Tuesday, 31 May 2011

tikkausta ja aprikointia.

Mittasin laukun korkeuden uudelleen ja huomasin, että pohjakaitale tarvitaan. Siis palikkatornien pitäisi valmiissa laukussa näkyä hyvin (ehkä alareunasta jää hiukan näkymättömiin pohjan kääntymän alle).

Toinen puoli laukusta on sävyltään sini-oranssi:


Toinen puoli on sini-vihreä:


Pohjakaitalekankaat ovat erilaiset, koska halusin käyttää mahdollisimman paljon jäännöspaloja. Näitä kankaita ei ollut enempää.

Tikattuna pinta näyttää kivalta:


Ja tässä:


Olen saanut tikatuksi tilkkupinnan vaaleat osat, ja palikkatornin ja –rivin neliöt ovat nyt koholla muusta pinnasta. Olen päätöksen edessä: miten tikata neliöt? Kaikenlaista on pyörinyt mielessä, mutta vielä en ole päättänyt asiaa.

Vetoketjuostoksilla

Ihan niin kuin tarvitsisin lisää vetoketjuja! Mutta ymmärsin Töölön Tilkkupajan blogista, että Stockmannilla olisi ihanan värisiä vetoketjuja enkä saanut rauhaa ennen kuin olin käynyt tarkistamassa tarjonnan. Siellä olikin valtava valikoima värejä ja pituuksia. Ostin muutaman kesävärisen näihin vetoketjullisiin tilkkukasseihin/-laukkuihin ja pari 25-senttistä ihan varmuuden vuoksi. Jos tekisin 25-senttisen ketjun ympärille vaikka jonkun kivan pussukan!


Toukokuun viimeinen

Tämän vuoden ahkerin bloggauskuukausi tähän mennessä, 18. postaus tässä. Blogihistorian aikana on toki ollut ahkerampiakin kuukausia, mutta olen tyytyväinen aikaansaannokseeni! Olen myös saanut kivasti kommentteja viime aikoina. Kiitos niistä! Kunhan pääsen kokoamaan nykyistä laukkua (jos vain keksin neliöille tikkausukuvion niin kokoaminen alkaa aika pian), raportoin siitä ohjemaisesti.

Thursday, 26 May 2011

sinistä, vihreää, oranssia.

Porrasmaisesti mutkittelevat neliöt ovat pääosassa uusimmassa tilkkulaukkuaihiossa:


7cm x 7cm neliöt on ommeltu kiinni 3.5cm leveään vaaleaan kaitaleeseen jonona. Leikkasin yhdistelmät irti toisistaan ja tasasin reunat. Sitten ompelin palat yhteen niin, etteivät neliöt olleet kohdakkain, vaan limittäin.

Limittäisten neliötornien (olisivatko nämä vaikka rakennuspalikkatorneja) väliin ompelin 7cm leveän kaitaleen samaa vaaleaa kangasta:


Palikkatornit eivät vaikuttaneet olevan tarpeeksi korkeat tilkkukassia/-laukkua varten, joten tein toisen, pienemmistä palikoista muodostuvan jonon kassin yläreunaa varten. 3.5cm kaitaleeseen ompelin tällä kertaa 5cm x 5cm neliöitä:


Sovittelen palikkarivistöä palikkatornien yläpuolelle:


Kolme palikkatornia plus vaaleat kaitaleet päissä ja väleissä riittävät leveydeltään suunnittelemaani laukun kokoon, mutta kaksi palikkatornia eivät. Sovittelenkin pienistä ylijäämäpaloista rakentamaani palikkatornia kahden isomman jatkoksi:


Mahdollisuuksia:

- Irrotan kuvassa näkyvästä ylipitkästä palikkarivistöstä punasävyisiä palikoita ja teen niistä paremmin väreihin sopivan tornin tämän sinisävyisen tilalle.

- Koska näyttää siltä, että palikkarivistön kanssa tilkkupinnasta tulee juuri kassikappaleen korkuinen, harkitsen nyt, että jättäisinkin sen pois. Kassin pohja nimittäin nielee kappaleen alareunasta aikamoisen osuuden, joka jää näkymättömiin. Haluaisin palikkatornien jäävän näkyviin! Tässäpä pulma.

