Tuesday, 30 August 2011

Kissa mustikassa -tyynynpäällinen.

Nojatuolista löytämäni ”tekeillä”-juttujen röykkiö (olen kutsunut sitä kasaksi, mutta se on kasaakin suurempi: niin suuri, ettei tuolissa voi kuvitellakaan istuvansa) luovutti syövereistään myös tyynyaihion. Löysin sieltä Tyttären ammoisina alakouluaikoina tekemän kissa-aiheisen kangasmosaiikin.

Kuvio on onnistuneesti toteutettu tekniikalla, jota itse olen kokeillut siinä suuremmin menestymättä, eli kankaanpaloja on aseteltu taustakankaalle, päälle on laitettu tyllipala ja päältä on ommeltu niin, että kankaanpalat kiinnittyvät.

Ehkä työ oli tarkoitettu tauluksi, mutta minähän en saa seinälle asti mitään, joten kysyin ja sain luvan tehdä työstä koristetyyny. Etsin (mielestäni) sopivan reunakaitalekankaan ja ompelin kuvan ympärille:


Tästä tulee uusi päällinen 35cm x 35cm koristetyynylle, jonka päällinen nyppyyntyi kamalaksi noin viikon kuluttua käyttöönotosta ja joka on ollut harminani kohta neljä vuotta. On aikakin päästä siitä viheliäisestä tyynynpäällisestä eroon!

Tein tyynyyn taustakappaleen pellavakankaasta, joka putkahti esiin jostain. Olen varmaan saanut tämän äidiltä. Leikkasin kaksi erillistä palaa (mittailin hieman, että ne riittävät nappilistojen taittelemisen jälkeen yhä takakappaleeksi), tein leveät päärmeet ja sitten ompelin toiselle puolelle napinlävet ja toiselle napit:


Minun piti kääntää raidat kulkemaan toisessa kappaleessa toisin päin, mutta unohdin.

Nappilistan valmistuttua tyynyn viimeisteleminen oli nopea juttu. Tässä se on: Kissa mustikassa –tyynynpäällinen – ja heti käytössä! Heitin suruttomat jäähyväiset nyppyyntyneelle, kauhealle tyynynpäälliselleni.


Tyynyn kiva ulkonäkö on luonnollisesti Tyttäreni tekemän hienon tilkkutyön ansiota!

Seuraava laukku tekeillä

Otin esiin käsin tikkaamani, ruskehtavan tilkkulaukun aihion. Leikkasin kappaleet saman kokoisiksi, leikkasin yhtä suuret vuorikappaleet ja löysin laukkuun myös vetoketjuliparekankaan (äskeisen tyynyn taustakangasta):


Pitäisi vielä löytää sopiva sankakangas. Käyttäisin tilkkupinnassa näkyvää vaaleinta kangasta, joka on tukevampaa puuvillaa, mutten löydä sitä nyt palaakaan mistään. Ehkä käytin kaikki tilkut tähän?

Itseoppineisuudesta

Aiemmassa postauksessani oli kaksi tosi kivaa kommenttia, joista arvelin, että ehkä te lukijat – tai ainakin joku teistä – luulette minua oikeaksi käsityöläiseksi. Sellaiseksi, jolla on koulutusta ja kaikkea.

Mitä vielä! Olen saanut käsityön perusopin kansa-, oppi- ja peruskoulussa ja sen jälkeen olen siirtynyt omatoimilinjalle. Taisin viimeisimmillä luokilla saada käsitöistä yhdeksikön, mutta koskaan minua ei luonnehdittu lahjakkaaksi käsityöihmiseksi. Olikin siis erittäin kiva lukea, että olen tässä hommassa uskottava ja että ohjeeni ja vinkkini ovat olleet ihan hyödyllisiä!

Palasin ajatuksissani vuosien taakse ja muistelin ompelu-uraani. Sille on ollut luonteenomaista päättäväinen ja tavoitteellinen ryhtyminen taitotasosta piittaamatta.

Aloitin todellisen ompelemiseni lukioiässä, kun halusin tietynlaisen takin mutten löytänyt sellaista kaupasta. Olin jossain vaiheessa nähnyt kaavapakkauksia ja –lehtiä ja huomannut, että niissähän kerrotaan tarkkaan, miten vaate tai muu ommellaan. Ompelujärjestyksestä alkaen. Minun ei siis tarvinnutkaan muistaa ulkoa, miten toimia – riitti, että luin ohjetta ja etenin ohjeen mukaisessa järjestyksessä.

