Friday, 29 October 2010

tärkeitä hankintoja.

Eilen illalla oli jälleen Helsingin tilkkukilta Syyringin kiltailta. Aivan mahtavaa!

Normaalien kiltailtakuvioiden lisäksi meillä oli erikoisteemana laukut. Syyrinkiläiset olivat tuoneet paljon erilaisia laukkuja näytille ja vierailevana tähtenä oli Tilkkutarhan Minna, joka esitteli laukkuihin sopivia materiaaleja ja sulkijoita ja houkuttelevia laukkuaiheisia kirjoja ja lehtiä.

Aikamoinen hulina ja hurmos vallitsi kokoustilassamme!

En pystynyt vastustamaan kangaspinojen houkutusta, ja myös ompelukirjavalikoimani karttui yhdellä japanilaisella laukkukirjalla.


Järkevinä hankintoina pidän haihtuvaväristä tussia (epäilen, että nykyisestäni on tussiaine loppumaisillaan eli se vaikuttaa vähän liiankin nopeasti haihtuvalta) ja silitettävää huopaa (vai vanua).

Ihmettelen edelleen, miten jotkut meistä ihmisistä (esimerkiksi minä itse) niin kiinnostuvatkin kankaista! Suurin osa meistä hypisteli kangaspinoja – oli pakko pidellä niitä. Melkein kaikkia alkoi joku kankaista kutsua. Itse yritin pysyä rauhallisena, mutta esimerkiksi tämä kangas oli sinnikäs.


Söpöt kissat!

Samoin näistä kankaista alempi, ruusukangas kutsui kiivaasti. Mietin jo, onkohan tämä liian ihana. Ei ollut liian ihana ostettavaksi. Mukaan vain!


Lehmäkankaan otin, koska se on osoittautunut menestyksekkääksi. Sain samaa kangasta kerran Syyringin kankaidenvaihtotorilla Tiina P-M:ltä ja ompelin kankaasta A4-kokoisehkon kassin. Kangasta jäi enää pieni pala, mitä olen tavallaan harmitellut jo pitkään. Nyt ei enää tarvitse harmitella.

Ommeltakaan en saanut pistellyksi koko iltana, mutta ei haittaa! Ehkä tänään pääsen istahtamaan hetkeksi ompelupöydän ääreen.

Thursday, 28 October 2010

tilkkutyökuusen koristelua.

Sain mielestäni kivan idean tyynynpäälliseen tilkkutyönä toteuttamani kuusen koristetikkaukseen, ja idea perustuu sattumaan.

Näytin valmista tilkkukuusta Tyttärelle ja esittelin, että tällaista kultalankaa olen ajatellut käyttää koristeena, näin (laittelin lankaa huolellisesti kolmioiden reunoja pitkin). Tytär kielteli ja sanoi, että langan pitäisi näyttää enemmän siltä, että se on kuusen koristeena. Sekoitin huolellisia linjoja vähän ja huomasimme kumpikin, että langan pää oli löyhällä sykeröllä kuusen latvan kohdalla.

Ja siinä se oli! Kuuseen tarvittiin laitellun latvatähden sijaan löyhä kultalankasykerö:


Eivätkä kultalankakoristeet saa seurata tilkkujen rajoja orjallisesti.

Nyt kyllä huomasin, että ehkä olisin voinut ensin tikata siksak-ompeleen kuusen ulkoreunojen ympäri ja sitten vasta keskittyä kultalankakoristeluun. Mutta ei voi mitään! Innostuin niin tästä ideasta, että pakko oli heti päästä kokeilemaan sitä!

Käyttämäni kultalanka on jotain virkkaus- tai neulelankaa, ja minulla on ollut tämä pitempäänkin kuin monta vuotta. Lanka on ollut palvelualtista ja olen siitä tehnyt monet joulukoristeen ripustuslenkit. Tässä työssä asettelin tätä lankaa (haihtuvavärisellä kynällä) piirtämäni viivan mukaisesti ja tikkasin pitkähköllä siksakilla langan päältä. Ylälankana oli kullanvärinen konetikkauslanka, alalankana tavallinen ompelulanka.

Wednesday, 27 October 2010

tyynynpäällisiä tilkkutyönä.

Sentään viisastuin tehtyäni saman ompeluvirheen kaksi kertaa ja olen onnistunut kokoamaan muut kolme kuusikuvioista tyynynpäällistä kertaompelulla.

