Sunday, 31 January 2010

tilkkupeite on valmis!

Ta-daa! Valtavat fanfaarit! Pitkän aikaa kesken ollut, Hyrrät-työnimellä tunnettu tilkkutyöni on nyt valmis! Sen nimi on:

Ajatus karkaa kesään.

Ennen kuin näytän työn suunnilleen kokonaisuudessaan, kuvailen vielä, miten viimeistelin sen.

Edellisessä kirjoituksessa mainitsin reunojen suoristamisen. Tarkoitin siinä vaiheessa työn reunojen merkitsemistä. Koska reunakaitale oli melkein musta, liitukynä osoittautui kerrankin erittäin kätevästi.

Kun liituviivat oli piirretty, pidin taukoa, jonka aikana keksin viistää vielä kulmista pienet kolmiot pois. Merkitsin uudet nurkkaviivat myös liidulla.
Ompelen mieluiten vinokaitaleen koneella, eli en yleensä kiinnitä käännettyä kaitaletta käsinompeleella ommelviivaan. Siksi kiinnitän kaitaleen ensin nurjalle puolelle, jolloin käännetyn kaitaleen kiinnittävä siisti tikkaus tulee työn oikealle puolelle. (Tässä kohtaa minulle käy usein niin, että ainakin aloitan kaitaleen kiinnittämisen oikealle puolelle, jolloin joudun purkamaan ompeleen.)

Jotta pääsin kiinnittämään vinokaitaletta työn nurjalle puolelle, ompelin tällä kertaa tikkauksen liituviivaa pitkin ja leikkasin sen jälkeen ylimääräiset reunat pois ommelviivan vierestä. Olisin tietysti voinut leikata suoraan liituviivaa pitkin, ompelematta merkkiviivaa, mutta arvelin, että vinokaitaleen kiinnittäminen olisi helpompaa näin. Tässä viistetty kulma ommelviivoineen:


Olin päättänyt huolitella työn kaksinkertaisella vinokaitaleella. Etsin kangaskokoelmastani liilasävyisiä paloja ja leikkasin niistä 6cm leveitä kaitaleita, jotka yhdistin järjestyksessä, mutta kaitaleiden keskinäisistä pituuksista piittaamatta. Kun arvelin, että valmista vinokaitaletta on tarpeeksi, mallasin sitä työn reunoihin, jolloin ymmärsin tarvitsevani vielä pari kaitalepalaa lisää.

Kun koko vinokaitale oli valmis, silitin ensiksi saumat auki ja sen jälkeen taitoin kaitaleen kaksinkerroin ja silitin:


Ompelin kaitaleen kaksinkertaisena työn reunaan, risareunat ommelviivan kanssa tasan. Ja tällä kertaa muistin heti ommella kaitaleen nurjalle puolelle ensin! Tässä olen juuri ommellut viistetyn kulmakohdan:


Kun kaitale oli ommeltu nurjalle puolelle kiinni, taitoin sen reunan yli oikealle puolelle ja kiinnitin nuppineuloilla:


Koska kaitale oli kaksinkerroin, sitä ei tarvinnut taittaa kahta kertaa, vaan vain kerran. Kätevää. Vähemmän kätevää sen sijaan oli, että olin jälleen mittaillut summittaisesti ja päätellyt, että kiinnitysommel tavallisen paininjalan etäisyydeltä tikkausviivasta olisi paras. Olisi kannattanut sittenkin käyttää tilkkutyöpaininjalkaa. Reuna oli hivenen liian leveä verrattuna kaitaleen leveyteen, ja jouduin kiskomaan kynteni verille, että sain kaitaleen reunan ulottumaan ommelviivan yli.

Kolme neljästä sivusta ommeltuani huomasin lisäksi, että nuppineuloilla kiinnittäminen pelkästään hidasti työtä (ja aiheutti ajoittaista pistelyä sormissa). Oli paljon helpompaa kääntää kaitaletta sitä mukaa kun ompelin.

Työn taustakankaan kokosin useasta eri palasta. En yrittänytkään tehdä tästä erityisen kaunista, mutta on se sentään luonnossa paremman näköinen kuin tässä kuvassa:


Valitsin kankaat saatavuuden perusteella. Koska yritin viime vuonna (jolloin kokosin taustakankaan) käyttää kangasvarastojani tehokkaasti, pyrin myös käyttämään kaikki palat mahdollisimman tarkoin.