Vaatteiden leikkaamiseenkin oli kaaviot! Minua ei siis ollenkaan arveluttanut, osaisinko leikata ja koota itselleni kaavan mukaisen takin. Rima ei ollut korkealla: rimaa ei edes ollut. Ompelin kuin ompelinkin itselleni (melkein) sellaisen takin, jonka olin sieluni silmillä nähnyt. Pidin sitä ahkerasti, kunnes se kulahti pilalle (muuten laittaisin siitä kuvan blogiini).

Sunday, 28 August 2011

ommeltuna mitä sattuu.

Ihminen voisi ommella järkeviäkin juttuja, mutta sen sijaan sitä voi hairahtua ompelemaan yhdentekeviä. Tai ei ainakaan mitään tavoitteellista.

Otin nojatuolin selkänojalla olleet, vetämistä (viikon) odottaneet lakanat vedettäviksi ja tuolilla ollut ”tekeillä”–kasa putosi lattialle. Kasassa oli pino ajat sitten jäännöskankaista ompelemiani neliöitä, jotka otin käteeni (muistin ensin vetää lakanat, mutta vain siksi että vetokaveri oli silloin paikalla) ja järjestelin ensin yhdeksi 3x3-blokiksi:


Pinossa oli sopivahkoja neliöitä toiseenkin blokkiin:


Mitäkö näistä on tulossa? Ei aavistustakaan.

Etupainotteisesti vauvanpeittoon

Vauvanpeiton tilkkupinta on nyt tarpeeksi iso, ja voin ruveta kokoamaan tilkkupinta-vanu-taustakangaskerroksia. Tässä vaiheessa kannattaisi siis joko leikata sopivan kokoinen vanu tai leikata/koota sopiva taustakangas, mutta mitä teen? Viis järkevistä järjestyksistä, minä leikkaan nyt peiton reunakaitaleita!


Ehkä tässä oli jokin järjenhiven. Minulla on vain vähän valkoista kangasta ja kaikki se vähä oli esillä, joten kaitaleet kannatti leikata saman tien. Samalla näin, riittäisikö valkoinen (ja mahdollinen toinen kangas). Riittivät ne. Kuinkahan kauan tämä vyyhti joutuu odottamaan kiinnittämistään..?

Tilkkupeittoni sohvalla

Iih, mielestäni on aina sykähdyttävä nähdä tekemiäni juttuja oikeiden ihmisten oikeassa käytössä. Tänään näin Iltahämärässä-tilkkupeittoni Siskon telkkarihuoneen sohvalla:


Se näyttää luontevalta siinä.

Nyt siirryn takaisin ompelupöydän ääreen ja katson, etenisikö välillä jokin järkevämpi työ. Jaa-a.

Saturday, 27 August 2011

monenlaisia huomioita.

Ompelupisteeni on heinäkuisen suursiivouksen jäljiltä toki paljon moitteettomammassa järjestyksessä, mutta se ei enää ole täydellisen siisti!


Ompelen tässä ylä- ja alakaitaletta pinkki-vihreään vauvanpeitteeseen. Peite on nyt sen kokoinen, että minun pitää seuraavaksi etsiä siihen sopiva taustakangas, harsia se tikkausvanun ja taustakankaan kanssa kiinni ja sitten tikata! Voi ei! Tikkauskuvioista päättäminen on niiiiiin vaikeaa minulle.

Varastot sen kuin kasvavat

Löysin Futura Finlandin konkurssimyynnistä (kävin heidän myynnissään kerran jo kesäkuussa ja ostin itseni tärviölle) järkevämpien hankintojen (vetoketjut ja tikkauslangat) lisäksi pari täysin tarpeetonta kangasta:


Tarpeettomia nämä ovat siksi, että kaapeissa on kankaita vaikka muille jakaa – mutta ei juuri näitä kankaita. Tapojeni vastaisesti ostin kumpaakin kuosia 2 metriä.

Tavoilleni tyypillisemmin ostin myös valmiiksi leikattuja houkutuspaloja:


Siis ihanat kankaat! Kuva ei tee näille oikeutta! Tekisin näistä itselleni vaatteen, jotta voisin nauttia näistä täysillä (mutta en taida osata).

Upea käsityö

Kesätauon jälkeen tapasin jälleen syyrinkiläiset tilkkuiluystäväni torstaina, kauden ensimmäisessä kiltaillassa. Meitä oli 19 henkeä paikalla ja puhuttavaa, nähtävää ja ideoita oli paljon.

Muutama Lapsettaa-haastetyö oli näytillä. Yksi meistä oli saanut peiton valmiiksi! (Ihailua!) Mutta moni viittasi, kun kysyttiin, kenellä on vakaa aikomus valmistaa haastetyö. Toivon nyt, että nukenpeittoja tehtäisiin tarpeeksi monta, jotta saisimme koota niistä uuden matkalaukkunäyttelyn.

