Sunday, 26 June 2011

ompelin taas vetoketjupussukan.

Aloitin ”sitä mukaa tikattavan” pinnan viisikulmaisesta tilkusta, Lea P:n kommentin innoittamana. Vetoketju oli turkoosi, joten otin esiin valikoiman siihen jollain lailla sopivia kankaita ja leikkasin niistä suunnilleen tasalevyisiä kaitaleita.

Sitä mukaa tikattava vanutikattu pinta alkaa näin: yksi tilkku oikein päin vanun päällä; sen päälle, risareunat tasan ja oikeat puolet vastakkain, toinen tilkku. Ommellaan sauma.


Käännetään juuri ommeltu tilkku oikea puoli ylöspäin. Etsitään seuraava risareuna ja siihen sopivan pituinen tilkku/kaitale ja ommellaan uusi sauma.


Aloitustilkkua voi kiertää järjestyksessä (kuten hirsimökki tehdään) tai epämääräisessä järjestyksessä. Kiinnitettävät tilkut voivat olla myös epämääräisen muotoisia. Pinta rakentuu verkkaisesti, jos käytät pieniä paloja, mutta rakentuu kumminkin:


Itse improvisoin täysin. Otin vain käteen tilkun/kaitaleen ja katsoin, sopisiko se mihinkään kohtaan. Jos sopi, ompelin sen kiinni. Lopulta tilkkupinta oli aika epämääräisen muotoinen.


Mutta vanupinta peittyi kuin peittyikin lopulta:


Toisesta puolesta tuli aivan yhtä erikoinen:


Tässä vaiheessa katse osui edelliseen valmistuneeseen, Mehukestit puutarhassa –pussukkaan ja tämä turkoosi erikoisuus alkoi näyttää epätoivoiselta. Ompelin silti tämän valmiiksi asti, mutta valmiista pussukasta puuttuu silti:

- kiinnipitokorvakkeet sivusaumasta, vetoketjun alapuolelta (näitä vain en tahdo muistaa)

- vetoketjun vetolenksu (en viitsinyt enää ruveta etsimään sopivaa vinoon leikattua tilkkua)

- Tilkunviilaaja-kangasmerkki vuorista. ! !

Vastaavasti näin valmiin pussukan kanssa sen verran vaivaa, että vein sen valokuvattavaksi ulos asti. Joten kas tässä hän on: Kissa pistoksissa –vetoketjupussukka edestä:


Toiselta puolelta:


Ja pussukka avattuna:


Pussukan nimeksi tuli "Kissa pistoksissa," koska yhdessä tilkussa näkyy sarjakuvakissan pää ja pussukassa on lisäksi nuppineulakuvioista kangasta. Tilkkupinnassa ei muutenkaan ole mitään levollista.

Olen kahden vaiheilla. Tytär suosittelee tätä kokoa meikkipussukaksi – on kuulemma todella kätevä ja sopiva kooltaan. Ottaisinko tämän omaan käyttööni? Kangasmerkin puuttuminen ei silloin paljon haittaisi, ja toisaalta kukaan muu ei varmaan haluaisi näin merkillisen kuvioista pussukkaa. Toisaalta Mehukestit puutarhassa –pussukkakin on vielä omistajatta. Pitäisinkö sittenkin itse sen?

Kiitos muuten kaikille pussukkaa kommentoineille: tosi ihana kuulla, että söpönä pitämäni pussukka on niin monen muunkin mielestä kaunis!

Taukovaroitus!

Katselin kalenteriani ja tein ahdistavan havainnon: en todennäköisesti pysty täydentämään Tilkunviilaaja-blogiani vähään aikaan, sillä olen matkoilla ja mökillä ja väliajat kotona kuluvat varmaankin pakatessa ja järjestellessä, eivät ommellessa. (Siis ei ole mitään, mistä bloggaisin, vaikka ehkä voisinkin.) Snyyf!

Ihanaa kesää kuitenkin! Tilkkuilukuulumisiin mahdollisimman pian!

Thursday, 23 June 2011

nopea vetoketjupussukka tilkuista.

Otetaan esiin 25-senttinen vetoketju, ohutta tikkausvanua (vanulevyä) ja runsaasti vetoketjun väriin sopivia tilkkuja. Leikataan vanulevystä 2 kpl suorakaiteen muotoista palaa, jotka ovat noin 1cm leveämmät kuin vetoketjun kokonaispituus (mitataan vetoketjua apuna käyttäen) ja noin 24cm korkeat.