Rehellisyyden nimissä paljastan, että jouduin jatkamaan paria palaa, koska ne eivät olleetkaan tarpeeksi pitkiä/leveitä. Ja tässä työssä ompelin kertaalleen jatkopalan nurja nurjaa vasten, eli saumanvara olisi tullut päällisen oikealle puolelle. Pääsin siis purkamisen makuun tälläkin kertaa. Onneksi sauma oli hyvin lyhyt.

Tyynynpäällisten etukappaleet ovat koossa ja tässä yksityiskohta yhdestä:



Valmiit tilkkulasinaluset

Vihreä-kultasävyiset tilkkulasinaluset ovat teknisesti valmiit, mutta minua askarruttaa vielä, pitäisikö niihin lisätä kultalankatikkausta.


En vielä luokittele tätä vihreä-kultasävyistä nippua valmiiksi, mutta muffinssikuvioiset tilkkulasinaluset sen sijaan ovat valmiit:


Näiden nimeksi valikoitui ”Makuiset”. Nipussa on kuusi lasinalusta.

Juuri nyt tilkkulasinalusia on tekeillä kaksi settiä, ja minun pitäisi myös tehdä kuuden vihreäsävyisen lasinalusen setti. Tekeillä ovat kissakuvioiset aluset, joihin olen jo ommellut yhdet kaitaleet (ei kuvaa), ja haamukuvoiset aluset (kankaina kuvassa):


Perheessämme ei harrasteta halloweenia eikä kekriäkään, vaan teen näitä eräälle haamukuvioharrastajalle.

Haaveita/suunnitelmia

Ompelupöydän liepeillä jäännöspalakasat kasvavat koko ajan, ja mieleen tuli verottaa pinoja hiukan. Kai niitä paloja voisi liittää toisiinsa ja koota vaihteeksi oikein tilkkutyötä. Suunnitelman puolikas on jo hiukan hahmottunut. Ajattelin jakaa kasat ja pinot värien mukaan ja katsoa, mitä värejä on eniten. Sitten kahdesta tai kolmesta väristä kokoaisin jotain melko satunnaista, jonka rauhoittaisin yksivärisillä kehyksillä, vähän kuin tässä postauksessa näkyvässä tilkkutyössä on tehty.

Sunday, 24 October 2010

olen torvi.

Ennen kuin pääsen itse asiaan eli torveuteni kuvaamiseen, yksi ei-torveuden osoitus. Olen sentään saanut väsätyksi kaksi settiä tilkkulasinalusia ”odottaa tikkaamista” –vaiheeseen.


No sitten, seuraa kuvaus torveudestani.

Tilkkukuusi tyynynpäälliseen lähti oikein mukavasti liikkeelle. Leikkasin vaaleita ja tummia kolmioita kaavan mukaan ja muistin merkitä, kumpi puoli on ylöspäin. Sain asetelluksi palat kuusimaiseen muotoon ja ompelin. Tein näitä samalla kerralla neljä.


Kuusista tuli kuin tulikin suunnilleen kolmion muotoisia:


Otin tyynynpäällisen taustakangaskaavat esiin ja leikkasin isoja kolmioita sekä kapeita kaitaleita kuusen alapuolelle. Sitten rupesin ompelemaan päällisestä yhteensä neliskanttisen muotoista.

Mitä vikaa on tässä kuvassa?


Oikein. Kappale olisi tietysti pitänyt ommella leveä pää ylöspäin.
Tässä kävi nimittäin näin:


Ei ole ihan neliskanttinen tämä pala, ei. No ei auttanut kuin tarttua ratkomasaksiin, purkaa ommel ja ommella kappale uudelleen kiinni kuusen ulkoreunaan, tällä kertaa oikein päin. Näin teinkin.

Kerrankos sitä tekevälle sattuu. Mutta minä olen niin torvi ompelija, että minulle sattui tämän yhden tyynynpäällisen kanssa kaksi kertaa. Ompelin nimittäin seuraavan kappaleen samalla tavalla väärin.


Voi ei!

No kun joka kappaleen ompelee ensin väärin ja sitten oikein, yhden tyynynpäällisen ompelemiseen saa kulumaan kivasti aikaa.