Tilkkuilijoidemme taidot eivät suinkaan rajoitu tilkkutöihin, vaan moni meistä tekee kaikenlaista muutakin hienoa käsillään. Kiltaillassa saa näyttää muitakin aikaansaannoksiaan – kaikki käy! Tilkkuiluystäväni Marjatta oli tuonut nähtäväksemme karamellipapereista rakentamansa iltalaukun:


Laukku oli niin hieno, että sen olisi voinut siltä istumalta ottaa mukaan mihin tahansa iltajuhlaan!

Tiensä päässä

Tein kaaaauan sitten Miehelle bokserit ihanasta kissakankaasta, jota ostin hyvin säästäväisen määrän eräästä imatralaisesta tilkkukangaskaupasta. Tuolloin minulla oli huomattavasti vähemmän varoja käytettäväksi ompelutarvikkeisiin, enkä tohtinut ostaa kalliiksi mieltämääni kangasta kovin isoa määrää. Muistaakseni ostin sitä puoli metriä ja maksoin mielestäni jo siitä itseni kipeäksi.

Kotona huomasin pian, ettei puolesta metristä näin kapeaa kangasta tule bokserihousuja kuin ehkä Ken-nukelle, mutta löysin varastosta yksiväristä, kissakankaaseen sointuvaa kangasta. Leikkasin sitten ihanasta kankaasta puolet boksereista ja sinisestä yksivärisestä toisen puolen.


En taida haluta laskea, montako vuotta nämä bokserit Miestä palvelivat. Kankaat ovat joka tapauksessa niin haalistuneet, etten voi käyttää näitä enää edes tilkkutöihin. Mutta purin osat erikseen ja leikkaan näillä hänelle uudet bokserit. Minulla on kivaa Paavo Pesusieni –kangasta, joka sopii tarkoitukseen tosi hyvin!

Peiton reunakanttausidea

Vinkki: Stitched in Color –blogin pitäjä on tässä postauksessaan kuvaillut muutamaa eri tapaa kiinnittää tilkkupeiton reunakantti. Minua kiinnosti erityisesti hänen esittelemänsä idea käyttää siksakkia kiinnitystikkinä. Uusi ajatus tässä! Olen aina käyttänyt suoraa ommelta mutta ehkä siksak näyttäisi hyvältä sekin!

Ohjeita kyselleille

On ollut suorastaan imartelevaa lukea muutamasta kommentista pyyntö – minulle – julkaista joitain tilkkutyöohjeita. Olen kyllä leikitellyt ajatuksella, mutta toistaiseksi en ole päässyt edes kokonaisen ajatuksen asteelle. Kiitos haasteesta! Ehkä ennen pitkää näette blogissani jonkun kivan perustilkkutyöohjeen!

Thursday, 25 August 2011

vauvanpeitossa tilkkuruutukehykset.

Tilkkutyönä tekemäni pinkki-vihreä vauvanpeitto suurenee hiljalleen ja lähestyy kooltaan Syyringin haasteessa määriteltyä eli 85cm x 120cm. Ompelin eilen 5cm x 5cm tilkkuruuduista pidemmät kaitaleet peiton ”pysty”reunoihin.


Tilkkupinta on nyt noin 85cm leveä. Tässä piilee pieni ongelma. Kun tikkaan peiton, se pienenee hivenen, joten minun olisi pitänyt tehdä tilkkuruuduista tilkkusuorakaiteita eli sivukaitaleista hiukan leveämmät. Jos nyt lisään ruutujen viereen kaitaleen, peiton kanttaus tulee hyvin lähelle kaitalesaumaa. Hmmm… Tämä täytyy vielä jotenkin ratkaista.

Ylä- ja alareunaan lisään joka tapauksessa kaitaleet, ja nyt olisi muistettava leikata hiukan liian leveät kaitaleet, jotta peitolla on edes siinä suunnassa kutistumisvaraa.

Tekeillä olevia töitä

Tällaisia meneillään olevia projekteja ei kannata kutsua keskeneräisiksi töiksi – ”tekeillä olevat” tai ”meneillään olevat” kuulostavat paljon paremmilta. Joka tapauksessa sellaisia näyttää olevan aika kasa tässä:


Heti kun vauvanpeiton tilkkupinta on riittävän suuri (ja pitäisi siis keksiä tikkausmalli), pitääkin tarttua kasaan ja tehdä tästä joku juttu valmiiksi asti.

Kasassa näkyy muuten olevan kaksi keskeneräistä tekeillä olevaa vetoketjulaukkua. Ne ovat jääneet vaiheeseen, koska minulla ei ole niihin sopivaa vetoketjua! Minulla on kyllä kaapissa vetoketju poikineen, mutta ei tietenkään sointuvaa väriä ja sopivaa pituutta näihin. Ja viime keskustakäynnillä unohdin ostaa tarvitsemani vetoketjut (mutta muistin sen sijaan valokuvakehyksen, ripsivärin, meikkivoiteen ym.). Tässä selittävä (teko)syyni.

