Thursday, 31 March 2011

konetikkausta metallilangalla.

Rohkaisin vihdoin mieleni ja tartuin ruskehtavan tilkkulaukun aihioon tikkaus mielessäni. Valitsin vaihtuvavärisen metallilangan! Aloitin hyvin varovaisesti näkymättömäksi jäävästä yläkulmasta: tikkaus näytti hyvin siistiltä. Siirryin saman tien lehtikuvion luo, tikkasin lehden ulkoreunoja noudattelevan viivan, ja kun pääsin sauman kohdalle, käännyin takaisin ja tikkasin varjoviivan tämän ensimmäisen viereen.


Hyvältä näytti edelleen. Kokeilin sitten, onnistuisiko lehtiruodin mukainen tikkaus.


Onnistui ihan hyvin! Mahtavaa!

En ehtinyt tikata tilkkupintoja kokonaan, mutta pääsin sentään alkuun. Lehtikuvion alapuolella olevan tilkkupinnan tikkaan näillä näkymin vihreällä tikkauslangalla. Tytär ehdotti lehtien muotoista kuviointia. Täytyy ensin kyllä harjoitella kynän ja paperin avulla!

Wednesday, 30 March 2011

tein tilkkulaukun. voitin arvonnan!

Sain keltaisista jäännöstilkuista kokoamani tilkkulaukun eilen valmiiksi. Saanko esitellä: Kevätaurinko-tilkkulaukku:


Laukussa on myös keltasävyinen vuori:


Sisätaskuja ei ole – laukku on ihan simppeli. Olisin halunnut laukkuun keltaisen napin, mutta sellaista ei ollut valtavissa varastoissani (kaikkia muita värejä varmaan kyllä), joten valitsin tähän hauskan perhosnapin.

Vältin vieläkin tarttumasta ruskeasävyisen tilkkupinnan tikkaamiseen. Ehkä jonain päivänä. No hei, vähän sentään edistyin. Rohkenin ottaa kaksi mahdollista tikkauslankaa jo esille. Toinen niistä on vaihtuvavärinen metallilanka. Hmmm... haluanko ruveta urheilemaan metallilangan kanssa? En ole aivan varma.

No nyt on vanua

Ehdin eilen käydä kangaskaupassa – tutustuin Vantaan Tammiston upouuteen Eurokangas-myymälään. Ihania kankaita! Amy Butlerin ja Arts & Crafts –kankaat olivat suoraan sisääntulon edessä eikä niitä voinut olla näkemättä (saati ohittamatta).

Uusimmat kangashankinnat ovat iloisen väriset:


Menin siis kangaskauppan varta vasten ostaakseni tikkausvanua, jotta teillä lukijoilla (esimerkiksi Marlella) olisi edes toivoa nähdä tilkkuseinävaatteeni valmiina. Muistin onneksi ostaa näiden kankaiden lisäksi myös sen vanun.

Jipii! Voitin!

Olen seurannut blogeja mielestäni toooosi kauan (no ehkä muutaman vuoden) ja osallistunut yhteen sun toiseenkin blogiarvontaan. Tänään huomasin voittaneeni! Tilkkupeitto Poppy’s arpoi ihanan pyöryläpussukan, ja minä voitin sen! Tykkäsin erityisesti Poppyn arvonta-automaatista, joka on mielettömän suloinen!

Tuesday, 29 March 2011

keväinen tilkkulaukku.

Pääsin eilen ruskeasävyisen tilkkulaukun kanssa siihen vaiheeseen, että minun olisi pitänyt päättää tilkkupinnan tikkauskuvio. En vain pystynyt.

Tartuin siis keltaisista jäännöstilkuista kokoamaani tilkkulaukun aihioon, jonka olin onneksi jo tikannut ja joka oli viettänyt monta päivää ompelukoneen kotelon päällä syyttävän (lue: keskeneräisen) näköisenä.

Etsin laukkuun vuori-, reunakaitale- ja sankakankaan. Sain ommelluksi laukun (ja sen vuorin) muotoonsa, vaikka pohjan muotoilusauman kanssa tuli pieni mittausvirhe. Onneksi kangas on pehmeää ja muotoiltavissa. Lopputuloksesta ei huomaa, että olisin tehnyt minkäänlaista virhettä.