Uusi fanfaari! Tässä vihdoinkin kuva valmiista työstä melkein kokonaisuudessaan:

Wednesday, 27 January 2010

valmis raidallinen tilkkulaukku. valmistuva tilkkupeite

Raidallinen tilkkulaukku sai odottaa viimeisteleviä tikkauksia, kunnes Hyrrät-tilkkutyön reunat oli kaikki tikattu. Tuntui liian hankalalta vaihtaa paininjalka normaaliksi ja taas tikkauspaininjalka takaisin, vaikka siinä ei menisi kuin muutama minuutti. Laukulla ei kuitenkaan ollut kiire, eli tämäkin aikataulu riitti hyvin.

Melkein tällainen potretti hänestä on julkaistu aikaisemminkin. Nyt kun tässä on tikkaus, laukun sangatkin pysyvät paremmin pystyssä.


Laukku on takaa tällainen:


Laukun vuorissa on kahta toisiinsa sointuvaa kangasta:


Ja vielä muodon havainnollistava kuva:




Jälleen mielihalu

Ompelen toisinaan myös vaatteita, tai oikeastaan voisi sanoa, että minun on tiedetty joskus ommelleen vaatteita. Haluaisin pitkästä aikaa ommella jotain päällepantavaa itselleni, ja nimenomaan tällaisen paidan. Näin Threads-lehdessä kaavaa kokeilleen arvion, ja siitä asti malli on kiusannut minua yhtä sinnikkäästi kuin hoopo kangaskuusi tässä taannoin.

Hyrrätyö valmistumassa

Eilen illalla päättelin viimeisenkin tikkauslangan Hyrrät-tilkkutyöstä. Tänään levitin sen lattialle, minne se melkein mahtui suorana. Olisin halunnut suoristaa sen reunat oikeaoppisesti (mitataan keskeltä ja kulmittain jne), mutta ilman apuvoimia ja ilman riittävän pitkää mittanauhaa (herra Tilkunviilaajan mitta ei pysynyt auki, vaan veti itsensä kasaan heti otteen irrotessa) jouduin tyytymään suoristamaan reunat noin suunnilleen. Eiköhän siitä tule riittävän tarkka näinkin.

Enää puuttuu nimilappu (työllä on jo nimi, mutta en paljasta sitä aivan vielä), reunojen tasiminen ja kanttaaminen. Niin, ja ennen kanttaamista täytyy tietysti löytää ja päättää sopiva kanttauskangas.

Tässä kuvassa kissamme varmaan mutisee: "Vai ei ole apuvoimia!"

Monday, 25 January 2010

ahkeraa konetikkausta

Hyrrätyön tikkaaminen vie aikaa, vaikkei tikkauskuvio olekaan vaikea toteuttaa. Perjantai-iltana tikkasin reunakaitaleeseen lehväkuvioita melkein kaksi tuntia ja sen jälkeen päättelin langanpäitä yli tunnin.

Arvaan, että harjaantuneet tilkkuajat piilottavat tikkauslankojen päät jollain kätevällä tavalla eivätkä työllistä itseään päättelemisellä, mutta itse toimin näin. Onpahan jotain järkevää puuhaa television ääressä.

Tikkaan reunakaitaleeseen saniaismaisia lehviä, osan leveä, osan kapea pää työn ulkoreunaa kohti kurottuen. Kuviot eivät edes yritä olla keskenään samanlaisia, enkä ole sijoittanut niitä missään suhteessa symmetrisesti. Ne ovat satunnaisen näköisiä ja satunnaisessa järjestyksessä.

Tikkauslankojen värin olen yrittänyt sovittaa vastaavalla kohdalla keskiosassa näkyviin sävyihin. Lehviä on siis useamman värisiä: turkooseja, violetteja, sinisiä, vaihtuvasävyisiä vihreitä ja vaihtuvasävyisiä viher-ruskeita. Alalankana olen käyttänyt harmaata.