Wednesday, 24 August 2011

tein tilkkurivejä vauvanpeittoon.

Tilkkublokeista tehty osuus pinkki-vihreässä vauvanpeitossa on nyt valmiina, kaitaleet ommeltuina ja kaikki. Peite ei vain vielä ole haasteessa säädetyn kokoinen! Siis kehittämään jatkopaloja peittoon. Yläreunaan ompelin vaaleammista kankaista tilkkuruuturivin:


Alareunassa on peiton tummemmista kankaista ommeltu tilkkuruuturivi:


Tilkut ovat 5cm x 5cm kokoisia ja leikkasin ne valmiista 5cm leveistä kaitaleista, jotka jäivät peiton blokkeja ommellessani yli.

Seuraavaksi leikkaan lisää paloja ja kokoan pidemmät rivit (tai jonot) peiton kumpaankin reunaan. Alareunassa on tummempia paloja ja palat vaalenevat yläreunaa kohti.

Toistaiseksi peitto näyttää suunnilleen tältä:

Nalle Puh –ristipistotyö

En pysty koko ajan tilkkuilemaan, vaikka ehtisinkin. Välillä ompeleminen kyllästyttää tai jalat väsyvät kyykistellessäni lattialla leikkurin ääressä. Ja joskus on pakko vähän toisella korvalla seurata vaikka televisiouutisia. Silloin otan esiin Nalle Puh –ristipistotyöni, joka on koko ajan saatavilla olohuoneen nojatuolin vieressä.

Tämä on ehdottomasti kaikista tekemistäni töistä haastavin ja vaikein!

Ensiksikin, ristipistomalli vaati jatkuvaa tarkkuutta. Esimerkiksi vesialuetta pistellessäni jouduin laskemaan koko ajan, ja silti epäilen tehneeni joitain virheitä. Värit olivat hyvin lähellä toisiaan: vaikka ne oli helpohko erottaa toisistaan vyyhdeissä, valmiina pistoina ne saattoivat (huonossa valossa) olla melkein mahdottomat erottaa.

Toiseksi, malli oli/on eri hieno ja näyttävän kolmiulotteinen, ja sen takia yksittäiset pistoalueet olivat yleensä hyvin pienet. Koko ajan jouduin aloittamaan ja päättelemään ja vaihtamaan lankoja.

Lopuksi: luulin, että ristipistot valmistettuani pääsisin vähän helpommalla. Mutta ei! Tämä on ensimmäinen työ, missä etupistoilla tehtävät korostusviivat voivat kulkea mistä tahansa kankaalla. (Yleensä viivat on piirretty reiästä toiseen.) Täytyy olla aika fakiiri, että pysyy piirroskartan mukana ja pistelee viivat oikeisiin kohtiin.


Hieno tästä varmaan tulee, mutta huh huh, on vaatinut työrupeaman poikineen! En suosittele mallia vasta-alkajille (tai kärsimättömille/huolettomille tekijöille).

Rentoudu silityslaudan avulla (?)

Kissa näyttää mallia, miten:


Monday, 22 August 2011

vauvanpeittoa tilkuista.

Syyringin kesähaasteessa yksi kokovaihtoehto on 85 cm x 125 cm eli vauvanpeiton kokoinen tilkkutyö. Summittaisesti valmistamani blokit näyttäisivät riittävän sopivimmin juuri tämän kokoiseen peittoon, varsinkin kun lisään joka blokin väliin välikaitaleen.

Ensin täytyi kokeilla, että suunnittelemani valkoiset kaitaleet tosiaan näyttävät parhailta.


Kaitaleet on ommeltu blokkiriveihin (paitsi yläreunaan) rivejä ei ole vielä ommeltu toisiinsa.


Nyt minun ei tarvitse muuta kuin ommella blokkirivit toisiinsa, niin käsissä on tilkkupinta, jonka voin minimaalisen häpeän tuntein viedä näytille torstain kiltailtaan. Siis että on jotain todellista näytettävää, vaikkei valmista peittoa olisikaan (no ei tämä tässä ajassa valmistu, ei).

Mittailujeni perusteella näyttäisi siltä, että näiden blokkien ja reunakaitaleiden lisäksi voisin lisätä värikkään neliörivin peitteen ylä- ja alareunaan sekä ehkä vielä sivuillekin.

Mistä sain idean peittoon?