Mittavirhe

Sankoja tehdessäni havaitsin taas, että mitta- ja numeromuistini on täysin epäluotettava. Leikkasin tyytyväisenä sankakaitaleet 12cm leveiksi – en lähtenyt tarkistamaan tätä muistiinpanoistani, sillä olin aivan varma, että leveys oli oikein.

Kun olin kiinnittänyt sankakappaleisiin tukikankaan ja silittänyt sankoihin taitteen, sovittelin seuraavaksi pyykkinarua sangan sisälle. Vasta silloin näin, että sangasta oli tulossa aivan liian leveä. Tarkistin siinä vaiheessa muistiinpanoni ja näin, että sankakappaleiden olisi pitänyt olla 9cm leveät. Kyllä harmitti palata leikkuualustan ja silityslaudan luo jo kerran käsitellyt kappaleet käsissä!

Tämä keväinen tilkkulaukku odottaa enää kaitaleen päällitikkauksia ja napin kiinnittämistä.

Ja ruskehtavasävyisen laukun tilkkupinnat odottavat tikkauksia. Pää on aivan tyhjä ideoista. Ja edelleen pelkään ”tikkaavani kauniin rumaksi”…

Sunday, 27 March 2011

seinävaatteita. ruskeasävyistä tilkkulaukkua.

Kukkaneliöihin ja tähän ”pakko saada” –kankaaseen perustuva seinävaate on kumpikin nyt niin valmis, että voisin harsia tai hakaneulottaa päällipinnat vanuun ja taustakankaaseen. Sopivaa vanua ei vain satu olemaan käsillä. Hmph!

”Pakko saada” –kangas on seinävaatteen keskiössä. Sitä reunustaa musta-valkoinen tilkkuraita ja toisella puolella vihertävä tilkkumosaiikki:


Toisella puolella on punasävyinen tilkkumosaiikki.


Kokosin kukkaneliöihin perustuvaan tilkkuseinävaatteeseen taustakankaan:


En siis tikkausvanun puutteessa saanut tähänkään enempää valmiutta.

Jotain vähän muuta

Olen nyt pari päivää puuhastellut tilkkumosaiikin parissa ompelupöytäni ääressä. Sillä aikaa Tytär on koonnut paperikollaaseja:


Tilkkulaukku aluillaan

Tartuin myös ruskeasävyiseen, Tyttären valitsemaan kangaspinoon ja kokosin tilkkulaukkukappaleet. Kappaleet ovat kooltaan noin 37cm x 26cm.


Lisäsin Tyttären tyylikkääseen kokoelmaan vielä viininpunasävyistä kaitaletta. Mielestäni se sopi kokonaisuuteen, ja sain aikaan kiinnostavamman tilkkupinnan lehtikuvioisen kankaan kaveriksi.

Kuvioyhdistelmän ja lehtikuviokankaan jäännöspaloista kokosin laukkua varten pienen sisätaskun. Ompelin taskukappaleen puuvillatilkun kanssa pussiin, jolloin sain aikaiseksi kauttaaltaan siistin taskukappaleen.


Tasku on yläreunasta hivenen leveämpi kuin alhaalta, mutta ompelen sen vuoriin kiinni suorin kulmin. Niin taskussa on vähän väljyyttä, eli sinne on helpompi panna jotain sisään.

Laukkukappaleet jäivät odottamaan tikkausta. Vuorikangas on valitsematta ja leikkaamatta. Kaikki on siis kesken – laukku, seinävaatteet ja lilahtava torkkupeitto samaten. Aionkin nousta tästä ja mennä leipomaan marjapiirakan, valmiiksi asti!

seinävaate tilkkutyönä.

Sain vihdoinkin ommelluksi ulkoreunakaitaleet kukkaneliöihin perustuvaan seinävaatteeseen. Ompelin tällä kertaa kulmiin 45 asteen saumat. En jaksanut nousta katsomaan, miten ne oikeasti kannattaisi ommella, vaan sijoitin ja ompelin saumat parhaan ymmärrykseni mukaan.