Toinen, aika pieni ja hyvin yleinen pulma – mitä tehdä yli jääneillä tilkuilla ja paloilla? Tämä on retorinen kysymys. Nämä säilötään laatikoihin ja toivotaan, että joskus näille löytyy käyttötarkoitus.


Jotain ihan muuta

Pihasireeni on aivan kohta kukassa:


Ja saan torstaina tilkkuystävät luokseni kylään, Helsingin tilkkukilta Syyringin kevätkauden päätös”kokoukseen”.

Wednesday, 25 May 2011

uutta tilkkupintaa.

Ei voi mitään: vaikka nopeasti valmistunut tilkkupeitto odottaa reunakaitaletta (ja sitten tikkausta) ja Ricky Tims –tyyppinen seinävaate ja kukkaneliöseinävaate ovat vielä tikkausta ja viimeistelyä vailla valmiit, riensin heti tilaisuuden tullen aloittamaan uutta tilkkupintaa. (Kesäkassia varten?)

Leikkasin Sateenkaariharppi-tilkkulaukussa käyttämästäni vaaleasta kankaasta 3.5cm leveän kaitaleen ja ompelin siihen värikkäitä 7cm x 7cm –kokoisia neliöitä:


Kaikki neliöt ovat peräisin jäännöspaloistani lukuunottamatta ylärivin vasemmanpuoleisia tilkkuja. Ne on leikattu Syyringin Idealauantai –kurssilta ostamastani kankaasta.

Ennen ompelemista hahmottelin, miten tilkut tulevat oleilemaan tilkkupinnassa:


Tästäkin tulee varmaan kesäinen vetoketjulaukku…

Mitä vikaa kuvassa?

Luulisi jo, että näin kauan tilkkutöitä harrastanut ihminen osaisi vaikka unissaan yhdistää kankaat oikea puoli oikeaa vasten. No ei. Olin ihan valveilla ja silti kävi näin:


Sain ommelluksi kaikki käsillä olleet neliöt vaaleaan kaitaleeseen – paitsi yhtä. Leikkasin uuden kaitaleen ja ompelin orvon neliön siihen kiinni. Väärin päin! Vähänks noloo.

Tuesday, 24 May 2011

Sininen hetki - valmis farkkutilkkulaukku.

Sininen hetki –farkkutilkkulaukku tai –kassi valmistui eilen, kun sain tikatuksi vetoketjun päättelevän kangaslipareen. Edestä laukku näyttää tältä:


Sangat ovat saman pituiset kuin kesäisessä Emma-tilkkulaukussa, eli laukkua voi helposti kantaa myös olkapäällä. Sangat tein maailman helpoimpien kassinsankojen ohjeella eli à la Martta ja käytin 7cm ja 5cm leveitä kaitaleita.


Laukun toisella puolella on vaaleampaa farkkukangasta, mutta samanlainen pyöreämuotoinen tikkaus:


Laukkua tarkastellessani huomasin, että vaaleamman farkkukankaan päällä tämä ympyrämäinen tikkauskuvio tuo mieleen veden pinnassa leviävät renkaat. Ajatus, joka sopii Siniseen hetkeen! Ja laukun sisään tietysti sininen suklaalevy.

Laukun pohjassa on peruskuviokankaiden ja farkun lisäksi tummaa kangasta, samaa, jota käytin sangoissa.


Laukun saa suljetuksi vetoketjulla. Sisällä on kaksiosainen tasku ja lisäominaisuutena nauha, jonka päässä on avaimenperärinkula.


Laukun sisätasku on asianmukaisesti merkitty Tilkunviilaaja-kangasmerkillä:


Jouduin lyhentämään vetoketjua rankasti, joten vetoketjun päässä on pieni kangaslipare, jonka jaksoin oikein muotoilla.