Nyt kun peitosta ei ole tulossa juuri ollenkaan samanlainen kuin mielessäni ollut esimerkkipeitto, voin paljastaa esimerkin. (Minulle koitui harmia kerran, kun olin nähnyt kivan jutun toisessa blogissa, ommellut esimerkin mukaan itse suunnittelemani, mutta liian samankaltaisen jutun kuin esimerkkini oli ja kirjoittanut vielä teko-ohjeet blogiini.)

Olin tulostanut kuvan Heather Mulder Petersonin suunnittelemasta Fresh Linens –tilkkutyöstä ja tyrkännyt sen muistiinpano-/ideavihkoni väliin. Näin kuvan muutama viikko sitten ja ymmärsin, miten sen voi helposti toteuttaa ”Nopeasti valmistuvan tilkkupeitteen” tekniikkaa hyväksi käyttäen.

Kuvasta näkee heti, että oma peittoni on hyvin toisen näköinen. Mutta idean sain tuolta.

Yhdistettävien blokkirivien merkitseminen

Vinkkinä kerron, miten pidän blokkirivit järjestyksessä siirrellessäni niitä lattialta ompelupöydälle, silityslaudalle ja takaisin lattialle ja ompelupöydälle.

Kiinnitän aina blokkirivin vasempaan yläreunaan nuppineuloja, jotka kertovat, monesko rivi on kyseessä. Ja jotta en joutuisi käyttämään esim. yhdeksää nuppineulaa, numeroin rivit roomalaisin numeroin. Kolmas blokkirivi ylhäältä laskettuna on siis III ja neljäs IV:


Neulat pysyvät blokeissa aika hyvin kiinni eivätkä sanottavasti häiritse rivien ompelemista toisiinsa. Ja blokkirivit ovat kyllä näillä keinoin pysyneet järjestyksessä!

Sunday, 21 August 2011

kesäinen asetelma. työntekoa.

Viime aikoina valmistuneet pussukat ja pari laukkuakin poseerasivat puutarhan penkillä elokuun auringossa. Halusin ottaa blogiin uuden pääkuvan, koska valmiita tuotteita oli niin monta, ja oivalliset kuvausilmat alkavat väistämättä vähetä.

Tämä kuva ei muodoltaan eikä muutenkaan sopinut pääkuvaksi, mutta tässä on ihanan vehreä tunnelma.


Olen ahkerasti ommellut myös Syyringin haastetyötä eli vauvan- tai lapsenpeittoa. Helpoiten tässä näyttäisi syntyvän vauvanpeitto – tosin en tiedä yhtään vauvaa, jolle voisin valmiin peiton tyrkätä.

Aloittaessani en miettinyt asiaa tarkasti, vaan leikkasin niin monta aloitusneliötä kuin satuin soveliaita kankaita löytämään.


Kun olin saanut kaikki neliöt valmiiksi (keskusneliö ja kaksi reunakaitalekierrosta, joista ulompi samaa kangasta kuin keskusneliö), leikkasin ne neljään osaan. Sitten otin aina kaksi ja kaksi samanlaista neljäsosaa ja asettelin ne kulmittain:


Tässä olen sovittelemassa neliökappalepareja. Vasemmassa yläkulmassa näkyy kangas, josta minun on myös tarkoitus leikata pari neliötä peittoon.

Kun olin saanut lopulliset blokit valmiiksi, ryhdyin sommittelemaan niistä tilkkupintaa. Alkuperäisenä ajatuksena minulla oli ommella blokit suoraan kiinni toisiinsa, mutta tässä kokeilen, sopisiko niiden väliin kaitale. Olen myös koettanut järjestellä punaisia alueita jotenkin harmonisesti.


En ollut tähän järjestykseen täysin tyytyväinen.

Parin kokeilun jälkeen päätin asetella vaaleat blokit peiton keskelle ja tummat peiton reunoille. Tässä sovittelen blokkien väliin vaaleanpunaista kaitaletta (siis kokeilen, miltä se näyttäisi).


Valkoinen kaitale olisi selvästi vaaleanpunaista parempi, ellen sitten päädy ompelemaan blokkeja suoraan toisiinsa kiinni. Peiton yläreunaan tulee kaksi kuvioneliötä, jotka leikkaan niin, että niissä on iso kuva keskellä.

Näyttää lupaavalta. Ehkä saan jonkinlaisen tilkkupinnan valmiiksi Syyringin ensi viikon torstain kiltailtaa varten.

Friday, 19 August 2011

valmis vetoketjupussukka tilkkutekniikalla.

Ompelin purppuranpunasävyisen vetoketjupussukan valmiiksi eilen illalla, vaikka oikeastaan olisi pitänyt ahertaa lapsekkaan tilkkupeiton parissa.