Tehdään ”sitä mukaa tikattava” tilkkupinta. Asetetaan ensin yksi tilkku vanulevylle oikea puoli ylöspäin ja sen päälle toinen tilkku, oikeat puolet vastakkain ja risareunat kohdakkain – aivan kuin oltaisiin vain yhdistämässä tilkut toisiinsa. Ommellaan sauma ja käännetään tilkku oikein päin.

Jatketaan vanulevyn päällystämistä tilkuilla. Tässä on huomattava, että seuraavan tilkun täytyy olla vähintään niin pitkä kuin kulloinkin peitettävä risareuna.

Kun kaksi vanulevyä on kokonaan päällystetty tilkuilla, tasoitetaan palat suorakaiteiksi. Leveys: tismalleen vetoketjun kokonaispituus. Korkeus: koska tässä on käytetty 25-senttistä vetoketjua, 23cm korkeus on sopiva:


Leikataan kaksi vuorikappaletta, jotka ovat täsmälleen saman kokoiset kuin vanutikatut palat. Vuorikappaleet voi aivan hyvin koota myös tilkuista (ei ehkä aivan pienistä tilkuista).


Ommellaan vetoketjupussukka simppelin vetoketjupussukan tekniikalla.

Jos haluaa pussukkaan pohjan, 25-senttisen vetoketjun mukaan tehtyyn pussukkaan sopii alareunaan ommeltu kokonaisleveydeltään noin 6.5-senttinen poikkisauma.

Eli: nipistetään alakulma kolmioiksi – painetaan siis pohja- ja sivusauma kulman kohdalta vastakkain niin että muodostuu kolmio. Tämän kolmion poikki ommellaan sauma. Pohja on ommellun sauman levyinen. Joka kulmaan tehdään samanlainen pohjakolmio-ommel. Tässä havainnekuva aiemmasta pussukasta:


Valmis Mehukestit puutarhassa –vetoketjupussukka:


Huolehdin siitä, että avainkankaita – ruusukuvioiset kankaat, pallollinen kangas ja salmiakkiruudullinen kangas – tuli kummallekin puolelle pussukkaa.


Pussukka on makean värinen niin ulkoa kuin sisältä:


Mehukestit puutarhassa –pussukassa on nyt niin makea väritys, että se sopii prinsessamaisimmallekin tyypille!

Lea P. oli ehdottanut, että aloitustilkuksi voisi laittaa muunkin muotoisen palan kuin suorakaiteen. Hmmm… Täytyypä kokeilla! Minulla taitaa olla kaapissa vielä ainakin yksi karkkivärinen, 25-senttinen vetoketju… Enkä mene mökille (lue: ompelukoneen ulottumattomiin) juhannukseksi.

Tuesday, 21 June 2011

ompelin reunat kirjavaan torkkupeittoon.

”Annan itselleni valtavan käden” eli ”a big hand for me”! Olen saattanut ”nopeasti valmistuvan” torkkupeiton entistä valmiimmaksi – sillä on nyt uloimmat reunat. Enää tikkaaminen (huvittavaa; ihan kuin tikkaamisessa olisi mitään ”enää”-mäistä) ja kanttaus, niin torkkupeitto on todellakin valmis.

Melko valmiilta tämä näyttää:


Jatkoin musta-valkoista linjaa reunoihin, mikä näyttää mielestäni aika kivalta:


Peiton punainen välikaitale on todella pirteä ja erottuu hyvin tummanpuhuvista reunoista, ja reunat ovat todella tummat. Ehkä reunat olisivat voineet olla vähän vaaleammatkin, mutta täytyy käyttää niitä kankaita, joita jo on.

Kyllä kuulostin hyveelliseltä. Ihan kuin aina toimisin tuolla periaatteella enkä ostaisi läjittäin kankaita varastoon.

Peiton sävyistä tulee mieleeni jotain, mutten saa oikein kiinni siitä, mitä minulle tulee mieleen. Ehkä jollekin lukijalle tulee sama joku mieleen ja näen kommentista, mikä se on!

Vanutikattua tilkkupintaa eri lailla

Olen tehnyt ”sitä mukaa tikattavaa” tilkkupintaa aikaisemminkin – silloin kun tein noin miljoona puoliympyrän muotoista vetoketjupussukkaa vuonna jotain. En silti osannut yhdistää ajatusta helpoimpaan vetoketjupussukan ompelutekniikkaani ennen kuin nyt.

