Sunday, 31 July 2011

jojotyökalu hukassa.

Tytär ehdotteli, että koristelisin seuraavan pussukan kangasjojolla. Itse asiassa hän ehdotti jojokoristetta jo Kesäillan valssi –pussukkaan, mutta unohdin ehdotuksen, ja sitten pussukka olikin jo virallisesti valmis. Jojoja minulla on varastossa vaikka millä mitalla, mutta kokemukseni mukaan ne eivät sovi yhtään mihinkään muuhun kankaaseen! (Siksi niitä on edelleen tosi monta.)

Ideoin seuraavaa pussukkaa ja aioin ottaa lähtökohdaksi tosi kirkkaan pinkin kankaan, josta tekisin kangasjojon. Eipä löydy kangasjojontekolaitettani mistään! Minulla on sellainen muovinen, kätevä työkalu, mutta etsinnöistä huolimatta se pysyy teillä tietymättömillä.

Tiedän, että jojoja saa tehdyksi ilman erikoistyökaluakin, mutten periaatteesta rupea tekemään niitä millään muulla menetelmällä. Väline on jossain ja putkahtaa varmasti esiin silloin, kun en tarvitse jojoja.

Luovutettuani etsimästä otin lähtökohdaksi kimaltavan, pinkin kangaskappaleen. Päätin toteuttaa toisenkin pussukan samalla menetelmällä: sitä mukaa tikattava, ensin pystypalat pussukan alareunaan ja vaakapala yläreunaan. Vetoketju oli hiukan eri pituinen kuin edellinen, vaikka lapun mukaan kumpikin oli 25-senttinen.


Pystypalat ommeltu. Tällä kertaa asettelin vanun alimmaksi, sitten college-kankaan pehmeä puoli ylöspäin ja siihen ompelin tilkut. Kokonaisuus oli sujuvampi käsitellä näin.

Etu- ja takakappaleessa on samat kankaat, mutta pystypalat ovat eri järjestyksessä.


Tässä vetoketju on ommeltu kiinni päälli- ja vuoripaloihin:


Vaikka palat ovat lähtiessä kaikki saman kokoiset, vetoketjun ompeleminen venyttää paloja, niin että vetoketjun kiinnittämisen jälkeen reunat eivät olekaan enää tasan:


Kuvassa ero näyttää todellista suuremmalta. Tasoitan lievästi kappaleita ennen kuin ompelen vuorin ja päällisen pussiin.

Valmis vetoketjupussukka, jolle Tytär antoi nimen ”Mä sulle luvannut en ruusutarhaa”:


Jojokoristeiden sijaan ompelin (kuten kuvasta tietysti näkeekin) koristeeksi rivin nappeja, jotka ovat Tilkkuluolan myyntipöydältä ostamastani sadan kappaleen nappipussista.

Tulipa ihana kuva! Tästä ei yhtään aavista, että kuvaa tähtäillessäni Kissamme harrasti julmaa metsästystä vain puolentoista metrin päässä kuvanottopaikasta. Tulos: hengetön päästäinen. Sitten kännykkäkamerani lakkasi tarkentamasta, ilmeisesti ulkona oli liian kirkasta. Jouduin ottamaan loput kuvat sisätiloissa.

Pussukan toisella puolella ei ole nappikoristeita:


Muistin jälleen kangasmerkkini ja sisätaskun:


Kimaltavan kaistaleen piti olla etu- ja takakappaleen keskellä, mutta eipä vain ole:


Koskapa keskikaitalesaumat eivät pohjasaumassa osu kohdakkain.

Nalle Puh –ristipistötyöni on nyt ristipistelty:


Työhön täytyy seuraavaksi ommella korostus- ja ääriviivat. Lopuksi ommellaan solmupistot silmiksi.

Saturday, 30 July 2011

pitkästä aikaa: valmis vetoketjupussukka!

Jipii jipii jipii! Olen tosi iloinen, että sain taas uppoutua vetoketjupussukoiden ja tilkkukankaiden ihanaan maailmaan. Vaikka leikkasin paloja jo eilen, en päässyt ompeluvaiheeseen, koska vanua olisi pitänyt hakea kymmenen askelen päässä olevalta sivuvintiltä. Se oli aivan mahdoton ponnistus! Ajatustyötä tein sen verran, että suunnittelin toteuttavani tilkkupinnan ns. sitä mukaa tikattuna.