Silittäessäni kulmasaumoja sileiksi huomasin, ettei paras ymmärrykseni ollut riittänyt: saumat olivat sittenkin tulleet hieman väärään kohtaan. No, puranko saumat, tutustunko oikeaoppisiin ohjeisiin ja yrittänkö uudelleen? Ehei! Minä silitän taitteen sopivaan kohtaan. Ompelen taitteen pienin pistoin kiinni (sitten jossain vaiheessa). Entinen sauma jää paikoilleen väärään kohtaan.

Jos tekisin täydellistä, olisin kohdistanut pallokuviot niin, että reunat näyttäisivät olevan yhdestä kappaleesta. Ei siis näin:


Tai no tässä pallokuviot kohdistuvat aika hyvin. Muut kulmat eivät näytä näin yhteneviltä! En kuitenkaan tee täydellistä, sillä täydellinen on hyvän paras vihollinen! (Ja vielä useammin täydellinen on valmiin paras vihollinen.)

Seinävaate alkaa uhkaavasti näyttää niin valmiilta, että sitä on kohta pakko ruveta tikkaamaan! Voi apua, mistä keksin taas sopivan tikkauskuvion?! Tikkauslangan väristä puhumattakaan.

Kangaspintakokeilu


Mrs Moenin blogissa
viitattiin äskettäin kankaan tekemistyyppiseen aktiviteettiin, ja päätin kokeilla sitä. Valitsin (jättiläismäisistä) kangastilkkuvarannoistani kankaita, jotka jotenkin tuntuivat sopivan uusimpaan ”pakko saada” –kankaaseeni ja kyhäilin niistä sekavaa kangaspintaa.


Kuvassa kangaspinnat ovat vielä epämääräisen muotoiset koosteet. Tarkoituksenani on leikata pinnoista suorakaiteen muotoiset palat ja yhdistää ne uudeksi, melko suorareunaiseksi pinnaksi.

Vihreä- ja punasävyisten pintojen väliin tulee ”pakko saada” –kangasta kehystettynä musta-valkokuvioisella tilkkuraidalla.


Koska halusin saada tilkkuraidasta melko suoran ja vähintään tietyn levyisen, toteutin sen tällä kertaa apukaitaleen päälle. Leikkasin sopivan mittaisen ja 4cm leveän kaitaleen ja päällystin sen (keskeltä aloittaen) musta-valkoisilla kangastilkuilla.

Syyringin näyttelyistä

Helsingin tilkkukilta Syyringin tilkkutyönäyttely ”Villit ja vapaat” on avoinna vielä tämän viikon. Käykäähän kynnelle kykenevät katsomassa töitämme Oulunkylässä, Kustaankartanon vanhustenkeskuksen ravintolassa! Näyttely puretaan 31.3.

Ellet ehtinyt tähän näyttelyyn, voit tutustua Syyringin töihin seuraavan kerran toukokuussa! Valikoima pienempiä töitämme on esillä Paavalinkirkon eteisessä – näyttely avautuu 3.5.2011.

Wednesday, 23 March 2011

Satuhevoset-vetoketjupussukka valmis.

Sain yllättäen tilauksen maanantai-iltana. Tai minulta tiedusteltiin, olisiko minulla sopivaa pussukkaa, eikä ollut. Sen sijaan löytyi houkutteleva kangas, jonka ympärille tiesin pystyväni helposti laatimaan pussukan.


Tartuin toimeen heti maanantai-iltana. Ensin hain aniliininpunaisia ja violetihtavia kankaita heppakankaan kavereiksi ja otin esille väreihin (melko) sopivan vetoketjun. Leikkelin kaverikankaista satunnaisia paloja ja yhdistelin ne improvisoimalla:


Pääsin maanantai-illan aikana suunnilleen tähän vaiheeseen.

Tiistaina sitten jatkoin. Silitin tilkkupintojen taakse liimavanun, ja koska kankaat olivat ihan tavallisia, kevyitä puuvilloja, lisäsin vanun taakse vielä historiallisen 80-90-luvun vaihteen koltsaripaitani jäännöstilkkuja ja tikkasin sitten. Käytin vaihtuvaväristä lankaa tikatessani heppakangasta. Tein taas vapaamuotoisia tikkausaaltoja.


Sitten kokosin vetoketjun hyväksi havaitsemallani tavalla. Pussukka oli valmis tiistaina alkuillasta.