Laukku on mielestäni kiva ja siisti, mutta siinä on yksi puute: A4-kokoinen tavara mahtuu sen sisään vain juuri ja juuri. Huoh, täytyy edelleen kehittää mallia ja mittasuhteita.

Eilen oli hyvä kuvausilma ulkona! No mitä nyt tuuli hiukan. Katsoin kuvia isossa koossa (pienennän ne aina blogia varten) ja ihastelin joitain yksityiskohtia. Väsähtäneet betoniportaat näyttävät ihan toisilta ja kulahtanut puutarhapenkki myös. Kevät- ja kesäaurinko osaavat kyllä imarrella!

Monday, 23 May 2011

lyhyiden hetkien haittapuoli.

Karkaan ompelupaikalleni heti kun minulla on tuokiokin aikaa. Kuten kuvistakin näkyi, ompelupisteeni on lähes jokahetkisessä valmiudessa ja pystyn siis edistämään projektejani vaikka aikaa olisi vain kymmenen minuuttia. Hyvä juttu!

Vähän huonompi juttu on sitten, että ajatus katkeaa ja aikomukset unohtuvat näiden tuokioiden välillä. Esimerkiksi käy vaikka uusimman farkkutilkkulaukun vetoketjukaistale.

Leikkasin kaksi kaistaletta kankaanpalan eri kohdista. Kumpikin oli 10cm leveä, mutta vain toinen oli kerralla oikean pituinen (30cm) ja toinen oli hivenen pidempi. En huomannut tasoittaa pidempää palaa saman tien, ja se jäi väärän mittaiseksi.

Unohdin täysin, etteivät palat olleet samanlaiset. Tikkasin palat, ompelin toiset päät pussiin ja kiinnitin toisen kaistaleen vetoketjuun. Lähdin kiinnittämään toista, mutta vetoketjun päätä lähestyessäni huomasin kaistaleen olevan liian lyhyt. Silloin muistin, että ai niin, toinen kaistalehan oli vielä lyhentämättä.


Jos olisinkin sattumalta kiinnittänyt oikean mittaisen kaistaleen ensin, olisin voinut leikata toisesta kaistaleesta ylimääräisen osuuden pois tässä vaiheessa. Koska virhe tuli näin päin, kumpikin sauma oli pakko purkaa ja kaistaleet kiinnittää uudelleen. Kyllä harmitti!

No, tekevälle sattuu.

Löysin farkkukankaalle sopivan kaverin kassin sankoihin. Samaa tummansinistä kuviokangasta kuin on laukun pohjassa. Valitsin saman kankaan myös laukun yläreunan huolittelukaitaleeseen.


Laukun yläreunassa oli nuppineula poikineen siinä vaiheessa, kun lähdin ompelemaan huolittelukaitaletta paikalleen:


Tulos oli ompelun jälkeen silti (vai juuri siksi?) melko siisti.


Kiinnitin kaitaleen ensin koneompeleella, kaitaleen oikea puoli laukun oikeaa puolta vasten. Käänsin kaitaleen reunan yli ja kiinnitin ensin nuppineuloilla, sitten käsin ommellen. Nuppineulat oli huomattavasti helpompi kiinnittää tähän niin, että kärjet jäivät törröttämään yläreunasta ylöspäin. Helppous kyllä kostautui käsinompeluvaiheessa: kyllä oli hankala pidellä niin pistelevää laukkua!

Laukku on melkein valmis:


Vain vetoketju on lyhentämättä (varmaan kuvastakin näkee, että vetoketju on tarpeettoman pitkä) ja lipare kiinnittämättä sen päähän.

Saturday, 21 May 2011

farkkukangasversio.

Sormet syyhysivät eilen päästä kokoamaan laukun näköistä valmiiksi tikkaamistani, pieneksi jääneitä farkkuja hyödyntävistä tilkkupinnoista. Sitä ennen piti tietysti leikata vuorikangaspalat ja ommella vuori sekä siihen sisätasku.