Annoin itselleni luvan aloittaa uuden jutun, kun sain torkkupeiton reunan ommelluksi. Leikkasin siis ensin kaksi vanupalaa, jotka olivat vähän vetoketjua leveämmät:


Toivottavasti vanupinta ei liikaa kutistu tikatessani, tai vetoketjupussukan ompeleminen mutkistuu!

Löysin edellisenä iltana jäännöspalakassista kahden tilkun yhdistelmän, jossa oli ihanaa ruusukangasta. Se oli itseoikeutetusti pussukan tilkkupinnan aloituspala. Asetin palan melko keskelle vanukappaletta ja kiinnitin nuppineuloilla. Sitten vain saman pituinen kaitale ensimmäisen palan päälle, oikeat puolet vastakkain ja sauma. Käännetään kaitale oikein päin ja jatketaan. Löysin helposti muutamia sopivan hempeitä paloja, jotka ompelin kiinni, ja sitten varasto ehtyi. Tähän saakka pääsin:


Nyt täytyy huolehtia siitä, että pussukan toisella puolella on samankaltaisia kankaita, edes joitakin. Ja täytyy etsiä/leikata lisää vähän isompia tilkkuja/kaitaleita. Tästä jatkuu!

Monday, 20 June 2011

keskeneräisen parissa.

Kyllä olin tiukassa ruodussa illalla! Otin esille pääsiäisen aikaan työstämäni, ”nopeasti valmistuvan” torkkupeittoaihion. (Nopeasti valmistuva, hah hah!) Peitto oli jotenkin liukunut aktiivisempiin ajatuksiini, kun satuin näkemään siitä ottamiani kuvia kännykän näytöllä. Peitto jäi kesken, kun en heti keksinyt, millaiset reunat siihen tekisin.

Edellisenä iltana nukkumaan mennessäni keksin, että teen peittoon ensin punaisesta kapean välikaitaleen. Kerrankin ryhdyin tuumasta toimeen! Otin esille jäännöspalakassin, poimin sieltä lupaavan värisiä ja pituisia kaitaleita, leikkasin niitä neljän sentin levyisiksi ja ompelin sitten niistä piiitkän, yhtenäisen kaitaleen.

Ensin kokeilin, näyttäisikö välikaitale hyvältä:


Juu, kivasti komppasi keskiosuuksia.


Sitten ompelin kaitaleen kiinni. Kuva tilanteesta ennen silitystä:


Suunnittelen peittoon tummaa reunusta 20cm leveistä kaitaleista. Tosin saattaa olla, että teen reunukseen pienen osuuden tai pienet osuudet musta-valkoisista tai muuten lehväkuvioisista kankaista, jotta keskiosassa näkyvä köynnösmäinen kuviointi näyttää jatkuvan reunoissa.

Katsoessani pintaa suoraan ”elävänä” nämä köynnösmäiset osuudet eivät erotu, mutta kännykkäkameran kuvassa ne ovat ilmiselvät.

Hyvä lehtiostokseni

Edellisessä postauksessa kehumani lehti näyttää olleen American Patchwork and Quilting –lehden kesäkuun numero:


Houkutuin ostamaan lehden lähinnä siksi, että siinä näytti olevan melko monta jäännöstilkkumaisesti toteutettua työtä (scrap quilts).

Minua kiinnostanut tähtikuvioinen peite näyttäisi olevan lehden omia malleja, joihin voi ihan ostaa ohjeen. Ajattelin kyllä kehittää mallin itse siinä samalla kun ompelen tilkkupintaa (jos siis ikinä ryhdyn työhön).


Olipa kiva pitkästä aikaa löytää tilkkuaiheinen lehti, jossa on useampia minulle sopivia ideoita yhdessä numerossa!

Vetoketjupussukka liikkeellä

Oliver Twist –vetoketjupussukka kävi maanantaina näyttäytymässä Kumpulan maauimalassa:


Tyttären kaveri O ystävällisesti lähetti kuvan minulle. Pussukka näyttää olleen aika täynnä. (Tytär korjasi myöhemmin käsitykseni: ei ollut sikatäynnä, ja sinne mahtui sopivasti juuri kaikki tarvittava.)

päämäärätöntä.