Yhdessä kulmassa on tällaisia lehviä:


Vähän eri kohdasta lehväkuvio isompana. Harsinlangat ja tikkauslankojen päät näkyvät ehkä hieman häiritsevästi.


Työ on niin iso, etten kotona sisätiloissa pysty ottamaan siitä kokokuvaa. Tässä toistaiseksi laajin otos hänestä:


Ryhdyin vihdoin tikkaamaan tätä, kun arvelin saavani tämän näytteille Syyringin tulevaan tilkkutyönäyttelyyn Kustaankartanoon, mutta ei tämä mahtunutkaan mukaan. Sen sijaan mukaan tulevat näillä näkymin "Joulupalloilua"-työ sekä viime kesänä valmistamani työ, josta blogissani ei ole muuta kuvaa kuin tämä:


Jos tämän haluaa nähdä kokonaisuudessaan, tervetuloa näyttelyyn!

Näyttely pidetään Kustaankartanon vanhustenkeskuksen ravintolassa,
osoitteessa Kivalterintie 16 K, 00620 Helsinki. Se on avoinna 2.-28.2.2010 arkisin 8-15 ja viikonloppuisin 10-15.

Thursday, 21 January 2010

kävin kangaskaupassa

Eilen en ehtinyt lainkaan ompelupisteeseeni, mutta pääsin kangaskauppaan! Olin Itiksessä tyttären kanssa, ja hän osoitti melkoista suopeutta pistäytyessään kanssani Eurokankaaseen.

Puuvillatiskillä oli lukuisia aika ihquja pakkoja. Sydänkuvioisia kankaita oli saapunut näin ystävänpäivän alla, mutta päätimme yhdessä pitäytyä muihin kuvioihin. Löysin vielä pari mukavaa palaa alennuslaarista. Pakkakankaita ostin kaikkia metrin.



Nyt täytyisi vielä keksiä, mitä näistä tekee! Ja näitä edeltäneistä ostoksista! Ja vielä edellisistä!

Wednesday, 20 January 2010

kannattaa välttää pari sudenkuoppaa

Perusjuttujen lisäksi voi ehkä kiinnittää huomiota salakavaliin virheisiin, jotka voi tehdä vahingossa. Vaikka tikkaus tuntuisi sujuvan ongelmitta – lanka juoksee siististi, tikit tulevat hyviä ja tikkauskuviot näyttävät suunnilleen sellaisilta kuin oli aikonutkin – voi olla, että sitä on jo pudonnut sudenkuoppaan.

Tässä kaksi, joihin olen hyrrätyötä tikatessani rysähtänyt.

Sudenkuoppa 1

Ennen kuin alkaa surrutella, kannattaa vielä kerran tarkistaa, että taustakangas on varmasti suorassa. Muuten voi käydä niin kuin minulle. Päättelin jo yhden lehväkuvion langanpäitä nurjalla puolella, kun huomasin, että taustakangas oli osittain kaksin kerroin tikkauskuvion alla. Taustakangas on päälliosaa aika lailla suurempi, enkä ole vielä leikannut ylimäärää pois (ajattelin, etteivät ylimäärät haittaa mitenkään).

Kuvasta näkyy, miten taustakangas oli taittunut. Ei auttanut kuin purkaa puolet kuviotikkauksesta, suoristaa taustakangas ja tikata uudelleen. Otin kuvan, kun olin jo purkanut ompeleet.



Sudenkuoppa 2

Jopa aikaisemmassa vaiheessa kannattaa varmistaa, että reunakaitaleet ovat oikean levyiset, ja jos niin on määrä, myös keskenään saman levyiset. Muuten voi käydä niin kuin minulle. Kesällä työtä rakennellessani leikkasin ja ompelin keskiosaan kyllä saman levyiset kaitaleet, mutta vanu ei joka puolella ulotu yhtä pitkälle.

Olin harsinut kaitaleet vanun reunan kohdalta, ja erheellisesti oletin nyt kuukausien kuluttua, että harsinlinjat olisivat joka reunalla yhtä etäällä keskiosasta. No näin ei ole, vaan yksi linja on noin 17 cm päässä, kun taas vastakkaisen reunan linja noin 24 cm päässä.

Oikeassa reunassa erottuu harsinlinja ja keskellä ylhäällä liituviiva, joka on sillä kohtaa, millä reunan pitäisi olla.



