukku oli hänellä kädessä, kun Äiti, Tytär ja minä kävimme syömässä.


Viime vuonna Äiti sai äitienpäivälahjaksi tilkkukukkatyynyn, jolla ei ole luovaa nimeä. Tai sitten sen nimi on Tilkkukukkatyyny äidille. Tyyny sopii hänen sohvalleen muiden hillityn väristen tyynyjen viereen:


Äidillä on toisella sohvalla neljä toisenlaista tyynyä. Kahteen hän on tehnyt päällisen petit-point-tekniikalla, kauan kauan sitten (ehkä 1950-luvulla?).



Kaksi sohvatyynyä on puolestaan minun tekemääni tilkkutyötä harrastukseni alkuajoilta 1990-luvun lopulta tai ehkä 2000-luvun ihan alusta.

Tämä on pahvimallineiden avulla tehdyistä salmiakkiruuduista:


Kiinnitin palat toisiinsa käsin ommellen. (Päällisessä ei ole tikkauksia, joten en voi sanoa, että se olisi käsin ommeltu ja käsin tikattu.)

Toisessa on neljä paper-piecing-tekniikalla toteutettua taloa:


Meillä oli hauska tuokio Äidin luona tutustuessamme hänen vintistään (uudelleen) löytämänsä vaatelaatikon sisältöön. Siellä oli vaatteita 1960-, 1970- ja 1980-luvulta. Osan muistimme selvästi, vaikka vaatteet olivat haipuneet aktiivisesta muististamme. Osa tuntui aivan vierailta!

Kokeilin melkein jokaista vaatetta, joka vaikutti mahtuvan ylleni, eikä juuri mikään niistä pukenut minua yhtään. Huokaus! Olisin ilomielin kokeillut esimerkiksi jotain 1960-lukulaista vaatetta pitokäytössä. Löysin kuitenkin kaksi vintage-mekkoa, joista toinen oli Äidin mielestä kamala mutta sopi minulle ok, ja joista toinen sopi Tyttärelle (joka tuskin sitä kuitenkaan haluaa käyttää).

Lisäksi laatikossa oli ihanasta puna-valkoisesta kankaasta tehty laatikkomainen jakku, minulle juuri ja juuri liian pieni (ja erittäin epäpukeva), ja yli jäänyt kangas:


Siitä oli ilmeisesti aiottu leikata hame:


Kaava oli kankaassa vielä kiinni parilla nuppineulalla. Kuinkahan kauan se lainkaan oli odottanut leikkaamistaan?

Kaupungilla käydessäni shoppasin 17 vetoketjua, kolme palakangasta ja neljä solkea:


Tein viime vuonna Vyötetyn tilkkulaukun, johon sain soljen tilkkuystävältäni Ritvalta. Nyt voisin kokeilla vyötettyä mallia uudestaan, uusin soljin.

Harmaasävyistä tilkkulaukkua

Viimeisimmän pienen tilkkulaukun tekemisestä on vierähtänyt aika tovi, enkä enää muistanut hyviksi havaitsemiani mittoja ulkoa. Sain silti kootuksi melko oikean kokoiselta näyttävän tilkkupinnan:


Värit ovat hillityt. Nyt jäi mietityttämään, olisiko pitänyt sittenkin tehdä tämäkin laukku täsmälleen samalla idealla kuin Viidakon jalokivi –tilkkulaukku. Vaikka harmaa-valko-mustat kaitaleet ovat kivat, vaivalla rakentelemani pikkutilkkurivistö häviää niihin verrattuna näkymättömiin. Tilkkurivistön ei olisi tarvinnut vaikuttaa aivan noin vaatimattomalta.

No nyt pinnat pitäisi tikata. Hohhoijaa, taas se osa tilkkuluista, joka tuottaa minulle mahdottomia vaikeuksia, lähinnä onneksi henkisesti. (Koneeni kyllä tikkaa oikein mallikasta.)

Kaksi tietoa

Helsingin tilkkukilta Syyrinki on uudistanut www-sivustonsa. Uudet sivut löytyvät täältä.

Viime postaustani kommentoinut Anonymous aprikoi, montakohan kassia/pussukkaa olen ommellut. En valitettavasti ole koko ikäni pitänyt kirjaa ompeluksistani samalla tavalla kuin nyt blogissa, joten kerron vain viime ja tämän vuoden saldon. Viime vuonna ompelin laukkuja, pussukoita ja muita juttuja 68 kpl. Tänä vuonna olen tähän mennessä ommellut 39 juttua valmiiksi.

LinkWithin

Related Posts with Thumbnails