Mutta ehdin koota laukunkin:


Toivottavasti kuvasta saa vähän selvän. Koska sangat eivät vielä ole paikoillaan (eivät edes ommeltuina), laukun ylä- ja alareuna näyttävät lähes samalta… No seuraavasta kuvasta ainakin näkee, missä kohtaa laukun pohja on:


Olen vähän kehittynyt muistamisen suhteen, eli melkein aina muistan kiinnittää Tilkunviilaaja-kangasmerkin laukun sisätaskuun. Tässäkin muistin:


Tasku on yhtenäinen, mutta ompelin pystytikkauksen tuohon sauman kohdalle, jolloin käytännössä tasku on kaksiosainen.

Silitän taskukappaleen alareunaan myös laskoksen, niin ettei tasku ole litteä, vaan sinne mahtuu jotain kolmiulotteista.

Ompelin tähän laukkuun myös uuden jutskan. Kiinnitän vuorin yläreunaan pitkähkön nauhan, jonka päässä on avaimenperästä saatu rinkula.

Tähän voi kiinnittää vaikka avaimet tai jotain muuta, minkä haluaa saada kassista helpommin käsille.

Myös tähän laukkuun tulee vetoketjukaistale, mutta sopivan kaistalekankaan löytäminen olikin vaikeaa. Lopulta Tytär osoitti minulle kankaan (punertava, ruusukuvioinen kangas), joka jälleen komppaa toista kangasta:


Ruusukankaan ja laukkuaihion välissä on yläreunan huolittelukaitaleeksi suunnittelemani, hyvin tummansininen kangas. Ja sangat teen tyyliin à la Martta, farkkukankaasta ja jostain toisesta (jota en ole löytänyt vielä).

Friday, 20 May 2011

valmis Emma-tilkkulaukku.

Aikamoisen näpertelyn jälkeen sain kuin sainkin kesäisen, vetoketjullisen ja olalla kannettavaksi sopivan tilkkulaukun/-kassin valmiiksi. Emma-tilkkulaukku edestä:


Laukku takaa:


Jos punaiset sangat tuntuvat vierailta laukun muihin pintoihin verrattuina, tässä salaisuus:


Laukun pohjassa on samaa punaista kangasta. Kankaan ostin pari vuotta sitten tilkkuystävältäni Tintalta ja ompelin siitä itselleni (omasta mielestäni) ihanat kesähousut. HUOM laukussa ei ole uusiokäytetty housuja, vaan kankaan jäännöspaloja. Housut ovat edelleen käyttökunnossa.

Housuista takaisin Emma-laukkuun. Vetoketjukaistale näyttää ihan siistiltä:


Vetoketju toimii sutjakkaasti. Kun sen avaa, paljastuu laukun/kassin sisältä kaksiosainen sisätasku:


Taskussa on toiston lisäämiseksi punaista sanka- ja pohjakangasta ja hupaisana yksityiskohtana myös possukuvioista kangasta.

Löysin laukkuun vetoketjun varastoistani. (Mitähän tarkoitusta varten olin aikoinaan ostanut sen? Varmaan ajattelin sitä mekkoon vetoketjuksi – mutta että keltainen? Ei oikein minun pukeutumisvärejäni.) Ketju oli paljon pidempi kuin laukkuun luontevasti tarvittiin, joten lyhensin sen ja siistin leikatun pään muotoillulla lipareella:


Lipareen ompelun ja päällitikkauksen sekä laukun yläreunan huolittelukaitaleen ompelun ja päällitikkauksen jälkeen minulle jäi pääteltäviä langanpäitä vaikka kuinka paljon! Piilotan kaikki näkyvien tikkausten jälkeiset langanpäät neulan avulla työn välikerroksiin, joten laukun viimeistelyvaihe on usein aika pitkä. Niin nytkin – varmaan ennätyksellisen pitkä!

Valitusta silmäneuloista

Olen syyrinkiläisille tilkkuystävilleni jo avautunutkin asiasta: silmäneulat ovat pääsääntöisesti liian paksuja ja pienisilmäisiä!