Olen tikannut ensimmäiset lehväkuviot keskiosan ja harsinlinjan välille joka reunalla. Jos olisin jatkanut näin, osa kuvioista olisi auttamatta leikkautunut pois työtä tasatessani. Onneksi huomasin tämän melkein ajoissa.

Olen kahden vaiheilla, purkaisinko puolet jo tikkaamastani lehvästä (ja tikkaisin sille uuden kärjen) vai lyhennänkö kuvion torsoksi siinä vaiheessa, kun tasoitan työn reunat.

Valokuvaajan assistentti:



Kissa piti kiltisti työtä paikallaan, kun otin näitä havainnollisia kuvia.

Tuesday, 19 January 2010

konetikkauskuvio

Olen nyt tikannut Hyrrät-tilkkutyötä viikonlopusta lähtien. En tietenkään koko aikaa!

Varsinaiseen tilkkupintaan tein hyvin tavanomaiset kuviot eli isompia ja pienempiä ympyröitä. Tällaiset, tilkkujen asettelua jotenkin toistavat tikkauskuviot ovat olleet minulle hyvin ominaisia. En ole yleensä keksinyt oikein mitään muuta.

Päätin sitten, että reunakaitaleessa olisi jotain muuta. Päätin lisäksi, että käyttäisin kankaasta erottuvan värisiä tikkauslankoja. Tällä kertaa en valitsisi helpointa eli mahdollisimman huomaamatonta ja ennalta-arvattavaa.

No nämä tikkauskuviot kyllä erottuvat.


Kuvassa näkyy, miten olen merkinnyt kuviota kankaalle. Piirrän ensin lehväkuvion keskiruodin eli loivan s-kirjaimen ja sen viereen kummallekin puolelle toisen kaaren. Merkitsemiseen käytin merkkausliitukynää. Kerrankin se tarttui riittävästi kankaaseen ja erottuu myös.

Tällä hetkellä suunnitelmana on tikata lehväkuvioita melko harvakseltaan: en ajatellut täyttää koko kaitalepintaa tikkauksella. Mutta voi olla, että joudun kehittämään lisäksi täytekuviota.

Ehkä kuvio näyttää vaativalta, mutta ei tätä ole vaikea tikata. Aloitan lehvän tyvestä ja lähden tikkaamaan lehden kerrallaan ensin toiselle puolelle, lehvän pään ympäri toiselle puolelle ja sieltä takaisin tyveen.

Ja mitä muuta voisi tehdä

Varmaan tästä voisi kehittää täyttävää pintaa ja tikkailla lehviä sinne sun tänne, siirtyen aina lehtiruotia pitkin vähän tyvestä muualle ja siitä taas lehvän muotoisesti, mutta sellainen tuntuisi vaativan liikaa luovuutta. Tyydyn ainakin tässä vaiheessa tikkaamaan lehvän kerrallaan, piirtämäni muotoiseksi.

Piirrän apuviivat vapaalla kädellä, jolloin lehvistä tulee keskenään vähän erikokoisia ja -muotoisia, mutta tässäkin voisi tietysti käyttää apuna paperimallinetta.

Sunday, 17 January 2010

raidallinen tilkkulaukku vvv – ja muitakin tilkkutöitä

Vvv eli viimeistelyä vailla valmis. Kokemuksen perusteella laukku tai mikä tahansa ompelutyö voi minulta jäädä tähän vaiheeseen vaikka kuinka pitkäksi aikaa. Esimerkki: vaatekomerossani roikkui kahden vuoden ajan jakku, jonka viimeistelystä puuttui enää hihojen päärmäys (ne oli valmiiksi mitattu, taitettu ja nuppineulotettu). Jakku on kyllä tätä nykyä jo valmis.


Laukku näyttää jokseenkin valmiilta, mutta minun täytyy vielä:
- ommella neppari tai magneettilukko tamppiin ja laukun etukappaleeseen.
- päällitikata reunuskaitaleet
- tikata sangat ja tamppi niin, että ne helpommin pysyvät oikeassa asennossa (eivätkä käänny alas, kuten ne nyt tekevät).