Lopulta sain palat kuosiin. Tämän muotoisesta palasta saa sentään leikatuksi neliskanttiselle tyynylle etukappaleen:


Nyt kun kuusikappaleet ovat koossa, on aika ruveta miettimään tikkaamisia. Ehkä kiinnitän kolmioiden reunoille kultalankaa, vähän kuin kuusi olisi koristeltu. Kuusen ympärille ajattelin siksakkia, vahvistamaan reunakappaleiden risareunoja. Kangas on aika harvaa. Voi olla, että tähän tulee latvatähtikin.

Friday, 22 October 2010

pinkit ja vihreät tilkkulasinaluset.

Muotopuolista muffinssilasinalusista tuli eilen illalla symmetriset, ja löysin niihin kohtuullisen sopivan taustakankaankin. Kohta pääsen käsityövaiheeseen, eli kääntämään aluset takaisin oikein päin niin, että etu- ja takakappaleen väliin tulee tikkausvanu. Jipii!


Näiden lasinalusten värityksestä ja kuvioinnista minulle kommentoitiin, että näiden päältä pitää tietysti nauttia lasillinen vadelmamehua.

Vihreä-kultasävyiset tilkkulasinaluset tosiaan vaivaavat laskupäätäni. Ei mitään vakavaa, mutta leikkasin puuttuvia kimaltavia palasia (muita vihreitä neliöitä minulla kyllä oli), joita piti leikata kahteen lisäneliöblokkiin. Blokkiin tarvitaan näitä kaksi, joten leikkasin tietysti ensin vain kaksi neliötä. Eihän niistä olisi tullut keskineliö kuin yhteen aluseen lisää. Onneksi tajusin tämän ennen kuin olin taas siivonnut kankaan kaappiin.

Reunakaitaleeksi olisi ehkä sopinut oikein tumma sammaleenvihreä parhaiten, mutta kaapissani ei ollut sellaista kangasta. Tyydyin raidalliseen, kelvollisesti sopivaan kaitalekankaaseen.

Tällaisia lasinaluset olivat, kun yhdessä reunassa oli kaitalekangas.


Ja tältä ne näyttivät, kun kolmessa reunassa oli kaitale.


Koska olin tekemässä kahdeksan alusta, arvioin tarvitsemani kaitalekankaan menekin (taas) väärin. Joudun leikkaamaan yhden suikaleen lisää, ja kangas on jo viety takaisin kangaslaatikkoon.

Onko joulu jo ovella?

Viikonloppuna saatan muuten ottaa joulukankaat jo esiin ja tehdä ensimmäisen jouluisen jutun… Tai suunnitella sellaista. Aloitin joulujuttujen valmistamisen eilen, kun olin nähnyt Maikin Tilkut –blogipostauksessa kuvan tosi tyylikkäästä (joulu)kuusikuvioisesta tilkkutyynystä. Piirsin kaavan muistinvaraisesti, etsin sopivat vihreät kuusimaiset kankaat ja leikkasin ensimmäiset palat. Ajattelin tehdä samalla kertaa neljä tyynynpäällistä melkein samoista kankaista.

Thursday, 21 October 2010

tilkkulasinalusia ompelupöydällä

Taisin mainita jo, että minulla oli tekeillä paitsi vihreä-kultasävyiset, myös muffinssikuvioiset tilkkulasinaluset?

Näitä ommellessani törmäsin ärsyttävään puutteeseen: olin kuin olinkin leikannut hieman liian vähän reunakaitaletta. Joudun etsimään kaitalekankaan ja leikkaamaan vielä yhden suikaleen, ennen kuin voin valmistaa näiden etupuolet.


Noin ne odottavat, toistaiseksi muotopuolina.

Sillä Tilkunviilaaja toimi tyypillisellä, lyhytjännitteisellä tyylillään ja jatkoi toisen projektin parissa sen sijaan, että olisi sinnikkäästi viimeistellyt edellisen.
Vihreä-kultasävyiset lasinaluset olivat ensin neliöitä, sitten neliöpareja:


Ja päivän päätteeksi nelikenttiä:


Projektissani on vain yksi puute: minun piti tehdä näitä kahdeksan kappaletta. (Tällä laskutaidolla voisi luulla, etten ole vielä läpäissyt edes kansakoulun laskentokoetta.)

Ajatus karkaa kesään –tilkkupeitto ahkerassa käytössä

Kissa ahkeroi eilen oikein toden teolla ja leikki pitkän aikaa tilkkupeiton päällä. Söpöä!


Sen jälkeen hänen olikin hyvä käydä pariksi tunniksi lepäämään.

