Saturday, 3 September 2011

vetoketjulaukku valmis!

Tekeillä-pino (röykkiö) hupeni taas hieman, sillä sain ruskehtavan, käsin tikkaamani tilkkulaukun valmiiksi. Tässä se on: Syksyn sävel –vetoketjulaukku!


Mitat: noin 38cm leveä, noin 30cm korkea, pohjan leveys 10cm. Sangat ovat 66cm pitkiksi leikatuista kaitaleista ommellut, eli laukkua voi kantaa olkapäällä, mutta sitä pystyy myös kantamaan kädessä (ainakin itse pystyn, enkä ole kovin pitkä ihminen) ilman, että sen pohja osuu maahan.

Syksyn sävel –vetoketjulaukku sivulta. Tässä näkyy myös vetoketjun toiseen päähän ompelemani läpyskä.


Toiselta puolelta laukku näyttää tältä:


Vaikka tikkasin laukkuun ohuen vanun JA ompelin vuorikankaan taakse collegejerseykappaleet, laukku on vähän vetelä. Se saisi olla jäpäkämpi! Mutta ihan ok onnistunut tämä silti on.

Vuorikankaaksi valitsin uudehkon pallokankaan, joka sointui kummallisen hyvin laukun söperrysmäisiin kukkakangastilkkuihin.


Tällä kertaa ompelin vetoketjun liparekappaleisiin niin päin, että ketju avataan laukun puolelta, ei vetoketjuhännän puolelta. Eri tavalla siis kuin edellisissä laukuissa olin tehnyt. Näytti onnistuvan tällainenkin toteutus, vaikka edellisenlainen toteutus on huolettomampi liparereunojen täsmäämisen kannalta.


Tässä laukussa on ekstra, jonka olen toisinaan muistanut ommella, eli avainlenksuhihna:


Olisinkohan dokumentoinut Syksyn sävel –laukun nyt tarpeeksi monen kuvan voimin? Ei, laitetaan tähän sentään vielä yksi lähikuva laukun tikkauspinnasta:


Ehdotin itse laukulle nimeksi Syyskuu, mutta Tytär torppasi ehdotuksen ja julisti, että Syksyn sävel olisi parempi nimi. Oli se pakko uskoa, kun hetken kuluttua sain päätellyksi viimeiset langanpäät vetoketjun päässä olevasta läpyskästä ja samalla hetkellä radiosta alkoi soida Juice Leskisen Syksyn sävel.

Väritöntä...

Tämä on ihan tylsä kuva, mutta kuvailin Kissa mustikassa –sisätyynyn päällisenä aiemmin ollutta tekelettäni viheliäiseksi, koska siihen käyttämäni kangas nyppyyntyi alta aikayksikön. Tässä todiste: kauheasti ärsyttävän näköisiä nyppyjä tylsän beigessä kankaassa. Mitä oikein ajattelin ommellessani näin mitättömän tyynynpäällisen?

...ja värikästä

Käväisin keskustassa silmälasiasioilla ja tarkastelin myös vaatetarjontaa. Valikoimathan ovat parhaimmillaan ja kaikkia kokoja löytyy hyvin. Uuden kauden vaatteet ovat saapuneet, ja nehän näyttävät silmiin aina houkuttelevimmilta!

Kokeilin ensin mieluisassa liikkeessä kolmea paria housuja, kahta liivihametta ja nättiä puseroa. Voi elämän kevät (tai syksy)! Mikään vaate ei pukenut minua yhtään. Sonnustauduin jälleen omiin vaatteisiini, jotka ne sentään onneksi näyttivät pukevilta ja ajattelin palata vaateostoksille toisen kerran.

Mutta Mies huomasi Tazzia-myymälän ikkunassa takin, joka ”oli ihan minun väriseni”. Niin olikin, ja se näytti ylläni kivalta:


Ihanan värinen on myös Äidin meille virkkaama torkkupeitto, joka oli aiemmin tänään hyötykäytössä:


Kissa näyttää tässä asennossa uskomattoman pitkäkätiseltä! (Tiedän hyvin, ettei kissalla ole käsiä vaan etujalat, mutta minua huvittaa ajatus kissan ”käsistä”.)

Ai niin, ja vielä yksi huomio: tämä on minun 300. postaukseni!

3 comments:

TööT said...

Onnea 300 julkaisulle, niitä on aina tosi kiva lukea. Oman elämän pieniltä tuntuvat teot voivat olla muiden suuria ilon aiheita. Eläköön rikas bloggaus !!!

Anonymous said...

Onneksi olkoon Tilkunviilaaja 300 kerrasta ja siitä Miehestä joka osaa kulkea silmät auki kaupungilla.
Terv. Lea P.

Mökin muori said...

Onneksi olkoon! 300 todella mielenkiintoista postausta!! Ihailen kättesi jälkeä ja sitä tekstiesi kepeyttä, jolla osaat töistäsi kertoilla. Toivottavasti jatkat samaan malliin.

LinkWithin

Related Posts with Thumbnails