Tässä valmiin ”Satuhevoset”-vetoketjupussukan etupuoli:


Tässä pussukka takaa:


Pussukka avoimena. Muistin jälleen kiinnittää Tilkunviilaaja-kangasmerkin vuoriin hyvissä ajoin. Hyvä, minä!


”Satuhevoset”-vetoketjupussukka on 15cm korkea ja 22cm leveä. Pohjan leveys/syvyys on 6cm.

Tytär näyttää ottaneen kännykkäkamerallani kuvan sarjaan ”Työt käytössä”. Ehjäämäni japanilaiskissakankainen meikkipussukka on kylppärin hyllyllä ja erinomaisessa iskussa.


Keskeneräisiä töitä riittää! Missoni-tyyppisestä kankaasta leikkaamani paita on vielä kokoamista vailla valmis, farkkukangasta ja muita kankaita yhdistävä PC-laukku on vielä kankaina, eikä ruskehtava tilkkulaukkukaan ole sen pidemmällä. (Kaikki em. aihiot esiintyivät tässä postauksessani.)

”Paratiisikoirat”- ja ”Koiranelämää”-vetoketjupussukoissa käyttämästäni koirakankaasta Marle kysyi kommentissa, mistä kangas oli ostettu. Ostin sen kai puolitoista vuotta sitten Eurokankaasta – silloin, kun tein ensimmäiset PC-laukkuni. Kangasta oli vaaleapohjaisena, kuten tässä PC-laukussa, ja tummapohjaisena, kuten tässä PC-laukussa.

Sunday, 20 March 2011

terveisiä Tilkkuluolasta!

Lauantai ja sunnuntai sujuivat rattoisasti tilkkuilun merkeissä, Tilkkuyhdistyksen vuosikokouksen ympärille järjestetyssä tapahtumassa Espoossa.

Espoolaiskillat olivat järjestäneet esimerkiksi kaunista tarjottavaa – tällainen kattaus löytyi Café Tilkulliset –kojusta:


En pystynyt vastustamaan kojun houkutusta ja ostin itselleni kupillisen – niin, mitä? Tilkkuilijaystäväni Lea osti kaksi kupillista, ja tässä kaikki kolme kuppia avustavat minua tapahtuman Jugend-ruusu-pajassa:



(Punainen kuppi on minun, siniset Lean.) Ehdin päällystää muutaman ruusukappaleen ja ommella yhden kappaleista kiinni taustakankaaseen. Olipa mukava applikointituokio! Vielä ei kukka ole valmis, vaikka olisin voinut paneutua sen viimeistelemiseen Tilkkuluolan iltajuhlan aikana – en nimittäin osallistunut illalliselle.

Olisi ehkä kannattanut, sillä iltajuhlassa kerrottiin hehkeä uutinen, joka tuli meille syyrinkiläisille täytenä yllätyksenä: yhdistys oli myöntänyt killalle 200 euron stipendin tunnustuksena Tilkkulehteen toimittamastamme sisällöstä!

Kivoja ostoksia

Tapahtumassa oli esillä huomattava määrä upeita, hienoja ja hyviä tilkkutöitä, mutta myyntipöydät olivat myös houkuttelevia.

Torstaitikkaajien kojussa myynnissä ollut kolmen tabletin setti oli näin pääsiäistä kohti mentäessä vastustamaton:


Myyjällä oli muiden myyntipuheiden lisäksi esitettävänään erikoinen, mutta olennainen huomio: pääkankaassa on valmiina tummia pisteitä/fläkkejä, joten mahdolliset tummat, pienet tahrat eivät erotu! Kätevää!

Ostin myös 30 kpl eri pituisia vetoketjuja hyvin huokealla. Marle vinkkasi nämä minulle – siitä suurkiitokset! Kangastilkkuja.


Iiiihania, kirkasvärisiä kankaita täytyi myös saada:


Tyttärelle ajattelin jotain tästä Pariisi-merkkikankaasta. Siihen sopi tummanpunainen ja –ruskea kangas. Tassunjäljet olivat vastustamattomat:


Jos olisi pitänyt valita vain yksi kangas, se olisi ollut tämä seuraava. Oikea Pakko Saada –kangas!