Wednesday, 20 October 2010

tilkkulasinalusia ja uusi laukku suunnitteilla

Pyydetyt vihreä-kultasävyiset tilkkulasinaluset ovat melkein valmiit: olen jo aloittanut palojen leikkaamisen. :-) Teen kahdeksan alusta, joissa on neljän tilkun neliö keskellä ja kaitaleet ympärillä. Keskineliössä on kaksi samaa kangasta kaikissa alusissa, muut kankaat vaihtelevat. Tässä se kangas, jota on jokaisessa alusessa:


No on tässä muutakin väriä kuin vihreää, mutta täytyyhän näistä löytyä vähän kontrastia. Kulta on kankaassa omasta takaa!

Siivoilin ompelupöydälle (mystisesti) ilmestynyttä kangaskasaa ja kas, siellä oli kissakuponkikangasta, josta en vielä ole tehnytkään lasinalusia. Kupongit ovat erittäin eri sävyisiä, joten yhteisen reunakankaan löytäminen oli haaste. Lopulta päädyin sellaisiin ruskeisiin kankaisiin, jotka eivät ole tylsiä eivätkä arkisia.


Viidakon jalokivi –tilkkulaukkua viimeistellessäni ajattelin tietysti seuraavia toisintoja samasta perusideasta. Ilmeisin vaihtoehtoinen väritys on mielestäni musta-valko-harmaan sävyinen. Kaivoin toiveikkaasti esiin musta-valkoiset kankaat ompelupöytäni jämäpalapinosta:


No, lehmäkankaassa on hiukan ruskeaa mukana. Ehkä se sointuisi laukun pellavasävyyn.

Näyttelykokemus

Toissapäivänä työni olivat näyttelyssä! Tosi pienimuotoisen kyllä.

Kuulin muutama viikko sitten, että yksi työkavereistani oli ideoimassa pientä korunäyttelyä. Hän tekee harrastuksekseen koruja oikein helmistä, meripihkasta, jadesta ja muista. Ehdotin, josko voisin kuokkia hänen ideaansa ja voisimme siten saada isomman näyttelyn aikaiseksi. Ja tämä yhteinen näyttely oli toissapäivänä.

Pidimme sen työpaikan yhdessä neuvotteluhuoneessa. Paikalla kävi oikein kiva määrä ihmisiä, sekä naisia että miehiä.


Palaute oli niin positiivista, että päätimme jo järjestää uuden näyttelyn vähän lähempänä joulua. Ehkä ehdin tehdä vielä lisää töitä sinne.

Tekemäni pahviset nimilaput (joista kerroin tässä pitkässä postauksessa) tuntuivat tekevän laukuista ja muista vakavammin otettavat. Onnittelin itseäni tästä ideasta. Ja harmittelin, etten ollut aikaisemmin tajunnut hankkia töihin ommeltavia nimilappuja. Osassa töistä oli laput ja laputtomat työt näyttivät jotenkin vajailta, ainakin minusta (tosin katsojat eivät varmaan edes huomanneet kaivata kangaslappua).

Monday, 18 October 2010

valmiit Söpöset-lasinaluset.

No niin, koristetikkausten langanpäät on päätelty ja Söpöset-lasinaluset ovat valmiit. Niissä on siis kahta eri kaitalekangasta kissakuponkien ympärillä. Toinen kaitalekangas on samaa kuosia, jota esiintyy yhdessä kissakupongeista. Takana on vaaleaa ”mitä mahdoin ajatella ostaessani tätä” –kangasta.


Tikkaukset kultalangalla ihan reunassa ja kupongin ympärillä.


Söpöset-nimi on Tyttären tarjoama. Sanoin, että halusin –set-päätteisen nimen (koska näitä on aina kuuden kappaleen setti) ja että olin ajatellut ehkä Kissamaiset-nimeä. Hän päätyi kuitenkin Söpöset-nimeen, joka on kyllä kuvaavampi.

Olen jo työkaverilta kuullut toiveen, että tekisin lisää lasinalusia. Glögikausi on alkamaisillaan! Vihreä-kulta olisi kuuleman mukaan toiveen värisävy ja sellaisia voisin tehdä kaksikin settiä. Näitä on niin kiva tehdä, että tällainen toive on tosi kiva kuulla!

Sunday, 17 October 2010

paljon valmista!