Hankintavaiheessahan neulat ovat siistissä pakkauksessa, missä niiden todellinen koko jää arvailujen varaan. Olen ostanut aika monta pakettia ja pettynyt aina. Jos neula on kivan ohut ja sutjakka, sen päässä on millimetrin tuhannesosan kokoinen silmä, josta normaali ompelulanka menee läpi ehkä teoriassa. Oikeasti! Luulevatko ohuiden neulojen valmistajat, että ompelija käyttää hiuksia ompeluun, vai mitä? Pitäisi kyllä olla silmäneulan koon jotenkin suhteessa siihen, minkä paksuisia ompelulangat ovat. Haloo!

Ja jos neulassa on huojentavan kokoinen silmä, neula itse on sellainen seiväs, että sormet kipeytyvät jo kun neulaa katsoo. Ja käsi alkaa sillä lailla hiota kun se hikoaa, kun yrittää saada vedetyksi vähän liian paksua neulaa vähän liian paksun kankaan läpi.

Sain tilkkuystävältäni Eijalta pari ihanaa neulaa, jotka ovat sutjakoita ja joissa on iso silmä. Vaalin niitä kuin kalleinta aarretta. Kaikki muut neulani ovat korkeintaan ok.

Tilkkulehti putkahti postiluukusta

Tilkkuyhdistys Finn Quiltin jäsenlehti odotti eilen kotona. Rynnistin heti katsomaan, oliko minunkin juttujani siellä mukana. No oli! Tilkkulehdestä voi siis lukea vinkkejä tilkkutöiden myyntipöytään, sieltä löytää ohjeet maailman helpoimman vetoketjupussukan tekemiseen ja vielä voi kokeilla ehkä uutta tapaa valita värit/kankaat seuraavaan tilkkutyöhön.

Syyrinkiläisistä myös Milja oli tuottanut lehteen useamman jutun. Hyvä, me!

Wednesday, 18 May 2011

näpertelyä.

Reilu tunti tehokasta ompeluaikaa hurahti eilisiltana vauhdilla eikä mitään valmista syntynyt, näpertelyä vain.

Esimerkiksi: tein iloisen kesäkassin vetoketjun päähän kiinnipitolipareen:


Ompelin sen oikein pyöreään muotoon – piirsin kaavan ja kaikkea. Ihan älytöntä, mutta tein. Aikaisempiin vetoketjuihin olen ommellut pari kangaspalaa ja taitellut ne suht siisteiksi, sitten tikannut.

Tämän vetoketjukaistaleen ompelemisessakin meni aikansa:


Ompelin sen nimittäin eri tavalla kuin viimeksi. Sen sijaan, että olisin tehnyt valmiit kaistaleet ja tikannut ne vetoketjun päälle, leikkasin yhteensä neljä kaistaletta, laitoin kaksi ja kaksi oikeat puolet vastakkain ja vetoketjun siihen väliin, ja sitten ompelin kiinni. Tämä vaihtoehto tuli mieleeni yhtenä iltana ja päätin kokeilla.

Näin ommellen ei tikkausviiva näy oikealle puolelle eikä vetoketjun ulkoreuna jää näkyviin, mutta mielestäni tässä oli paljon melua tyhjästä. Täytyy muistaa seuraavalla kerralla tehdä suoraviivaisemmin.

Moka: Vetoketjukaistaleen valmistumista hidasti tietysti vielä se, että ompelin toisen puolen toisen kappaleen tietysti nurja oikeaa vasten, ja tietenkin nurja puoli olisi jäänyt näkyviin (jos se olisi jäänyt vuorin puolelle, olisin jättänyt virheeni korjaamatta).

Enkä sittenkään muistanut tukea kappaleita ohuella vanulla. Sitä en lähtenyt korjaamaan, vaan iloisen kesäkassin vetoketjukaistale saa olla ohuemman löperö kuin aikaisemmin toteuttamani kaistaleet.

No, sain kyllä ommelluksi laukun sangat ja nuppineulakiinnitetyksi kaikki tarvittavat osat laukun yläreunaan. Vain reunan huolittelukaitaleen kiinnittäminen puuttuu. Mutta silti, tuntuu kuin en olisi saanut mitään aikaiseksi eilen!

Tuesday, 17 May 2011

kesäkassi sai muodon.