Koska laukku oli tavallaan poissa päiväjärjestyksestä, tartuin muihin toimiin.

Ensiksi jatkoin lilahtavan torkkupeiton kokoamista. Toimin jälleen itselleni tyypillisesti, eli "soitellen sotaan". Olin kyllä huolellisesti koonnut jokaisen rivin tilkut pinoon ja merkinnyt järjestysnumeron nuppineulalla, mutta tietenkin tartuin pariin ensimmäiseen pinoon väärin päin. Ompelin luottavaisesti kaitaleita, kunnes huomasin käsitteleväni pinoa väärin. Osa blokeista ei ollut millänsäkään, mutta osassa ylä- ja alasuunnalla oli väliä.

Ompelin välikaitaleet/välikaitaleen silti jokaiseen palaan ja silitin. Pidin edelleen hyvän huolen siitä, että palat menivät pinoihin järjestyksessä. Säilytän pinoja ompelutaukojen aikana poikkeuksellisen siististi (eikä huolellisuuteni sittenkään estä minua mokaamasta).



Keskityn myös konetikkaukseen

Syyringin kiltaillassa keskusteltiin eniten tulevasta tilkkutyönäyttelystämme. Kotiuduttuani ajattelin, että voisin ehkä kantaa runsaammankin korren näyttelykekoon. Siksipä kävinkin läpi kaikki kotona olevat tilkkutyöt ja löysin kolme valmista, joita voin ehdottaa mukaan, ja lisäksi yhden puolivalmiin: tikkausta odottavan hyrrätyön. On oiva tilaisuus vihdoinkin saattaa tämä kauan keskeneräisenä oleva työ valmiiksi! Olenkin tikannut sitä nyt kahtena päivänä.

Tarkastelin nimittäin keskiosan tikkausta, ja se näytti aika harvalta. Olin jo tikannut joitakin pienempiä ympyröitä ja totesin eilen, että niitä pitäisi tikata vielä lisää. Miten mahdoin silloin viimeksi merkitä ympyrät kankaalle? Muistelin, että minulla oli käsillä jokin sopivan kokoinen, pyöreä esine, jota käytin mallina. Hetken etsittyäni löysin pöytämallisen (haka)neulatyynyni.

Hakaneulatyyny blokin päälle ja haihtuvavärisellä tussilla piirto reunoja pitkin. Mutta voih: haihtuvavärisessä tussissani oleva pienehkö haittapuoli vaikeutti työskentelyä: tussiväri haihtuu niin nopeasti, etten ehtinyt tikata sen mukaan. (Eikä väri erottunut joka kankaasta ollenkaan.) Ratkaisin ongelman piirtämällä paperikaavan, jonka ääriviivoja pitkin tikkaan ympyräkuviot.


(Näin tikatuista tuli myös parempia ympyröitä kuin puoliksi haihtuneen tussiviivan perusteella tikkaamani olivat.)



Harrastaako kissamme salaa tilkkuja?

Kissamme on merkillisen kiinnostunut kangaskaapistani. Yleensä se nukkuu mielellään aamuun saakka, mutta toisinaan viikonloppuisin se virkistyy turhan aikaisin ja alkaa häiriköidä makkarissamme. Se puuhailee aika hiljaisesti, mutta niin, ettei sen puuhia pysty päättelemään, jolloin minä alan epäillä, että se tekee jotain kiellettyä. Tänään se näyttää jäljistä päätellen taas hyökänneen kangaskaapilleni.


En ymmärrä, miksi sen on pakko kiskoa jäännöskangas- ja –tilkkupinoni hyllyiltä lattialle. Se ei mahtuisi tyhjällekään hyllylle, niin ettei se voi tehdä tätä saadakseen itselleen tilaa. Katseleeko se tilkkujani vai mitä?

Friday, 15 January 2010

h i t a a s t i etenevä raidallinen tilkkulaukku

Eilinen ilta kului rattoisasti Syyringin kiltaillassa, enkä sieltä kotiuduttuani enää osannut siirtyä ompelukoneen ääreen. Laukku kyllä odottaa jo minua ompelemaan etukappaleen sivu-pohjakaitaleeseen kiinni.