Ponnistelin siis tänään ne kymmenen askelta vintille ja leikkasin sekä vanusta että collegejerseystä sopivat kappaleet, joiden päälle lähdin rakentamaan tilkkupintaa. Melko hyvin se sujui:


Muistin tehdä pussukan vuoriin taskun. Muistin ommella vuoriin Tilkunviilaaja-kangasmerkin. Muistin jopa pussukan sivusaumoista pilkistävät kiinnipito- ja ripustuslenksut:


Sain pussukan valmiiksi ja otin siitä vaihteeksi muotokuvat pihamaalla. Tässä vetoketjullinen tilkkupussukka ”Kesäillan valssi”:


Öm, näyttääpä nurmikko olevan melkein pelkkää rikkaruohoa. Krassia yritin saada kuvaan korostukseksi, mutta voi voi, rikkaruohot näkyvät kyllä krassia paremmin.
Kesäillan valssi –vetoketjupussukka näyttää toiselta puolelta tällaiselta:


Käytin jälleen 25-senttistä vetoketjua. Pussukasta tuli jämäkkä, sillä tilkkupinnan alla on sekä ohut tikkausvanu että collegejersey. Vuorikangas on kyllä tosi ohutta.

Kerroin innoittuneeni Terry Atkinsonin suunnittelemista vetoketjupussukoista, mutta ei minun pussukkani ole yhtään saman näköinen! Hänen pussukoissaan näyttäisi olevan suhteessa paljon leveämpi pohja. Hmmm… ehkä pitäisi tehdä tuollainenkin kokeilu, varsinkin sitten, kun tällä ”omalla” muodolla tehtyjä pussukoita on valmiina kivan pituinen rivi.

Pussukka matkustaa

Ystäväni lähetti jälleen uuden kuvan Tilkkupantteri–vetoketjupussukan matkapäiväkirjaan, tällä kertaa Tallinnasta:

Nalle Puh hahmottumassa

Olen ehtinyt myös pistellä muutaman ristipiston Nalle Puh –työhön. Nalle Puh näyttää toistaiseksi hieman aavemaiselta (itsekseen kävelevät jalat).


Vaikka kuva näyttää edelleen epämääräiseltä, työ on ristipisto-osuuksiltaan tosi lähellä valmista.

Friday, 29 July 2011

rakas leikkuualusta!

Olin kaivannut leikkuualustani ääreen, tekemään kangaslöytöjä kaapeistani ja sovittelemaan kuoseja keskenään. Ah, se ihana hetki koitti vihdoinkin tänään!

Sain monen päivän ankaran aherruksen jälkeen makkarin lattian niin siistiksi, että alusta, viivain, leikkuuterä ja terän käyttäjä sopivat tekemään siinä yhteistyötä. Olin valinnut ensimmäisen kankaan, siihen sopivan vetoketjun ja Tyttären suosiolla avustuksella kaverikankaat, ja leikkasin paloja nämä Terry Atkinsonin pussukat innoittajanani:


Lähden siis vaihteeksi siitä, että vaakasuora kaitale onkin vetoketjun vieressä eikä pussukan pohjassa. Ja tällaista on tulossa:


Leikkasin vaalean turkoosista pallokankaasta myös 15cm leveän kaitaleen, jota tarvitsen mielessäni väikkyvän kulmaneliötilkkupinnan tekemiseen. Ensimmäinen askel siis otettu! (Olen myös koettanut miettiä, mitä tummaa ja vaaleaa kangasta minulla mahtaisi olla sen verran, että saisin niistä kulmaneliöt ja taustan koko tilkkupintaan. Toistaiseksi turhaa pohdintaa – mitään kangasta ei vaikuta olevan riittävästi. Vielä.)

Trends and Traditions –blogin pitäjällä on tekeillä uusi versio ihailemastani (kulmaneliö)tilkkutyömallista:

Ergonomiaparannus ompelupisteeseen

Ompelupöytäni on siis toistaiseksi siisti, mikä on tietenkin kokonaisergonomian kannalta suotuisaa. Työskentelytilani koki myös aineellisen parannuksen. Ostimme Ikeasta sängyn viereen seinään (tai meidän tapauksessamme sängyn päätyyn) kiinnitettävät lukulamput ja Mies ehdotti työpöytäni viereen samaan sarjaan kuuluvaa, taittuva-teleskooppivartista lattialamppua. No nyt:


Onpa tämä aavemaisen oloinen kuva. Oikeasti ompelupiste on tosi söötti ja niiiin käytännöllinen. Minun on ihan pakko laittaa tähän vielä linkki ennen-tilanteeseen. Mikä muodonmuutos!

Kiinnostava (?) nettihavainto

Löysin tänään sattumalta tosi erilaisen Dear Jane –tilkkutyön.

Olen tutustunut Dear Jane –ajatukseen Maikin Tilkut –blogissa. Maikin blokit ovat keskenään melko saman sävyisiä. Tässä toisenlaisessa toteutuksessa blokit ovat keskenään eri värisiä, mutta ajatuksella. Toteutus tietysti vetoaa minuun, koska tykkään eniten kaikesta kirkasvärisestä kirjavasta.