Kas tässä - Ruusunpunaisten lasien läpi –vetoketjupussukka:


Pussukka on tehty 25cm pitkän vetoketjun mukaisesti ja se on parikymmentä senttiä korkea. Siinä on kummallakin puolella isokuvioista Kaffe Fassett –kangasta, mutta erilaiset palat:


Toinen puoli vuorista on kaunista, japanilaistyylistä (ja ehkä jopa japanilaista) kukkakangasta. Toinen puoli on vaatimattomampaa, pilkullista kangasta. Muistin myös sisätaskun:


Taskuun muistin kiinnittää Tilkunviilaaja-kangasmerkin, mutta sivusaumoihin kiinnittyvät pito-, kanto- tai ripustuslenksut unohtuivat jälleen. Minulla on aina kova kiire päästä kokoamaan näitä töitä, ja jotkut osat jäävät silloin valmistamatta.

Lapsettaa-haastetyö

Ahkeroin väsymättä, jotta saan jotain näytettävää Helsingin tilkkukilta Syyringin kauden avajaisiltaan, joka on ensi torstaina. Meillähän on käynnissä haaste kesäkaudelle, eli meillä pitäisi olla tehtynä joko lasten-, vauvan- tai nukenpeitto.

Tämähän on melkein valmis jo:

Ihana alku työpäivälle

Eilen aamulla työkaveri pysähtyi pöytäni ääreen ja lahjoitti minulle puuvillakankaita, joita hän ei tarvitse:


Miten mainio valikoima! Ja juuri pääsin manaamasta, miten minulla ei ole isohkoja paloja taustakankaaksi sopivia, hillittyjä kankaita. Ja Unikko-kangas sitten: en ole sitä itse koskaan ostanut enkä tiedä, ostaisinko, mutta tiedän siitä syntyvän mainioita tilkkutöitä. Tuntuu, että heti täytyisi päästä kokeilemaan!

Voisinko kuvitella mukavamman päivän aloituksen? No ehkä jotain voi kuvitella, mutta kyllä tällainen kangasyllätys on ihan sieltä huippupäästä!

Wednesday, 17 August 2011

uutta tilkkupeittoa.

Helsingin tilkkukilta Syyringillä on kesän ajan ollut meneillään haaste. ”Lapsettaa” –nimisen haasteen puitteissa meidän on määrä valmistaa lasten-, vauvan- tai nukenpeitto.

Kohta on syyskauden avajaiskokous, enkä ennen viime viikonloppua ollut pannut tikkua ristiin haasteen eteen! Olin kyllä ajatellut asiaa, mutta ideat loistivat poissaolollaan.

Nyt on idea ja olen jopa aloittanut työn. En ole enää siinä ”aloittamista vailla valmis” –vaiheessa projektia.

Toteutan peiton ”nopeasti valmistuneen tilkkupeiton” tavalla, mutta blokkien asetteluun minulla on toisenlainen idea (kuin harsimassani tilkkupeittoaihiossa), ja blokkien väliin sijoitan isompia, yhtä kangasta olevia ruutuja. Värimaailma on pinkki-puna-vihreä:


Leikkasin neliöitä ja kaitaleita lauantai-iltana ja sen jälkeen silitin ne kohentamani silityslaudan päällä. Hyvin toimi! Ei ollut nahkea, ei rypistynyt, ei seurannut mukana. Jätin silitykset laudalle jäähtymään ja kävin television ääressä. Palasin jonkin ajan kuluttua silityslaudan ääreen, ja millainen näky odottikaan minua:


Kissa varmaan ajatteli minua lämmöllä, kun olin niin huomaavaisesti jättänyt laudalle lisäpehmikettä. Se näytti niin tyytyväiseltä, ettei tullut mieleenkään ajaa sitä pois.

Aika vähän sain viikonlopun aikana ommelluksi. Tekosyynä voisin sanoa, että jouduin lyhentämään Tyttärelle t-paidan:

Vetoketjupussukka matkustaa

Ystävälläni on taas ollut Tilkkupantteri-vetoketjupussukka mukana matkalla. He ovat viimeksi käyneet Amsterdamissa.


Miten viehättävä kuva! Voi kun olisin ollut mukana!

Sunday, 14 August 2011

välineparannus. saippuakuplakissat.

Silityslautani alkuperäinen päällinen oli siinä määrin kulunut, että mainitsin asiasta ääneen jo Miehellekin. Hän käyttää mielellään hyödyksi Lidlin yllättävää tarjontaa ja toi minulle kerran kauppareissulta tuliaisiksi uuden silityslaudanpäällisen. Koosta hän ei ollut varma, mutta ”ei se paljon maksanutkaan”.

Päällinen oli hieno ja hyvän oloinen, mutta pakkauksen ”käy kaiken kokoisiin lautoihin” –lupauksesta huolimatta aivan liian iso. En millään saanut kuristetuksi sitä tiukalle laudan ympärille, joten se näytti aika kummalliselta ja seurasi mukana, kun nostelin vähänkään isompia silitettäviä reunalta laudalle.