Tilkkupäivien jälkeen uhkuin tilkkuenergiaa ja tikkasin keltaisista jäännöspaloista kokoamani tilkkupinnan. Neliöissä on keltaisella, vaihtuvavärisellä langalla tikatut neliöspiraalit ja vaakakaistoissa loivasti mutkitteleva, vihreä suoraommel.


Huokaus. Tulin ajatelleeksi Marlen periaatetta: hän tikkaa ruman kauniiksi. Ihailtavaa! Itse olen niin epävarma tikkaaja, että pelkään joka kerta aloittaessani tikkaavani kauniin rumaksi.

Lukijan pyynnöstä


Tällaista sisältöä ihan totta kaipailtiin. Kissa lepäili eilen näin söpönä ompelemallani tilkkupeitolla. Aivan luvan kanssa tällä kertaa.

Friday, 18 March 2011

valmis Koiranelämää-vetoketjupussukka.

Eilisiltainen ompelurupeama oli viihtyisä, sillä saatoin samalla kuunnella Radio Suomen käsityöiltaa! Mahtava yhdistelmä: käsitöitä ja puhetta käsitöistä.

Tällä kertaa ompelin tilkut suunnilleen oikeaan kokoon, silitin taakse vanun ja tikkasin poikki tilkkupinnan:


Sitten vasta tasoitin pussukkakappaleet täsmälleen oikeisiin mittoihin.

Valmis ”Koiranelämää”-pussukka edestä:


… ja takaa:


Tässä pussukka seisoo…


… ja tässä se makaa:


Tällä kertaa muistin kiinnittää kangasmerkin vuoriin ajoissa. Muistin (juuri ja juuri ajoissa) avata vetoketjun, kun olin ompelemassa kappaleita pussiin. Muistin lisätä sivukappaleeseen edellistä pussukkaa varten tekemäni lenksun. Muistin, että alareunan yksityiskohdat jäisivät piiloon pussukan pohjaan. En tainnut unohtaa tällä kertaa mitään!

Olisin aloittanut uutta vetoketjupussukkaa farkkukankaan ympärille kootusta valikoimasta à la Tytär, mutta minulla ei ole varastoissani sopivaa vetoketjua! Se oli harmillista. Mutta kiitos, Tintin, ideasta tehdä näistä kankaista läppärilaukku! Niinpä teenkin, koskapa sopivan väristä vetoketjua ei löytynyt tähän hätään. On mukavampi päästä saman tien työn touhuun.

Kiitos muuten kommenteista!

Otin sitten vetoketjun puutteessa esiin ruskehtavan kangaspinon, jonka Tytär oli kerännyt minulle inspiraatioksi. Taidanpa ommella niistä kankaista vaihteeksi kassin.

Viikonloppuna olen kaksi päivää Tilkkuluolassa Espoossa. Toivottavasti pystyn sanomaan "ei" osalle kangashoukutuksista (en tarvitse lisää kankaita).

Thursday, 17 March 2011

hieno vetoketjupussukka.

Ihanasta kangas- ja nauhayhdistelmästä syntyi Paratiisikoirat-vetoketjupussukka:


Mitat: Leveys ylhäältä 20cm, kokonaiskorkeus 15cm. Pohjan leveys 5.5cm.

Olin eilen tosi innokas saamaan pussukan mahdollisimman pian valmiiksi! Niinpä tein matkan varrella pari perustavanlaatuista mokaa.

Moka 1 – Tietenkään en ajoissa muistanut kiinnittää Tilkunviilaaja-kangasmerkkiä vuorikankaaseen, vaan jouduin ompelemaan sen kankaaseen kiinni käsin. Aargh! Onneksi pussukka ei sentään ollut ihan valmis, joten ompeleminen oli aavistuksen verran helpompaa vielä.


Moka 2 – On tosi tärkeää, että vetoketju on auki siinä vaiheessa kun pussukan reunat ommellaan pussiin. Tiedän tämän! Ja silti vetoketju jäi kiinni, niin että jouduin purkamaan jo ompelemaani sivusaumaa ja keplottelemaan ketjun sitä kautta auki. Tosi noloo!