(En sentään ole ajatellut lähteä itse rakentamaan Dear Jane –peittoa.)

Tilkkuasennetta!

Kissa osaa käyttää tilkkupeittoa oikein!


Lämpimästä säästä osaavat jotkut edelleen nauttia.

Sunday, 24 July 2011

siivompaa.

Ompelupöytäni röykkiöt ovat helteestä huolimatta saaneet kyytiä! Työpiste on juuri nyt näin siisti:


Siirsin kokeeksi lisävalon paremmalle puolelle ompelukonetta. Lamppu on oikein hyvä, mutta pöytälevyyn kiinnittyvä, pitkä taittuvavartinen lamppu olisi parempi. Tämän lampun jalka olisi varmasti tiellä ommellessani jotain kookasta. Sen entinen sijainti koneen oikealla puolella ei taas ole hyvä (vaikka olen ommellut sen väärältä puolelta tulevassa valossa jo monet vuodet). Hankintalistalle siis uusi valaisin.

Ensimmäinen kuva näyttää tosi lupaavalta, mutta mikä lienee todellisuus? No tämä:


Heti pöydän vieressä lattialla oli kasa kaikenlaista epämääräistä. Ja samalla matolla oli vielä muitakin kasoja:


Ankaran järjestelyrupeaman jälkeen olen saanut kasat melkein hallintaan. Epämääräisessä säilytystehtävässä ollut, keskeneräinen tilkkukassi on tyhjä ja odottaa sankojen kiinnittämistä, monen toimettoman vuoden jälkeen:


Tyhjensin kassista esimerkiksi nämä kangasjojot:


Siirsin ne pieneen säilytyslaatikkoon, joka on nyt ompelupöydällä. Säilytyslaatikossa olleet kanttauskaitaleiden jäännöspalat siirsin isompaan laatikkoon, joka sekin on nyt ompelupöydällä.

Lattialla vaanii enää jotain ihan pientä ja vaatimatonta. Esimerkiksi nämä löytämäni tilkut ovat siellä vielä, tosin pinossa:


Mallailin näitä keskenään ja pohdiskelin, syntyisikö näistä sopiva tilkkupinta kivaan laukkuun. Niin, tai pussukkaan. Idea jäi vielä hautumaan.

Pelastettu liina pääsi heti töihin

Kirppikseltä pelastamani pöytäliina on keittiön pöydällä ja se näytti kattauksessa näin nätiltä:


Kirppikseltä kekkereille kertaheitolla. Liina on varmaan itsekin tyytyväinen.

Lehtiostos kannatti

Vaikka mökillä oli ihanaa, kaipasin välillä tilkkuilua ja piristin itseäni uudella lehdellä. Olin selaillut Quilting Arts Magazinen kesäkuun numeroa jo aikaisemmin, mutta nyt ostaa täräytin sen.


En lue itseäni varsinaisesti taidetilkkuilijaksi ;-) enkä ole ajatellut kehittää itseäni tuohon suuntaan, mutta tutustun välillä aiheeseen ihan mielelläni.

Yllättäen lehdessä oli minulle heti hyödyllinen juttu. Olen miettinyt, miten tikkaisin ”nopeasti valmistuneen” (hahhah) tilkkupinnan, jossa on nyttemmin jo reunatkin ja joka siis odottaa vain tikkaamista. Tässä siihen täydellinen konetikkauskuvio:


Nyt ei siis tarvitse muuta kuin tarttua toimeen! Kuinkahan kauan siinä menee…

Saturday, 23 July 2011

ompelupisteen liepeillä.

No, kesähuvila jäi taa ja täällä ompelupisteen lähettyvillä taas ollaan. On vain niin kuuma, etteivät ompelutyöt jaksa innostaa. Mur! Olin toivonut lomalla jaksavani/viitsiväni/ehtiväni työskennellä edes yhden täysipainoisen ompelupäivän!

Jotain sentään. Mökillä otin kuin otinkin ristipistotyöt esille. (Siellä ei ollut läheskään yhtä helteistä kuin kotipuolessa on pidellyt.) Sain kukkakimppuaiheisen työn valmiiksi!


Tässä olivat siis ristipistot tehtyinä ja vain korostusompeleet puuttuivat. Oli kyllä siinäkin pikkutarkkaa pistelemistä kerrakseen.

Nalle Puh –ristipistotyöhön tartuin seuraavaksi, mutten ehtinyt saada edes pistoja valmiiksi. Jos tarkkaan vertaa aikaisempaan tilanteeseen, voi kenties nähdä, että paljon sentään pistelin. Melkein pelkkää vaaleansinistä tein.


Turussa kävimme ja pistäydyin Yliopistonkadulla olevaan kangas-, nappi-, nauha- ja vetoketjuliikkeeseen, missä tein Löydön. Siellä olivat vetoketjut tarjouksessa!