Tässä vielä kiinnitystamppi lähikuvassa. Se tahtoo luonnostaan taipua takakappaleen puolelle, ja siksi kuvauksen ajaksi kiinnitin sen elegantisti hakaneulalla etukappaleeseen. Näkyvissä on myös kukkamainen tikkaus, joka tietysti tulee jäämään kangasjojon alle piiloon.


Toivottavasti seuraavassa kirjoituksessani saan esitellä raidallisen tilkkulaukkuni valmiina!

Wednesday, 13 January 2010

raidallinen tilkkulaukku: kokoaminen

Vihdoinkin laukun osat vaikuttaisivat olevan valmiina, ja eilen pääsin ehkä jännittävimpään vaiheeseen laukkujen tekemisessä, eli kokoamaan laukkua. Nyt vasta pystyn kunnolla kuvittelemaan, millainen laukusta kenties valmiina tulee.

Olen kopioinut tämän mallin kaavan japanilaisesta tilkkulehdestä, jonka nimeä tai numeroa en enää muista. Koontiohjeita on monenlaisia, ja yleensä japanilaisissa lehdissä suositaan tarkkaa käsityötä. Joskus kehitän oikoteitä, mutta tässä noudatan ohjeita aika tarkkaan.

Laukku kootaan etu- ja takakappaleesta sekä yhtenäisestä sivu- ja pohjakappaleesta. Nämä osat yhdistetään vinonauhalla. Laukun muotoa on muokattu yläreunastaan supummaksi kahden laskoksen avulla.

Poikkesin mallista laukun sankojen ja kiinnitystampin kiinnityksen osalta. Sen sijaan, että kiinnittäisin nämä kehotetulla tavalla eli viimeiseksi, kiinnitän sekä sangat että tampin samalla kun ompelen vinokaitaleen.


Päätin lisätä vinokaitaleen kulutuskestävyyttä niin, että kiinnitän sen kaksinkertaisena. Laskin, että 5 cm leveys riittää, ja riittäähän se, kun oikein kiskoo. Ainakaan kaitale ei näytä liian massiiviselta laukun reunassa!


Haittapuolena on, etten voikaan ommella lopullista kiinnityssaumaa suoraan koneella. Kaitale on niin niukka, että hädin tuskin riittää taittumaan reunan yli ompeleeseen saakka. Joudun ompelemaan sen käsin kiinni, mutta kunhan ensimmäinen ommel on valmis, ompelen kaitaleeseen varmaan vielä konetikin.

Olisin leikannut uuden, hiukan leveämmän vinokaitaleen, mutta kaitalekangas riitti töin tuskin tähänkään!

Laukun tuleva muoto näkyy tässä kuvassa melko hyvin.


Etukappale on laskostettu ja odottaa kiinnittämistä sivu-pohjakaitaleeseen.



Tikkaus koneella – ideoita löytyy

Vinkki lukijoillekin. Löysin blogin, jossa on paljon kuvioideoita tilkkutöiden tikkaukseen koneella. En ole vielä käynyt kaikkia kuvioita läpi, sillä niitä taitaa olla 365 – blogin ideana oli alkujaan, että henkilö testasi, pystyisikö hän kehittämään erilaisen tikkauskuvion vuoden jokaiseksi päiväksi.

Tikkauskuviot on jaettu helppoihin, kohtalaisiin ja vaikeisiin. (Blogin oikeassa reunassa näkyvä lista, Beginner/Intermediate/Advanced.) Jokaisesta on kuva ja opetusvideo! Luulisi, että täältä löytyisi sopiva kuvio tai sopivia kuvioita minullekin hyrräkuvioiseen torkkupeittooni, jonka reunakaitale edelleen odottaa tikkaamista.

Monday, 11 January 2010

raidallinen tilkkulaukku ja eläinkuosinen pussukka

Aivan kuin minulla ei olisi jo tarpeeksi keskeneräisiä töitä odottamassa valmistumista! Hopea-turkoosisen pussukan onnistuttua niin hyvin, täytyi kuitenkin aloittaa myös uutta pussukkaa.

Tässä on musta-valkoisehtava teema, paitsi vuorissa, johon olen ajatellut käyttää söpöä, vaaleanpunaista muffinssikuviopuuvillaa.