Muistin tikata lasinaluset äksän muotoisesti. Tässä tikkaustavassa oli kyllä harmillista se, etten pystynyt tikkaamaan ulkoreunoja ja äksää yhdellä ompeleella, vaan joudun tekemään kolme eri ommelta jokaiseen. Kauhea langanpäiden päätteleminen!



Seuraavat lasinaluset

Tykkäsin tehdä lasinalusia, ja muistelin, millaisia kuponkikankaita minulla mahtaisi olla. Tykkäsin kesäisen näköisistä kissakupongeista, joten pyysin Tytärtä etsimään niihin sopivan reunakaitalekankaan. Hän löysi kaapista sopivan tosi nopeasti.
Sitten satuin katsomaan yhtä kuponkikuvaa tarkasti ja muistin, että minulla oli kuvassa esiintyvää kalakuosia kankaana! En ollut koskaan ennen huomannut, että ne kaksi kangasta kuuluvat samaan sarjaan – olen ostanutkin ne ihan eri kerroilla.

Kuvasta saa käsityksen kuosien samanlaisuudesta, vaikka lasinaluset ovat tässä nurja puoli ulospäin:


Taustakankaaksi Tytär kehotti ottamaan ”jonkun vaalean”. Valitsin kankaan, jonka olen ostanut aika hiljattain mutta josta nykyään mietin, minkä ihmeen takia sen ostin. Lasinalusien taustalle se sopii ihan ookoosti.

Tässä näkyy kalakuosinen kangas ja toinen, Tyttären valitsema reunakaitalekangas. Tein molemmista kankaista kolme alusta. Aluset odottavat tässä koristetikkausta.


Tikkasin kultalangalla, joka käyttäytyi koneessa mallikkaasti. Langanpäät ovat päättelemättä, joten valmis-kuvaa täytyy vielä odottaa.

Koirakankainen vetoketjupussukka

Viikonlopun aikana uurastin vetoketjupussukan valmiiksi. Kiinnitin vetoketjun, ompelin pussukan muotoonsa, valmistin vuorin, kiinnitin vuorin käsin ommellen vetoketjuompeleeseen ja lisäksi ankkuroin vuorin pussukan alakulmiin pienin ompelein.

Tässä siis valmis Hauhau-vetoketjupussukka edestä:


Pussukka takaa:


Katse sisään pussukkaan:


Miten tulinkaan toimeen ennen Tilkunviilaaja-kangasmerkkejä?!

Uusi tilkkulaukku!

Jossain perjantain ja lauantain välillä sain ajatuksen pienistä neliökuvioista neutraalin värisessä laukkukankaassa. En yritä väittää, että olisin keksinyt tämän itse. Varmaan olen nähnyt jotain samanlaista jonkun muun tekemänä ja ajatus on jäänyt itämään.

No, joka tapauksessa, laukku oli pakko tehdä! Löysin itseni selailemasta ompelukoneen viereistä jämäpalakasaa, mistä löysin sopivat kankaat nopeasti ja helposti. Päätin tehdä neliöistä aika pienet, joten leikkasin ne mittaan 3,5cm x 3,5cm.

Vuorottelin värineliöt ja neutraalin väriset neliöt ja mittasin. Täydensin pötköön neutraalin väristä kaitaletta niin, että siitä tuli laukun kappaleen levyinen.

Sitten leikkasin sopivia kappaleita neutraalin värisestä kankaasta, jotta sain kootuksi laukun etu- ja takakappaleen. Olin tosi tyytyväinen tilkkupintaan! Laukusta tuli sen näköinen kuin pitikin.

Tekovaiheista ei ole yhtään kuvaa, koska työ sujui niin sutjakkaasti. En ehtinyt nousta sen verran, että olisin hakenut kameraa esiin. Ensimmäiset kuvat sain otetuksi vasta kun laukku oli aika lailla valmiin näköinen.


Tällainen laukku on sisältä:


Valmis laukku esittäytyy. Tässä Viidakon jalokivi –tilkkulaukku:


Tytär valitsi tähän napin, jonka ostin lauantaina Tikatan myymälästä. (Tein oikein bulkkiostokset: monta vetoketjua, tikkauslankaa ja nappia.) Nappi sopii laukkuun täydellisesti!


Laukussa on takana samanlainen neliökuvio kuin edessäkin, mutta värit muuttuvat eri suuntaan.