Sain 15 vetoketjua, kaikki 25cm pitkiä, vähäiseen hintaan 10,50euroa! Perhe oli valitettavasti kärsimättömänä mukana, ja jouduin hätäilemään valinnassani. Jos olisin pystynyt keskittymään, olisin etsinyt vielä muutaman neutraalin värisen vetoketjun näiden ihanien lisäksi!


Aika ihanat värit kyllä.

Ostin pussukoita varten vielä college-jerseytä eli koltsarikangasta, neutraaleimman mahdollisen värin jonka Eurokankaasta löysin eli vaaleansinisen. (Kuvassa alimpana.) Ja kirppismyymälästä pelastin ihanat, vanhat kodintekstiilit eli valko-punaisen pöytäliinan sekä pellava-turkoosin kaitaliinan yhteishintaan 1,50euroa. Samaisella kirppiksellä oli uusia kangaspaloja myös sopuhintaan, ja kukkakuvioinen, pellavataustainen kangas oli sellainen löytö. Ajattelin, että siitä saisi pussukoihin/laukkuihin kauniin vuorin.


Tälle päivälle olin suunnitellut pientä siivousrupeamaa. Ompelunurkkaukseni on edelleen tyyliä ”röykkiö” ja röykkiöitä on muuallakin kuin ompelupöydällä. Huone näyttää melkein ”apua, olen himohamstraajan” aikaansaannokselta. Häpeällistä!

Nyt on kyllä niin kuuma, ettei jaksaisi järjestellä/siivota…

Thursday, 7 July 2011

ompelutoiminnan tapaista.

Huh, hellettä! Lisäksi olen ollut matkoilla, eli ompelutyöt eivät käytännössä ole edistyneet lainkaan. Jotain kuulumisia kuitenkin.

Olen käsintikkaamassa laukun tilkkupintaa, jonka valmistin päämäärättömästi. Suunnittelen ottavani tämän kesämökille mukaan, koska tikkaaminen ei luonnollisestikaan vaadi ompelukonetta (jota en ota mukaan mökille).


Teen tilkkupintaan ympyrämäisiä kuvioita, jotka hahmottelen vapaalla kädellä. Käytän vaaleampaa ja tummempaa ruskeaa tikkauslankaa, kolme säiettä. Hikisillä käsillä on kyllä ankea tikata.

Lomamatkahankinta

Olin Tyttären ja Miehen kanssa lyhyellä kesälomamatkalla ja Münchenissä satuin osumaan ompelukonemyymälään, jossa oli myynnissä myös muutama tilkkukangas. Ostin tämän:


Osuin liikkeeseen maanantaipäivänä, joka oli heidän ompelukurssipäivänsä. Myyjä kertoi, että ompelukurssi kestää kuusi viikkoa, noina viikkoina on kerran viikossa kolmen tunnin ompeluopastus. Maksoi muistaakseni 58 euroa. Suomessa saa onneksi perusompelutaidot koulussa, jos niin haluaa! On tällainen palvelu tietysti kiva myös.

Suunnitelmat mökille

Olen perinteisesti tehnyt mökkioloissa ristipistotöitä. Taisin aloittaa tämän työn peräti toissa kesänä:


Työ on jäänyt kesken, ja kummallisen viime metreillä. Kaikki pistot on näköjään pistelty, ja ainoastaan ääriviivapistot puuttuvat. Viimeinen rutistus siis edessä. Ehkä saan tämän valmiiksi mökillä.

Otan mukaan toisenkin keskeneräisen työn, Nalle Puh –aiheisen. Olen aloittanut tämän ties milloin. Viisi vuotta sitten?


Työ on yllättävän haastava, ja siniset pistot valitettavan tylsiä tehtäviä. Paljon kivampaa on tehdä kuvioita. Siksi Nalle Puhkin on jäänyt puolitiehen; olen ajatellut, että teen tylsää vettä vielä jonkin aikaa ennen kuin palaan taas hauskempaan kuvioon. Muistaakseni tässä on jossain pilven kohdalla myös virhe, jonka korjaamisen kanssa olen kahden vaiheilla.

Keskeneräisestä työstä pitäisi tulla valmiina suunnilleen tämän näköinen:


Kuva on hiukan epätarkka. Anteeksi!

Kommentoijille

Kiitos viime postaukseeni tulleista lukuisista kommenteista! Olipa turkoosi pussukka yllättävän mieleinen lukijoille! (Ai niin, en ottanut kumpaakaan pussukkaa vielä omaan käyttööni.)

Tilkkukukkaohjeeni on julkaistu Tilkkulehdessä viime vuonna. Olisikohan numero ollut 3/2010 ?

LinkWithin

Related Posts with Thumbnails