Kun työn alla ollut Kukka-Floora-vetoketjulaukku tuli valmiiksi, minulla ei ollut mitään pienehköä keskeneräistä projektia, johon olisin voinut siirtyä. Hyvä tilkkuilupäivä kuluikin täysin päämäärättömissä puuhissa.

Ensin rakensin mustavalkosävyistä pintaa ”rakennuspalikkamenetelmällä”.


Sain rivit siihen malliin, että näistä voisi tulla tilkkulaukun yläreuna. Alemmas en kuitenkaan keksinyt mitään. Nämä jäivät tähän vaiheeseen:


Leikkasin ruusukuusikulmioille taustapalat paksuhkosta puuvillakankaasta ja jäljelle jääneestä palasta leikkasin isohkon kappaleen, johon ompelin vähän pellavaa. Leikkasin näin syntyneet palat halki ja ompelin uudelleen yhteen, eri päin. Tästä ajattelin käsintikkaukselle taustaa:


Aika tylsältähän tuo näytti. Käteen osui värikästä kangasta ja ajattelin piristää näitä vaaleita sillä:


Värikkäästä kangaspalasta ei riittänyt piristystä kuin kolmeen vaaleaan tilkkuun. Olin jo jättämässä palat sellaisiksi (yhden siis ilman piristystä) ja siirtämässä syrjään, kun käteen osui Miehen entisestä paidasta tilkku. Käytin sitä täydennyksenä. Tällä hetkellä palat ovat tämän näköiset:


Vähän kun lisään jotain kangasta näiden ympärille, niin minullahan on jo tilkkulaukun kappaleet valmiina.

Voih. Ompelin kaksi ruusukuusikulmiota lisää, ja toisen kanssa tein vanhanaikaisen virheen: ompelin palat pussiin, mutta oikean nurjaa vasten. Pahaksi onneksi nurja oli kuviokankaan puolella, niin että jouduin tosiaan purkamaan ompeleet ja uusimaan sauman.

Kokeilin myös juoponpolkumallinetta. Toimii (kankaat asettuivat litteämmin luonnossa eivätkä näyttäneet läheskään näin kupruilevilta):


Valitsin kankaat ”osui käteen” –periaatteella, mutta ideana on kuitenkin, että toinen kangas olisi aina vihreän sävyinen ja toinen jollain lailla ruskean sävyinen. Kuvassa pikkukuvioinen kangas ei näytä yhtään ruskealta, mutta luonnossa sitä voi pitää hiukan ruskehtavana.

Ostin lauantaina uuden tilkkulehden (quilt tai quilting jotain – en muista tarkoin, mikä lehti se oli) ja olen toistaiseksi erittäin tyytyväinen hankintaani. Tutkin lehden kuvat tarkoin. Ohjeista viis – niin suunnitelmallinen tilkkuilu ei ole minua varten. Mutta kuvista sain useita ideoita. Esimerkiksi yhteen tähtikuvioiseen pintaan (täytyisi varmaan tehdä peittokokoinen eli harkitsen vielä); malliin, jossa voisin käyttää ihanan kirjavaa kissakangasta; ja sitten sain pussukoiden tiimoilta oivalluksen.

Oivallus. Voisinhan joskus tehdä pussukan tilkkupinnan niin, että leikkaan vanun sopivan kokoiseksi ja ompelen tilkut vanun päälle (quilt as you go)! Tätä täytyy kokeilla ensi tilassa.

Sunday, 19 June 2011

Valmis Kukka-Floora-vetoketjulaukku.

Tartuin heti tilaisuuden tullen kukallisen kesäkassin osiin ja ompelin tilkkulaukun ensin siihen malliin, että laukkuosa pysyi itsekseen seisaallaan:


Tämä vaihe on ehkä parasta laukun tekemisessä – kun ensimmäisen kerran näkee, miltä laukku tulee näyttämään valmiina.

Ja ta-daa! Kukka-Floora-vetoketjulaukku on nyt valmis! Sadekin laantui sopivan ajoissa, että pääsin kuvaamaan valmiin laukun kuivilla rappusilla.