Tavallaan moka 3 – Ompelin pussukan sivusaumaa varten lenksun. Pussukoissani ei yleensä ole lenksua, mutta ajattelin kerrankin sellaisen laittaa. No, lenksu on edelleen valmiiksi ommeltuna ompelupöydälläni, koska en muistanut kiinnittää sitä pussukkaan sivusaumaa ommellessani. Voi voi.

Lopulta pussukka oli kuitenkin valmis, kangasmerkkeineen kaikkineen.


Koristenauhat jäivät vähän piiloon. Seuraavaa pussukkaa valmistaessani yritän muistaa, että alareunan yksityiskohdat jäävät pohjakappaleeseen.


Teen ehkä heti toisen vetoketjupussukan näistä samoista kankaista, mutta eri koirankuvilla, jotta pussukat säilyvät uniikkeina. Valitsin jo koirat ja etsin vetoketjun tähän toiseen pussukkaan:


Kirjasta opittua

En ole erityisen tildailija mutta lainaan mielelläni Tilda-kirjoja kirjastosta. Viimeisin lainani oli Tone Finnangerin ”Tildan talossa”.



Vinkki:
Löysin kirjasta itselleni uuden vinkin. Kirjoittaja vinkkaa pehmohahmojen teosta, ettei pieniä kappaleita kannata leikata kaavan muotoisiksi ennen kuin ompelemisen jälkeen (oheinen kuva A):


Ei ollut itselleni tullut mieleenkään, vaikka tämä nyt tiedettynä kuulostaa itsestään selvältä! Oppia ikä kaikki.

Kommentoi

Jätä kommentti: Millaisia tavaroita haluaisit nähdä minun valmistavan aiemmassa postauksessa esittelemistäni kangaslajitelmista? Tähänastisista kommenteista, 0 kpl, päättelisin, ettette minkäänlaisia. Voiko asia olla niin? Vai onkohan Blogger tehnyt kommenttien jättämisestä turhan hankalaa?

Wednesday, 16 March 2011

tästä tulee upea.

Koirakangas yhdessä kevään uusien kukka-/lehväkuosien kanssa, mausteeksi vähän limehtävää vihreää ja koristenauhaa:


Vetoketjupussukka odottaa enää vuorikankaan leikkaamista, Tilkunviilaaja-kangasmerkin kiinnittämistä (tuntuu edelleen helposti unohtuvan) sekä varsinaista pussukan ompelemista.

Pussukkakappaleiden leveys:
- 20-senttisen vetoketjun kokonaispituus
Pussukan kappaleiden korkeus:
- 20cm

Tilkkupinnan alla kiinni silitettävä vanu (sama, jota olen käyttänyt lasinalusissa).

Vuorikankaaksi valikoitui pepitaruutuinen, Tyttären huoneen verhokangas.

Edelleen olen kiinnostunut ehdotuksista: Millaisia tavaroita haluaisit nähdä minun valmistavan eilisessä postauksessa esittelemistäni kangaslajitelmista?

Tuesday, 15 March 2011

leikattu. kangasvalintoja.

Olin raivannut makkarin lattian tyhjilleen siivousta varten ja päätin käyttää tilaisuuden hyväkseni. Etsin vuosi sitten hankkimani Missoni-tyyppisen neuloskankaan ja paitakaavan, levitin kankaan lattialle ja leikkasin itselleni paidan.


En tietenkään löytänyt juuri sitä kaavaa, jota olin etsimässä! Jonkun päälle mahtuvan kuitenkin.

Muistelin 90-lukua, jolloin leikkasin reippaana neulospaitoja ja koltsareita ilman kaavoja, korkeintaan jotain valmista paitaa apuna käyttäen. Silloin ei tyköistuvuus ollut in, vaan löysää sai olla joka puolella. Ei onnistu samanlainen summamutikka enää!

Käy toki Syyringin tilkkutyönäyttelyssä

Muistutan vielä, että Syyringin näyttely on esillä Helsingin Oulunkylässä, Kustaankartanon vanhustenkeskuksen ruokalassa maaliskuun ajan. Tässä postauksessani on näyttelystä tarkat tiedot ja tässä postauksessani kuva näyttelystä.