Pussukka on täsmälleen näin valmiina:


Kuvaa nyt katsellessani totean, että ehkä "eläinkuosinen" on liioittelua. Mutta eläinkuosiseen kankaaseen tartuttiin ensimmäisenä, joten olkoon eläinkuosinen.

Viikonloppua aloitellessani ajattelin, että saan raidallisen tilkkulaukun ainakin koottua ennen kuin maanantai on käsillä, mutta tämä osoittautui toiveikkuudeksi.

Laukku ei näyttäisi edistyneen juuri lainkaan, vaikka olen käyttänyt siihen eräitäkin työtunteja.

Etukappale melkein valmiiksi tikattuna.


Ja tikkauskuviota lähempää katsottuna.


Minun on tosi vaikea aina päättää, millaista kuviota lähtisin tikkaamaan! Ja vaikka olisi hienoa väittää, että valitsen kuvion huolellisesti korostamaan työn tiettyjä puolia, näin ei ole. Ehkä osuvimmin voisin kuvailla, että erilaiset tikkauskuviot pyörivät päässäni viimeiseen asti, kunnes viimeisin mielessä ollut tulee lähes satunnaisotannalla valituksi, kun lasken paininjalan alas ja aloitan.

Nykyään tässä puoliahdistuneessa, "mitä kuviota lähtisin tikkaamaan" -tunnelmassa lohduttaudun ajatuksella, jonka luin jostain minua fiksumman tikkaajan tekstistä: kukaan ei tiedä, millainen tikkauksesta piti tulla.

Thursday, 7 January 2010

tekeillä: raidallinen tilkkulaukku

Kuten varmaan kaikilla käsityöharrastajilla, minulla on lukuisia töitä aloitettuna, puolivalmiina ja kesken. Ja sitten on niitä "aloittamista vailla valmiita" myös aika monta. Aihiokasasta havainnoin eilen raitakankaasta leikatun laukun, tai osan siitä. Onneksi olin kiinnittänyt osat nuppineuloilla yhteen ja ajattelevaisesti liittänyt mukaan pienen paperilapun, jossa luki, mikä malli oli kyseessä! Muuten en varmaan olisi enää muistanut, mitä noista paloista oli määrä syntyä.

Palat oli leikattu raitakankaasta, jota ostin metrikaupalla keittiön tuolien päällystämistä varten. Koska halusin tuoleihin raidoituksen tietyllä tavalla, jouduin ostamaan merkittävän määrän ylimääräistä kangasta. Ylijäämää olen pyrkinyt käyttämään eri tavoin koko viime vuoden ajan.

No, pelkkä raitakangas tuntui liian yksinkertaistetulta, joten tutkin ylijäämätilkkuvarastoani. Minulla on kaapissa pieni tila, johon yritän survoa eri projekteista yli jääneitä tilkkuja. Löysin valmiiksi ommeltuja tilkkukuviorivejä, jotka liitin raitakankaaseen.

Laukun ajateltu etukappale:


Ja takakappale:


Laukkuun tulee mallin mukaan myös pyöreähkö tamppi, jolla laukun saa kiinni. Muoto ei oikein ole minun mieleeni, koska yleensä pidän enemmän suorista linjoista. Tytär luonnehti tamppia näin: "Eih! Se näyttää ihan majavan hännältä!"

Olin samaa mieltä, eli jotain oli keksittävä. Tule apuun, kangasjojo:


Paljon parempi jojon kanssa kuin ilman. Olinkin jo aprikoinut, miten ikinä keksisin käyttää tekemiäni kangasjojoja. Minulla on muovinen työväline, jolla jojoja syntyy näppärästi, mutta tätä ennen en ollut keksinyt jojoille yhtään käyttötapaa.

Siltä varalta, että keittiön tuolinpäällysten raidoitus olisi jäänyt askarruttamaan, tässä kuva tuolista päällystysvaiheessa:

Monday, 4 January 2010

kimaltava, hopea-turkoosi pussukka

Tytär näki joulukankaitteni joukossa hopeakangasta ja pyysi tekemään siitä pienen meikkipussukan kaverilleen synttärilahjaksi. Samaan aikaan työhuoneessa oli näkösällä turkoosia kimallekangasta, ja kysyin, yhdistettäisiinkö sitä hopeakankaaseen. Kyllä.