Toinen ja toinen puoli näyttävät hieman erilaisilta, mutta eivät paljon:


Oikein pinnistelemällä sain vetoketjulipareenkin ommelluksi niin, että kummallakin puolella kuvio on samassa reunassa liparetta. Tämä oli kolmiulotteiseen mielikuvittelemiseen kykenemättömälle minulle valtava ponnistus ja saavutus:


Valitsin laukkuun vihreät sangat. Miehen mielestä sankakangas oli yllättävä valinta, mutta tilkkupinnan ompeluvaiheessa vihreää näkyi laukussa (toisella puolella) enemmän. Ompelemisen jälkeen vihreä osuus jäi kyllä laukun pohjan puolelle:


Muistin myös kiinnittää Tilkunviilaaja-kangasmerkin laukun sisätaskuun:


Seuraavaksi? Tykkäsin Oliver Twist –vetoketjupussukan käsintikkaamisesta aika lailla. Ajattelin koota hillityn värisen tilkkupinnan, jonka voin tikata käsin. Muutaman ruusukuusikulmion voisin tehdä, ja juoponpolkumallineitakin voisin kokeilla.

Ilahduin, kun huomasin Kardemumman talon lisänneen sivuilleen linkin blogiini, otsikon ”Ihania käsityöntekijöitä” alle. Voi että! Voinko tosiaan jonkun mielestä olla ihana käsityöntekijä?!

Lisäksi olen viime aikoina saanut uusia Followereja, mikä on mahtavaa!

Friday, 17 June 2011

kukallista kesäkassia ompelemassa ja tärviöllä.

Ensin sarjassa kurinalaista toimintaa: tikkasin kukallisen kesäkassin tilkkupinnat valmiiksi. Tikkasin koneella kaiken kaikkiaan kolmea erilaista: muurahaisenpolkua, pikkukiviä ja kukkamedaljonkien viereen varjomaiset viivat.


Kesäkassin osat ovat nyt melkein valmiit kokoamista varten. Vain vuorikappaleet ovat leikkaamatta. Yhdistän kappaleet kahdesta eri kankaasta (kuvassa raidallinen ja pikkupilkullinen kangas).


Vuorikappaleiden kanssa pitää olla tarkkana. Viime pussukasta (Oliver Twist –vetoketjupussukka) unohtui Tilkunviilaaja-kangasmerkki pois! En halua toistaa unohdusta tässä.

Ruusukuusikulmiot

Edellisessä postauksessani mainitsin siitä, että ruusukuusikulmiot on aika haastavaa kääntää oikein päin pussiin ompelun jälkeen. Tällaiselta pala näyttää, kun oikein päin kääntäminen on jo voiton puolella. Ei välttämättä herätä luottamusta siihen, että lopullinen tulos olisi nätti.


Mutta pienen suorimisen jälkeen paloista saa melko siistit ja ruusumaiset. Valmiina tällä hetkellä kuusi palaa eli melkein puolet pikkulaukkuun tarvittavista paloista!


Vaihdoin kuusikulmioiden taustakankaaksi paksumman puuvillakankaan. Yhdessä on käsityöpuuvillasta tausta, mutta se ei varmaan lopullisessa laukussa haittaa yhtään.

Juoponpolkumalline

Tilkkuystäväni Lea oli lukenut postaukseni, jossa kerroin haluavani tehdä tällaista tilkkupintaa. Ja miten ystävällistä: hän kysyi, halusinko lainata kesäksi hänen muovimallinettaan – hän toisi sen postilaatikkooni jos haluaisin.

Halusinko? Nyt en tarvitse muuta kuin leikkuutuokion, ja pääsen kokeilemaan, syntyykö pöydällä juoponpolkua vai millaista!


Lealle superkiitokset!

Tärviöosuus

Olen tärviöllä. Kävin Futura Finlandin varaston loppuunmyynnissä ja palasin mukanani kassillinen tavaraa, vaikka kaikki lukijanikin tietävät, etten oikeasti tarvitsisi mitään!

Mutta ostin silti pienemmän leikkurin juoponpolkukokeilujani varten. Eipä jää siitä kiinni tekeminen. Tämän ostoksen miellän aika vakavamieliseksi ja jopa puolitarpeelliseksi. Tikkauslangat olivat samanlainen, ehkä jopa kolme neljäsosaa tarpeellinen hankinta.


No, ehkä olisin ensi hätään pärjännyt hieman vähemmällä kuin yhdeksällä rullalla.

Entä ne tarpeettomammat hankinnat? Nolottaa edes näyttää! Mutta toisaalta olin aivan täpinöissä kun hypistelin kangasnippuja, ensin myymälässä ja sitten kotona pariin otteeseen.