Ompelua vailla valmiita


Vähän illemmalla Tytär innostui laatimaan hienoja kangasyhdistelmiä, ja tuloksena syntyneet pinot siis vain odottavat, että leikkaisin ja ompelisin kankaista jotain. Yksi on toki jo työn alla:


Kankaista muodostuu Los Angeles –vetoketjupussukan kokoinen eli 20-senttiseen vetoketjuun perustuva pussukka. Myöhemmin löysin vielä kirjokuvioista nauhaa, jonka Tytär arvioi tähän pussukkaan sopivaksi.

Kangasyhdistelmien kokoaminen oli Tyttären mielestä todella hauskaa! Hänen mielestään hän voisi ottaa hoitaakseen tämän puolen kokonaan, jolloin minun tarvitsisi enää keskittyä vain leikkaamiseen ja ompelemiseen. Hän voisi mielestään myös keksiä valmiille töille aina nimet.

Tällaisen kangasyhdistelmän hän kehitti lähtökohtanaan oikean reunan lehtikuviokangas:


Yhdistelmä oli kuulemma niin hieno, että Tytär voisi itsekin ehkä käyttää jotain näistä tehtyä juttua (kassi, pussukka tms).

Viimeiseksi pyysin häntä kokoamaan muutaman sopivan lisäkankaan tummaan farkkukankaaseen, jota käytin jo Los Angeles –vetoketjupussukassa. Tällaiset hän löysi:


Uusimmat kangashankinnat näyttävät olleen kaikkein houkuttelevimpia!

Millaisia tavaroita haluaisit nähdä minun valmistavan näistä?

Sunday, 13 March 2011

näyttelyterveisiä. valmiita töitä.

Pääsin tänään katsastamaan Syyringin ”Villit ja vapaat” –tilkkutyönäyttelyn Kustaankartanon vanhustenkeskuksen ravintolassa. Hienolta tuntui nähdä oma työ esillä! Se kyllä yllätti, miten pieneltä työni näytti seinälle ripustettuna! (Se on kuitenkin yksi suurimmista valmistamistani.)


Valmis ”Liskot”-PC-laukku

Sain ommelluksi napit liskokuvioisen PC-laukun pohjaan ”jaloiksi,” joten laukku on virallisesti valmis.


Laukku on ollut tekeillä iät ja ajat. En oikeastaan käsitä, miksi sen valmistaminen on vienyt näin kauan! Laukun vuorikangas on kivaa roosa nauha –kangasta, jonka löysin kerran Eurokankaan puuvillakangaslaarista. Muistin myös ommella vuoriin sisätaskun.


”Liskot”-PC-laukku lähtee toivottavasti aika pian uudelle omistajalleen eli Siskolle, joka varasi sen heti, kun näki sen blogissani.

Valmis vetoketjupussukka farkkutilkuista

Näyttelyyn lähtiessäni vetoketjupussukalla oli vuorikangas valmiina ja vetoketjun toinen puoli oli kiinnitetty. Palattuani ompelin vetoketjun paikoilleen:


Sitten piti laittaa ruokaa ja aterioida, mutta pääsin kuin pääsinkin ompelupaikalleni niin pitkäksi aikaa, että pussukka tuli valmiiksi. Tässä hän on: ”Los Angeles” –vetoketjupussukka. Nimi juontaa juurensa niiden farkkujen nimilappuun, joista olen leikannut tummat farkkutilkut.

Tässä valmis pussukka toiselta puolelta:


Vetoketju: 20-senttinen. Pussukka on koottu farkkukankaisista ja muuten tukevaa kangasta olevista tilkuista. Ei välikerroksia. Vuorina puuvillakangas, jota minulla on edelleen aika paljon varastossa.


Korjattu vetoketjupussukka

Tyttärelle kauan sitten tekemästäni vetoketjupussukasta oli sivusauma päässyt ratkeamaan. (Epäilen, että pussukassa oli säilytetty vähän liian pitkiä meikkisiveltimiä.)


Tästä pussukastani Tytär pitää hyvin paljon, ja ilmeisesti sen takia, että hän on saanut valita siihen kaikki kankaat itse. Hänen mielestään hänen omat kangasvalintansa ovat poikkeuksetta parempia kuin minun!

No, ainakin tässä pussukassa kankaat on valittu aivan nappiin.

LinkWithin

Related Posts with Thumbnails