Sekä hopeakangas että turkoosi kimalle olivat joustavia, ja halusin yhdistää niihin myös joustamatonta kangasta. Vaikka olin mittaavinani tarvittavat leveydet tarkasti, jouduin leikkaamaan ensin yhdet sivukaitaleet kahteen kertaan (ensimmäinen kaitale olikin selvästi liian kapea) ja sitten vielä lisäkaitaleen toiseen reunaan. En käsitä, mitä tapahtui. Ehkä joustokaitaleet menivät jotenkin kasaan ompelemisen jälkeen?


Kuvassa pussukan päälliosa ilman lisäkaitaleita. Tämä on siis selvästi liian kapea. Minulle tulee tästä kuvasta elävästi mieleen 80-luvun diskotanssivaatetus.

Pussukassa on perhoskuvioinen vuori.


Päällikankaan alla on joustamattomalla, silitettävällä tukikankaalla stabiloitu koltsarikangas ja ohut vanu. Tikkasin vain puuvillakankaiden päältä. Sivuissa on ompelukoneen omista ompeleista aaltomainen tikki vaihtuvavärisellä, turkoosisävyisellä langalla ommeltuna. Ohuiden välikaitaleiden poikki ompelin suoran ompeleen.


Tässä näkyy se vähä aaltomaisesta tikkauksesta, mitä valmiiseen pussukkaan jäi näkyviin.

Vuorin kiinnitin vetoketjuun käsin, pienillä pistoilla. Tässä vuori vasta odottaa ompelemista.


Vetoketju oli varastoistani. Olin irrottanut sen jostain vaatteesta, ja koska se oli tarvittavaa paljon pidempi, leikkasin ylimääräisen pituuden pois.

Tässä pussukkamallissa on selkeä etu puolipyöreään malliin verrattuna: vetoketju on helppo kiinnittää koneompeleella. Puolipyöreisiin pussukoihin ompelen vetoketjut aina käsin.

Valmis pussukka päältä…


…ja sisältä:


Valmistui ajoissa! Eikä valmis pussukka enää tuo mieleen 80-luvun diskotanssivaatetusta (ainakaan ensimmäisenä).

Tämä olikin vuoden 2010 ensimmäinen valmistunut ompelutyö. Aion kirjata blogin sivureunaan kaikki vuoden aikana valmiiksi saamani ompelukset, olivat ne sitten tilkkupeitteitä, seinävaatteita, laukkuja, pussukoita tai mitä tahansa.

Sunday, 3 January 2010

kankainen joulukuusi – enää istutus puuttuu

Sinnikkäästi olen työstänyt hoopoa kankaista joulukuustani, ja se on nyt valmis. Vain istuttaminen uupuu, eli täytyy hankkia sille sopivan paksuinen oksa rungoksi, sopivan kokoinen ruukku jalaksi ja selvittää, miten runko pysyy tukevasti ruukussa. Itseni tuntien tämä viimeistely saattaa jäädä ensi joulun tienoilla tehtäväksi.

Ohje ja kaavat olivat hyvin tarkat, mutta ylimmissä lehväriveissä oli jotain outoa, sillä rivit eivät lopulta riittäneet peittämään kuusen vartaloa kokonaan.Yläosan rivistöön jäi hämmentävä aukko.


Kuvassa aukko näkyy vihreänä alueena. En huolitellut lehvärivien yläreunoja, ja siksi aukkoa ei voinut jättää tällaiseksi.

Peitin aukon jouluisella nauhalla.


Kuusen ylimmässä latvakappaleessa oikaisin hiukan enkä vuorannut sitä, kuten ohjeen mukaan olisi pitänyt tehdä. Arvelin, ettei sorminäppäryyteni ikinä riittäisi siihen. Sen sijaan käytin kirjontalankaa latvakappaleen alareunan siistimiseen.


Pykäpistot näkyvät lähikuvassa parhaiten.


Ja tässä valmis latvaosa.

Olen tyytyväinen tähänastiseen tulokseen, vaikka olen edelleen sitä mieltä, että tämä oli aivan pähkähullu työ toteutettavaksi.

LinkWithin

Related Posts with Thumbnails