Erilaisia kuviollisia tuli tietenkin mukaan. Ravut vaikka lasinalusiin. Musta-harmaata batiikkia ajattelin ajatuksen tasolla oleilevaan, suunnittelemaani musta-valkoiseen johonkin juttuun (ehkä laukkuun) ja myös vuorikankaaksi. Ylin kuvio on samaa sarjaa kuin kaksi muuta kangasta, jotka minulla jo on. Ehkä niistä saa jonkin yhdistelmän joskus.


Sitten piti olla myös vähän hillitympää ja/tai erikoista:


Kankaista alimmassa on hiukan hopeankiiltävää lankaa seassa. Kolmanneksi alimmasta ajattelin, että ehkä voisi tehdä farkkuun yhdistettynä vaikka miehellekin sopivan vetoketjupussukan. (Mutta kuka mies sellaista käyttäisi? En ehkä tunne yhtään.)

Vielä hillitympää ja tyylikkäämpää ja herkkää:


Kankaat ovat siirtymä mukavuusalueeni ulkopuolelle. Sellainen on välillä terveellistä. (Mutta kuviot ovat mielestäni kauniita, ei siinä mitään!)

Sokerina pohjalla, mukavuusalueelleni täydellisesti sopivat, ihanan räväkät Kaffe Fassett –kankaat:


Oih mikä setti!

Vetoketjulaukku matkustaa

Kesätuuli lähettää terveiset Turkista, missä se kävi uuden omistajansa kanssa:

Thursday, 16 June 2011

lupauksessa pysytty.

Vakuutin tässä postauksessani, etten aloittaisi uutta projektia ennen kuin jokin keskeneräisistä olisi valmis. Viimeistelinkin jo Oliver Twist –vetoketjupussukan. Eilen illalla työskentelin edelleen vain keskeneräisten parissa.

Tartuin kukkeaan kesäkassiaihioon ja tikkasin muurahaisenpolkua, tai siis mutkittelevaa konetikkausta punasävyisiin alueisiin:


Toisessa tilkkupinnassa olevaan vihreään pallokuvioiseen pintaan tikkasin ”pikkukiviä”. Ensin tikkaukset näyttivät aivan typeriltä, mutta kun sinnikkäästi jatkoin koko alueen poikki johdonmukaisesti samalla tavalla, lopputulos oli ihan kiva:


Ehdin tehdä myös kaksi ruusukuusikulmiota lisää. Katsoin, että laukkuun tarvitaan 16 kpl, minulla on siis melkein neljäsosa kuusikulmioista koossa!


Näistä ruusumaisista kuusikulmioista muutama huomio:

- Käyttämäni ei-puuvilla (viskoosi?) toimii kyllä ruusumaisesti, mutta voi että sitä on hankala saada laskostetuksi.

- Onneksi minulla on kiinni silitettävä vanu. Millään muulla tavalla tuonne sisään ei kyllä vanua saisi. Sitä ei pystyisi tyrkkimään käännetyn kuusikulmion sisään jälkikäteen, ja jos yrittäisi pitää vanua mukana esim neulojen avulla siinä vaiheessa kun kuusikulmiota kääntää oikein päin, ei onnistuisi sekään.

- Joka tapauksessa kuusikulmioiden kääntäminen oikein päin on aika haastavaa, koska kääntöaukko on vain noin 3cm pitkä. Onneksi päällikankaan kuuluukin jäädä ryppyiseksi! Se nimittäin menee aivan ryttyyn kääntövaiheessa.

Kurinalaisesta ja järkevästä ompelukäytöksestäni vielä, että ompelin illalla myös nepparin Tyttären paitaan. Kategoria korjausompelu ei ole siitä kaikkein innostavimmasta päästä (lievä ilmaisu) ja kuten TööT kerran minulle kommentoi, taiteilijalta ei pitäisi pyytää sellaisia töitä ollenkaan!

Valokeilassa kissa

Ihmettelin aamulla, miksi kissa ei tavalliseen tapaansa ollut sänkyni jalkopäässä. Ei tarvinnut kauan etsiä. Olin jättänyt silityslaudan esille ja siinä on uusi päällinenkin (lue: suhteellisen kissankarvaton). Ai miten hyvä makuupaikka!


Vai odottaakohan kissa silitystä?

LinkWithin

Related Posts with Thumbnails