Hyvä saldo viikonlopulla: kahdet valmiit lasinaluset, yksi vetoketjupussukka ja yksi tilkkulaukku! Hyvä minä! Ja hyvä perheeni, joka on tyynesti kestänyt katoamiseni ompelupisteen syövereihin pitkiksi ajoiksi kerrallaan.

Friday, 15 October 2010

valmis Vuh!-PC-laukku

Viimeiset työvaiheet PC-laukun valmistamisessa ovat vihdoin takana. Eli ompelin vuorin ja päällisen kiinni toisiinsa pienillä pistoilla joka kulmasta (8kpl yhteensä); päällystin pohjavanerikappaleen ja asensin sen laukun sisälle; ompelin vielä yhdet vahvistustikkaukset sankojen kiinnityskohtaan.

Et voilá! Tässä Vuh!-PC-laukku:


Toinen puoli:


Tässä näkyy vetoketju ja sitä reunustava kaitale. Halusin, että laukun lisäosien väritys poikkeaa edellisen samasta kankaasta ompelemani PC-laukun värityksestä, jotta kaikki laukut olisivat uniikkeja.


Sisätasku on melkein liian syvä sijaintiinsa nähden, siis ulottuu melkein pohjan puolelle. Mutta ei ihan.


Muistan, että pienenä minua ällötti väriyhdistelmä vihreä ja oranssi. Se oli kamalin, mitä saatoin kuvitella. En silloin olisi uskonut, että jonain päivänä tekisin samalla yhdistelmällä vapaaehtoisesti jotain ja pitäisin sitä vielä onnistuneena! Niin se mieli muuttuu. (Samoihin aikoihin tykkäsin eniten vaaleanvioletista ja vaaleanvihreästä väristä, tosin en yhdessä.)

Talviset lasinaluset

Ponnistelin illalla talvisten lasinalusten parissa. Leikkasin keskineliöt, 10cm x 10cm. Leikkasin reunakaitaleet, 4cm leveät. Osasin arvioida tarvittavan kaitalemenekin nappiin, mistä onnittelin itseäni. Kaitaleita oli juuri tarpeeksi monta. (On meinaan aika rasittavaa, kun on hyvässä ompelurytmissä ja sitten täytyy mennä leikkaamaan vielä pari kaitaletta.)

Olin unohtanut etsiä lasinalusille sopivan taustakankaan, mutta sellainen löytyi aika nopeasti. Vaatehuoneen säilytyslaatikoissa sinisten joukossa oli käypänen kangas tähän tarkoitukseen.

Kun lasinalusen päälliosa oli valmis, mittasin neliöt. Ne olivat noin 15cm x 15cm. Leikkasin tuon kokoiset neliöt taustakankaasta ja ompelin oikeat puolet yhteen. Jätin kääntöaukon sille sivulle, jolla oli koko sivun mittainen kaitalepala (hirsimökkitekniikalla kerroksen viimeinen kaitale siis). Edellisillä alusentekokerroilla keksin tämän kikan kantapään kautta. On helpompi ommella kääntöaukko siististi kiinni, jos sivulla ei ole poikkisaumaa.


Sitten mittasin, minkä kokoisen vanupalan tarvitsen. Noin 12,5cm x 12,5cm. Kiinnitin vanupalan neuloilla päällikankaaseen (en ollenkaan taustakankaaseen) nurjalta ja käänsin. Nurkkia avatessani siirsin nuppineulat kappaleen ulkopuolelle. Ei ole kivaa, jos lasinalusen sisään jää nuppineuloja.

Ensimmäinen lasinalunen odottaa tikkauksia. Tähän ajattelin (toivottavasti muistan tämän ajatukseni) laittaa kulmasta kulmaan –tikkauksen myös.



Inspiroitumistako?

Luin eilen Quilting Daily -tiedotteen ja inspiroiduin. Tuhosin sen sähköpostistani enkä löydä sitä enää Quilting Arts –sivustolta, mutta siinä joka tapauksessa vannottiin sattumanvaraisemman tilkkuilun nimeen. Tekstissä ehdotettiin jopa, että blokkien kappaleet ja/tai kaitaleet voisi leikata käsivaraisesti, mittaamatta, ja katsoa, millaisia ja kuinka saman kokoisia blokkeja niin syntyisi.

