PC-laukun vuori.
Eilisistä epäilyistäni huolimatta sain ommelluksi PC-laukun vuorin sopivan kokoiseksi.
(Tämänhän olisi pitänyt olla itsestään selvää, kun leikkasin vuoripalat päällipalojen mukaan, mutta minulla on ällistyttävä kyky valmistaa väärän kokoisia osia. Olen huomannut.)
Ompelin siis kokoamani vuorin (käsin) kiinni päällikappaleeseen. Laukku näyttää valmiilta, mutta kaksi asiaa puuttuu vielä:
- Laukun sisään tuleva vanerinen, kangaspäällysteinen pohjakappale
- Vuorin ja päällikappaleen kiinnittäminen toisiinsa strategisista kohdista (lähinnä kulmista) pienillä, huomaamattomilla pistoilla. Teen kaikille laukuilleni näin, ettei vuori menisi väärään asentoon tai pullahtaisi ulos, kun laukusta otetaan jotain.
Olisin ehkä saanut eilen illalla ommelluksi vaneriselle pohjakappaleelle kangaspäällisen, jos vain olisin löytänyt pohjakappalevarastoni jostain! Katoamisten sarja näytti jatkuvan: vanerinpaloja ei ollut missään.
Muistin selvästi, että säilytin niitä usean kuukauden ajan ”väliaikaisesti” muovikassissa, joka roikkui makuuhuoneessa olevan tuolin selkänojassa. Sitten siivosin! Eilen tuntui, ettei niin olisi pitänyt tehdä, koska vanerinpalat olivat kadonneet kuin maan nielemänä.
Tänä aamuna kurkistin kaiken kiireen keskellä vielä kerran kaappiin, johon olin jo pariin otteeseen katsonut, ja ehkä aamun luonnollisemmassa valossa näin sittenkin vanerinpalat siellä. Tai ehkä palat olivat käyneet jossain muussa ulottuvuudessa ja vasta nyt palanneet takaisin minun todellisuuteeni…
Ajattelin ylpeänä esitellä hienon pussukkakaavani (tämä on siis kuva pienemmän mallin suurennoksesta). Kaavapaperina on mainoslehtinen, jonka keskelle jostain syystä tulleen repeämän olen paikannut sydänkuvioisella teipillä. Tosi tyylikäs!
Jos kaavan mitta osoittautuu sopivaksi ja jos saumat osuvat riittävällä tarkkuudella toisiinsa, teen tästä varmaan ohjeen tapaisen. Tällaisiakin pussukoita on varmaan ohjeistettu siellä täällä webissä vaikka miten paljon, mutta lisään silti joukkoon vielä oman ohjeeni!
(Tämänhän olisi pitänyt olla itsestään selvää, kun leikkasin vuoripalat päällipalojen mukaan, mutta minulla on ällistyttävä kyky valmistaa väärän kokoisia osia. Olen huomannut.)
Ompelin siis kokoamani vuorin (käsin) kiinni päällikappaleeseen. Laukku näyttää valmiilta, mutta kaksi asiaa puuttuu vielä:
- Laukun sisään tuleva vanerinen, kangaspäällysteinen pohjakappale
- Vuorin ja päällikappaleen kiinnittäminen toisiinsa strategisista kohdista (lähinnä kulmista) pienillä, huomaamattomilla pistoilla. Teen kaikille laukuilleni näin, ettei vuori menisi väärään asentoon tai pullahtaisi ulos, kun laukusta otetaan jotain.
Olisin ehkä saanut eilen illalla ommelluksi vaneriselle pohjakappaleelle kangaspäällisen, jos vain olisin löytänyt pohjakappalevarastoni jostain! Katoamisten sarja näytti jatkuvan: vanerinpaloja ei ollut missään.
Muistin selvästi, että säilytin niitä usean kuukauden ajan ”väliaikaisesti” muovikassissa, joka roikkui makuuhuoneessa olevan tuolin selkänojassa. Sitten siivosin! Eilen tuntui, ettei niin olisi pitänyt tehdä, koska vanerinpalat olivat kadonneet kuin maan nielemänä.
Tänä aamuna kurkistin kaiken kiireen keskellä vielä kerran kaappiin, johon olin jo pariin otteeseen katsonut, ja ehkä aamun luonnollisemmassa valossa näin sittenkin vanerinpalat siellä. Tai ehkä palat olivat käyneet jossain muussa ulottuvuudessa ja vasta nyt palanneet takaisin minun todellisuuteeni…
Ajattelin ylpeänä esitellä hienon pussukkakaavani (tämä on siis kuva pienemmän mallin suurennoksesta). Kaavapaperina on mainoslehtinen, jonka keskelle jostain syystä tulleen repeämän olen paikannut sydänkuvioisella teipillä. Tosi tyylikäs!
Jos kaavan mitta osoittautuu sopivaksi ja jos saumat osuvat riittävällä tarkkuudella toisiinsa, teen tästä varmaan ohjeen tapaisen. Tällaisiakin pussukoita on varmaan ohjeistettu siellä täällä webissä vaikka miten paljon, mutta lisään silti joukkoon vielä oman ohjeeni!
Kommentit
Minulla on joka laukun kohdalla ollut ongelma vuorikankaan kanssa, vaikka yritän leikata siitä pienemmän kuin päällinen niin joka kerta se on ollut liian suuri ja sitä on pitänyt pienennellä vähän kerrallaan.