Illalla oli muutama tuokio aikaa – ryhdyin määrätietoisesti kokoamaan vuorikappaleita iloisempaan kesäkassiaihiooni. Yhdistin tällä kertaa vähän löprömpää, kuviollista kangasta ja toisaalta jäyhää lakanakangasta.

Ehkä olette huomanneetkin, mutta tykkään ihan älyttömästi ommella tilkkulaukkuja ja –pussukoita, mutta yksi niistä vähiten kiinnostavista ompeluosuuksista on ehdottomasti vuorikappaleiden metsästys (valinta), mahdollinen kokoaminen ja leikkaaminen! Haluan löytää jokaiseen työhön hyvän ja sopivan vuorikankaan, mutta toisaalta valitsemani kankaan pitää olla riittävän joutilasta. Se ei ole varsinaisesti esillä, joten ihanimmat kankaat menevät vuorikankaina hiukan hukkaan. Ja kangasta kuluukin aika paljon: ihan pieni tilkku ei riitä.

Pitäisikö alkaa leikata vuorikappaleita valmiiksi varastoon? Mutta mistä sitä tietäisi, millaisilla vuorilla olisi menekkiä? Eivätkä työni ole standardikokoisia, vaan milloin minkäkin kokoisia. Huokaus.

Sain kuitenkin iloiselle kesäkassille ommelluksi vuorin ja pääsin ompelemaan kassia ja vuoria muotoihinsa. Olin ommellut kassin alareunaan noin 7cm leveän, tummemman suikaleen kassin pohjaa ajatellen. Kun tein kassin pohjaan 10cm leveät muotokolmiot, pohjan tumma kaitale jäi kokonaan pohjaksi, kas näin:


Kurkkaus kassin sisään:


Ompelin kassiin kaksiosaisen sisätaskun, johon käytin kahta eri kangasta. Pohjan tumman kaitaleen (ja tulevien sankojen) toisintona punaista kuviokangasta, ja possukuvioista kangasta hauskuutta tuomaan.

Kassin toinen puoli:


Kuvassa näkyy vähän muurahaisenpolkutikkausta, mutta myös suoria, blokin reunoja seurailevia tikkauksia.

Sain silitetyksi tukikankaan kassin toiseen sankaan, mutta sen jälkeen piti lähteä Helsingin Kauppatorille Leijonien mitalihuumaan! Tällainen oli eilisen tärkeysjärjestys.

Sunday, 15 May 2011

kesäkasseja tilkuista.

Tekeillä olevista kesäkasseista sain ensin tikatuksi sen, missä käytin farkkutilkkujakin. Ympyränmuotoinen kuvio on vain farkkupalojen päällä. Muilla alueilla on suoria ja miedosti aaltoilevia tikkausviivoja.


Tikkaamisen aikana vanu valahti vähän paikoiltaan:


Jos tämä olisi iso tilkkutyö, tuollaista ei tietenkään voisi jättää korjaamatta, mutta valmiissa pikkukassissa tätä tuskin huomaa. Varsinkin, kun trimmaan paloja pienemmiksi ennen kuin alan koota kassia. (Onhan tietysti vähän noloa, että näin pääsee käymään.)

Toiseen tilkkukassiin konetikkasin muurahaisenpolkua niiden kaitaleiden päälle, jotka olivat jäännöspalablokkien välissä:


Tikkauslanka oli vaalean vaaleanpunaista, joka tämän kankaan päällä valmiina tikkauksena näytti melkein vaalealta liilalta.

Muurahaisenpolkutikkauksen jälkeen tilkkublokit pomppasivat taustasta esiin:


Tikkasin blokit myös (ei kuvaa) – vaihdoin taas suoraan tikkaukseen ja tikkasin blokin ulkoreunojen mukaisesti aina (noin) paininjalan etäisyydelle edellisestä tikkauksesta, kunnes päädyin blokin keskelle. Lankana keltainen konetikkauslanka.
Voi harmi, ettei lopputuloksesta ole kuvaa – paloista tuli aika kivat.