En ihan ensimmäisenä olisi valmis menemään ihan noin pitkälle, mutta harrastin vähän saman tapaista tehdessäni blokkeja Tilkut-tilkkulaukkuuni. (Blokkeja tehdessäni en vielä tiennyt, mitä tilkkupinnasta syntyisi.) Palat ja kaitaleet olivat kaikki satunnaisen kokoisia, koska käytin jäännöspaloja.

Kun lasinaluset on tikattu, minun on taas päätettävä, millaista ompelusta seuraavaksi alan työstää. Kesän ja syksyn ompeluksista on kertynyt mittava keko hyvin erilaisia jäännöspaloja. Pitäisiköhän taas hakea vintistä tuttu kaitalekassi ja tehdä vapaamuotoisia tilkkupaloja..?

Vai jatkanko siistien PC-laukkujen valmistamista? Vai edistänkö kesken jäänyttä lilahtavaa torkkupeittoa? Vai palaanko takaisin käsilaukkujen pariin? (Laskostettu laukku on toistaiseksi ainoa laatuaan, mutta näen siinä paljon uusia mahdollisuuksia.) Vai keskitynkö hetkeksi tekemään vetoketjupussukoita? Aika näyttää.

Tuesday, 12 October 2010

talvisemmat lasinaluset.

Uudet kankaat inspiroivat jostain syystä tuttuja, jo moneen kertaan nähtyjä kankaita paremmin. Niin nytkin. Katse osui sinisten pinossa uusimpaan, talviseen/jouluiseen kankaaseen ja syntyi idea tehdä kankaasta lisää tikattuja lasinalusia.

Kaapista löytyi uudelle kankaalle kaveriksi jälleen yksi lahjoituksena saatu kangas, ehkäpä Milja on ystävällisesti antanut tämän minulle (en ole varma). Kiitos lahjoittajalle joka tapauksessa!


Mielestäni näistä tulee hyvät, talvisemmat lasinaluset. Keskineliölle kaavailen 10cm x 10cm kokoa ja ympäröiville kaitaleille 4cm leveyttä.

Tämän pidemmälle työ ei valitettavasti ole edennyt millään saralla. Koirakankainen PC-laukku on edelleen viimeisteleviä osuuksia vailla valmis ja seisoo olohuoneen tuolin vieressä. Näyttääköhän se syyttävältä? No ehkä ei sentään.

Liskokankainen PC-laukkukaan ei ole sen pidemmällä kuin aiemmin, ellei ota lukuun sitä, että kiinnitin Tilkunviilaaja-merkkinauhan nuppineuloilla sisätaskukappaleeseen. Suuri saavutus!


Hyvä puoli tässä ompelemaan ehtimättömyydessä on ehdottomasti se, että minulla ON muutakin elämää kuin käsityöt ja tilkkuilu! Olen siitä loputtoman kiitollinen!

Sunday, 10 October 2010

PC-laukku valmistuu.

Ankarasti ahkeroituani olen edistänyt koirakankaisen PC-laukun valmistumista.

Kaikkein vaikein päätös eli tikkauskuvion valinta tuli tehdyksi, huhhuh! Otin säädeltävän kaarevamittani, taivuttelin sitä vähän ja piirsin etukappaleelle pari kaariviivaa haihtuvavärisellä tussilla. Sitten tikkasin viivoja pitkin vaihtuvavärisellä tikkauslangalla.

(Haihtuvavärinen ja vaihtuvavärinen! Hihii.)

Sen jälkeen tikkasin kaariviivoja mukaillen vähän sinne sun tänne. Tikkaus on hyvin erilainen kuin aiemmassa, samasta kankaasta tekemässäni PC-laukussa, mikä oli tarkoituskin.


Toisella kappaleella on vähän erilainen sarja kaarevia tikkauksia.


Kuvissa näkyy myös seuraavan vaiheen saavutus eli vetoketjun reunakaitaleen ompeleminen. Tällä kertaa muistin juuri ja juuri ajoissa, että sangat täytyy kiinnittää samalla kuin kaitale.

Vetoketjuvarastostani vedinkin sitten lähes vesiperän. PC-laukku vaatii 70- tai 75-senttisen vetoketjun, joita minulla oli enää vain yksi musta, keskeltä avautuva. Tarkastelin samassa läjässä olevia mustia ketjuja ja totesin harmikseni, että nepä olivatkin takkivetoketjuja!

No, tuotuani vetoketjun laukun äärelle totesin, ettei musta väri olisi siihen sopinutkaan.