Innostuin hankkimaan lautaan paremmin sopivan uuden päällisen, ja löysin Lidl-päällistä kivamman kuosinkin. Olin ehkä kaksi viikkoa erittäin tyytyväinen uuteen päälliseeni, joka kiristyi laudan ympärille moitteettomasti. Sitten havaitsin ärtyneenä, että päällisen alla oli ryttyjä.

Silityskerta toisensa jälkeen ryttyjä tuntui tulevan lisää. Tarkastelin päällisen rakennetta. Ei ole mikään ihme, että ryttyjä syntyi: kankaan alla oleva ohut vaahtomuovipala ei ole millään tavalla kiinni kangaspäällisessä.

Jos on yksi asia, minkä silityslaudalta vaatii, niin se on sileys! Mutta mikä neuvoksi? Uusi päällinen oli sopivan kokoinen ja ryttyjä täynnä:


Aiempi päällinen taas oli rakenteeltaan moitteeton mutta kooltaan sopimaton.

No, leikkasin Lidl-päällisen sopivan kokoiseksi ja kiinnitin sen lautaan nitomapistoolini avulla! Nyt silityslautani on ehjä, hieno ja sileä.


Sain työn valmiiksi eilen illalla. Tänä aamuna päällinen on entistäkin sileämpi, sillä se on ollut painon alla:

Työn alla

Saippuakuplakissakankaasta on tulossa vetoketjulaukku. Tässä tasoittamaton tilkkupinta:


Ja toinen puoli:


Vetoketjulaukun tilkkupinnat pitää seuraavaksi kiinnittää vanu- ja collegejerseykankaaseen ja tikata. Valmiiksi harsimani ”nopeasti valmistunut” tilkkupeitto odottaa myös tikkaamista. Liian vaikeaa! Siis keksiä, miten pinnat tikkaisin.

Siksi tekaisin uuden vetoketjupussukkapinnan:

Friday, 12 August 2011

taas ostoksilla. tilkkupeitto harsittu.

Satuin eilen käymään keskustassa, ja koska olin käyttänyt kaiken jäljellä olleen tikkausvanuni viimeisimpään peittoon, päätin poiketa kangaskaupassa. Mikä uhraus!

Hyvässä muistissa olivat myös vaikeuteni löytää varastoistani riittävää määrää peittoon sopivaa taustakangasta, joten oli järkevää aivan ensimmäiseksi katsastaa puuvillakangaspalalaari. Löysinkin kolme taustakangasmaista palaa:


Nämä ovat minusta tosi kivat – näyttävät olevan Moda Fabrics –kankaita – ja jokaista on sellainen parin metrin pala.

Eurokangas on viekkaasti asemoinut ihanat Amy Butler –kankaat tosi näkyvästi ja suoraan oven ja palalaarin väliselle reitille. Näin siellä uutta kangasta, enkä tietenkään voinut sitä vastustaa. Olen heikko! Eikä sitä mitenkään voi vain yhtä palaa mittauttaa. Kun on vaivattava henkilökuntaa, niin samalla vaivalla on hyvä ostaa vähintään kaksi palaa.


Myyjä oli sopivalla asenteella mukana: ihaili kangasta ja kyseli mukavasti vähän siitäkin, miten olen ajatellut kangasta käyttää. Juttutuokio oli oikein kiva. Hän mittasi, leikkasi ja hintalaputti palat ja kysyi, oliko siinä kaikki.

Mitä vastasin? No tietenkin sanoin, että kyllä siinä oli!

HALOO! Olin mennyt kauppaan tekemään tikkausvanuhankinnan, ja kun kädessä oli muutama puuvillakangas, olin mielestäni valmis.

ONNEKSI huomasin siinä samassa, ettei siinä ollut kaikki. Jouduin sanomaan, että ”ei kun tarvitsen vielä ohutta tikkausvanua kolme metriä”. Vaikutin varmaan ihan kummalliselta.

Ehkä siellä kaupassa käy muitakin, jotka menevät vähän heikkopäisiksi nähdessään ja ostaessaan hurmaavia kankaita.

Harsittu tilkkupeitto!

Lattiaan teipattu tilkkupeitto vähensi makuuhuoneen käyttömukavuutta (kaikkien muiden mielestä paitsi Kissan). Peitteen päälle astumista piti välttää, ja kun sen päällä oli pakko astella, piti varoa, etteivät kerrokset rutistu. En oikein voinut silittääkään, kun peitto oli teipattuna juuri parhaimmalle silityslaudan paikalle. Näin myös, miten tilkkupinta tuli koko ajan kissankarvaisemmaksi ja kissankarvaisemmaksi. Harsimismotivaatio oli siis kova!