Leikkasin farkkutilkkukassin kokoon 40cm x 35cm ja vaalean, kesäisen kassin kokoon 38cm x 33cm. Työ jatkuu!

Leikkisää

Tytär ja Kissa totesivat tumman viininpunaisen jäännöskaitaleen sopivan parhaiten leikkikaluksi.

ompelin pussukan. tekeillä tilkkulaukkuja.

Oli vain otettava lusikka kauniiseen käteen ja jälkiasennettava lenksut pussukkaan (katso edellinen postaukseni). Ratkoin lyhyet matkat pussukan sivusaumoista, tyrkin lenksun päät aukoista sisään ja ompelin sauman ratkotulta osuudelta uudestaan kiinni.

Toisella puolella on ulkonevampi lenksu:


Kuvassa pussukka odottaa vuorin kiinnittämistä.

Ompelin vuorin kiinni käsin. Nauha vielä vetoketjun päähän ja kas, Milla Magia –vetoketjupussukka oli valmis!


Pussukan värikaitaleissa esiintyy perhoskuvioista kangasta, josta ompelin vuorin:

Pussukka on tosi jäpäkkä. Onnistui.

Puuttunut pussukkakuva

Huomasin, etten ollut huomannut/muistanut ottaa kuvaa yhdestä kangasmanipulaatioruusulla koristamastani vetoketjupussukasta, vaikka esittelin kaksi muuta samaan aikaan valmistunutta pussukkaa. No tässä se on – Ruusunpuna-vetoketjupussukka.


Nimeen sopivasti pussukassa on ruusukuvioinen vuori:


Koeblokihtava

Pohdin edelleen, miten toteuttaisin havittelemani ruutu-ristikuvioisen tilkkupinnan. Olen yrittänyt laskea tarvittavien palojen kokoa, mutta sitten päätin tehdä koeblokin ja katsoa palojen koot siitä:


Kummallinen kuvioyhdistelmä, mutta tämän ei ollut tarkoituskaan olla käyttökelpoinen. Nyt kun olen saanut palojen strategiset mitat, varmaan puran palat erilleen ja käytän muissa projekteissa.

Kesäkassia pukkaa

Sateenkaariharppi-niminen laukku on niin kivan kesäinen, että teen sille kavereita. Tietysti erilaisia, mutta kesäisiä. Kurkkasin jäännöskaitalepussiin ja ompelin satunnaisesti poimimistani (mutta kesän värisistä) kaitaleista yhdistelmiä, leikkelin paloiksi ja yhdistelin uudelleen. Syntyi tällainen pinta:


Toisista paloista tuli tällaisia:


Asettelin punaiset nurkat lähekkäin, lisäsin kaitaleita ympärille ja valitsin alareunaan tummempaa kaitaletta (jotta kassin pohja ei olisi aran vaalea). Täydensin toisen palan samalla tavalla. Löysin varastoista melko sopivan vetoketjunkin tähän laukkuun:


Teen samalla toista, suunnilleen samankokoista laukkua, mutta tässä on mukana farkkupaloja:



Tavallisesti niin toimimaton mielikuvituksenikin liikahti vähän, ja keksin tikata farkkukankaaseen ruskean kukkakankaan pyörylöitä toistavaa muotoa:


Kassien rakenne on kummassakin sama: tilkkupinnan takana on college-trikoota ja ohut tikkausvanu. Erikoisuutena mainitsen, etten laitellut trikoota farkkukangasosuuksien alle – niihin kohtiin tuli vahvikkeeksi pelkkä tikkausvanu.

Leikkaan kassien tilkkupinnat noin kokoon 38cm x 33cm, kunhan tikkaukset ovat tehtyinä. Kasseihin tulee vetoketju samalla tavalla kuin Sateenkaariharppi- ja Pink Panther –tilkkulaukussa. Sangat teen tavallista pidemmät, niin että kassia voi kantaa helpommin myös olalla.

Farkuista puheenollen

Kissamme tykkää nukkua korissa. Farkkujensäilytyskorissa.

LinkWithin

Related Posts with Thumbnails