Epätoivoisen etsinnän jälkeen löysin oikeastaan aika hyvin väreihin sopivan, tarpeeksi pitkän ketjun, joka sekin oli takkivetoketju. Ei auttanut kuin sulkea ketjun alareuna kangaskappaleella ja käyttää sitä (tai viivästää laukun valmistumista hamaan tulevaisuuteen – kuka tietää, milloin minulla olisi seuraavan kerran aikaa käydä ostamassa uusia vetoketjuja).

Ompelin ketjun kiinni, ja täydestä menee ainakin vielä!


Kiinnitin laukun vuoriin taskun. Vuorikankaana on vuosia ja vielä enemmän vuosia sitten ostamani kangas, jonka vuosia sitten värjäsin maastonvihreällä. Taisin olla värjäämässä jotain muuta kangaserää ja heitin tämän palan mukaan ylimääräisenä. Alkujaan kankaan pohjaväri oli valkoinen.



Välillä jotain aivan muuta

Viikolla löysin taas aamutuimaan kangaskasan kaappini äärestä. Olin jättänyt kaapin oven auki ja Kissa oli kummallisen tapansa mukaan ropeltanut kankaita hyllyltä lattialle. Se ei ole kertonut, miksi se vainoaa juuri tätä kangaskasaa ja miksi vain tätä. Asetellessani kasaa takaisin kaappiin katse osui muutamaan iloisenväriseen tilkkublokkiin.

Tytär keksi niille heti sointuvan reunakankaan, jota tosin oli tarpeeksi vain kahteen ja puoleen blokkiin. Tekaisin kuusi lasinalusta.

(Vai pitäisikö ruveta itsekin puhumaan ”lasinaluksista,” kuten tv-mainoksessa, joka aivan siekailematta viittaa ”tummiin silmänaluksiin”? Minulle on opetettu, että alus-sana merkityksessä laiva taipuu ”alukset,” mutta alus- tai alunen-sana merkityksessä jonkun alla oleva taipuu ”aluset”.)


Kuvassa yksi alusista näyttää nurjan puolensa. Taustakankaasta kiitos tilkkuilijaystävälleni Vapulle!

Tässä tikattu alunen lähempää:


Käytin tikkaukseen punaista metallilankaa merkkiä Sulky. Lanka on varmasti laadukasta, mutta sillä oli silti mielettömän vaikea tikata.

Alalanka oli tietenkin tavallista, taustakankaaseen sointuvaa lankaa, ja langankireyden säätäminen oli epätoivoista. Löyhensin ylälangan kiristystä melkein olemattomiin, mutta silläkään ei tuntunut olevan mitään merkitystä. Ylälanka oli ja pysyi tosi kireänä.

Kokonaan oma tarinansa oli tietysti se, miten monella eri tavalla lanka jäi kiinni eri puolille ompelukonetta. Lopulta irrotin rullan normaalitangosta ja siirsin sen irtotankoon, jota käytetään tavallisesti vain silloin, kun tikataan kahdella langalla yhtä aikaa. Silloinkin jouduin aina purkamaan lankaa koneen puolesta ja ohjailemaan sitä käden kautta langankuljettimien syövereihin, muuten lanka pingottui ja kiristyi eikä kulkenut yhtään.

No, onneksi tikattavia kappaleita oli vain kuusi ja onneksi tikattava matka oli kaikkiaan aika lyhyt. Lasinaluset valmistuivat kuin valmistuivatkin!

Kaksi muuta PC-laukkua leikattuna

Liskokankaasta tulee aika musta-valko-harmaa PC-laukku. Vuorikankaana on Eurokankaan palalaatikosta löydetty roosa nauha –kangas.


Harmaasävyisyyden jälkeen tämä punatulkkukankainen PC-laukku näyttää suorastaan räväkän väriseltä, vaikkei siinäkään ole kuin mustaa, valkoista, harmaata ja punaista:



Uusiokäyttöä nimilapuissa

Teen kaikkiin mahdollisesti muiden kuin omaan omistukseeni siirtyviin laukkuihin ja muihin pahviset nimilaput. Olen tulostanut design-nimeäni ja blogiosoitetta paperille, ja paperilaput liimaan uusiokäytetyille pahveille. Tässä sukkahousupahviin kiinnitettyjä nimilappuja:


Näihin kirjoitan toiselle puolelle tuotteen nimen. Lapun kiinnitän sitten lankalenksulla tuotteeseen,

LinkWithin

Related Posts with Thumbnails