Notkeus ja sitkeys vain olivat vähän vajaat. Harsin vähimmät mahdolliset määrät viivoja ja julistin vähän aikaa sitten peittokerrokset harsituiksi. Irrotin teipit lattiasta ja nyt toivon parasta (siis että harsinta riittää ja tikkaaminen onnistuu ilman taustakankaan hirveää ryttääntymistä). Aika harvassa niitä harsimisviivoja on:


Tästä näkee myös, että taustakankaat todellakin sopivat toisiinsa vain juuri ja juuri, kuten sanoin aiemmassa postauksessani. En usko, että tämän tilkkupeiton kohdalla sanon niin kuin aika moni tilkkutöitään blogosfäärissä esittelevä mainitsee: ”tykkään peitteen taustapuolesta melkein enemmän kuin etupuolesta”!

Thursday, 11 August 2011

tilkkupeiton harsiminen käynnissä.

Olisin mieluusti tehnyt jotain joutavampaa, mutta sain itseni ruotuun ja valmistelemaan ”nopeasti” tekemäni tilkkupeittopinnan tikkaamista. Ensiksi piti lattian olla riittävän tyhjä. Se oli.

Sitten piti etsiä peiton väreihin edes jotenkuten sopivaa taustakangasta. Pidin ehdottomana tavoitteenani, etten ostaisi uutta kangasta tätä varten! Horjuin päätöksessäni, kun kangas toisensa jälkeen osoittautui
- liian ohueksi/kuluneeksi
- liian pieneksi palaksi
- liian nätiksi, että raaskisin käyttää kaiken tähän
- täysin epäsointuisaksi muihin mahdollisiin, puhumattakaan tilkkupinnasta.

Lopulta löysin kolme eri kangasta: vaaleanpunaisen lakanakankaan, tummemman vaaleanpunaisen, pilkullisen tilkkutyökankaan ja Tampellan retrokuvioisen, mustapohjaisen kankaan. Ne sopivat siedettävästi keskenään ja täyttivät tekniset vaatimukset. Hyvä! En sittenkään ”joutunut” kangasostoksille.

Käytin kaikki kolme kangasta pesukoneen kautta, kuivattelin ja silitin. Koko tämän ajan minulla oli tietenkin sellainen tunne, että ponnistelin tilkkupeiteprojektissa eteenpäin! Vaikka en tehnyt mitään ompelemiseen liittyvää.

Eilen sain palat ommelluiksi yhteen. Levitin ne lattialle ja hain epäluuloisena tikkausvanun varastosta. Olin melkein varma, ettei se riittäisi, mutta ohoh, sitä oli juuri tarpeeksi. Ihme! Niin sitten sain peittoon tarvittavat kerrokset asetelluksi lattialle: taustakankaan, tikkausvanun, tilkkupinnan:


Taustakangas on maalarinteipillä kiinni lattiassa:


Työskentelyergonomia ei ole kaksinen, ja pystyin yhden kykkimis-/polvistumisrupeaman aikana harsimaan vain kolme kulmittaista linjaa, joista yksi näkyy tässä:


Välineistö on tuttua: lankaa, neula, sakset ja kahvilusikka.

Missä te, lukijat, pidätte tilkkupeittokerroksia harsiessanne niitä? Vai käytättekö vain hakaneuloja? Lattialla työskenteleminen on työlästä, mutta missä muuallakaan voisi harsia? En usko, että kovin monella harrastajalla on käytössään niin isoa pöytätilaa, että sille voisi levittää torkkupeiton kokoisen työn.

Yllättäviä yhdistelmiä

Silitin taustakankaita ja saman rupeaman aikana myös muita pesukoneessa käyneitä kankaita. Levitin silitetyt kankaat aina sängylle, ja siinä huomasin, että nämä kaksi kangasta sointuvatkin aika kivasti yhteen:


En varmaankaan olisi tullut ajatelleeksi yhdistää näitä, ellen olisi sattumalta nähnyt näitä yhdessä.

Pesin ja silitin myös Vera Bradley –kuviokangasta, joka minulla on ollut kauan ja jota olen monessa jutussa käyttänytkin. Koska siinä on turkoosia ja ruskeaa, kokeilin, sopisiko se saippuakuplakissojen kanssa samaan settiin.


Mielestäni sopii.

Lopuksi rentoa meininkiä


Tai siis, tässä kuvassa ei todellakaan mennä yhtään mihinkään! Olen kyllä kuvannut kissamme tällä peitteellä lukemattomia kertoja, mutta se vain on tosi söpö ja korostaa peittoa mukavasti.

LinkWithin

Related Posts with Thumbnails