seinävaate valmis. pussukka, kassi, kokeilu.

Toinen 40cm x 40cm –seinävaate on valmis. Sen nimi on "Sekaisin Lilasta" eli englanniksi "There's something about Violet".


(Tarkkaan ottaen seinävaate ei ole 100-prosenttisesti valmis, sillä ripustuskuja on vielä ompelematta.)

Tikkasin lopulta sen niin, että keskiosassa on keskiliilalla tikkauslangalla pystysuorat, vapaalla kädellä loivasti kaartuvat linjat poikki koko työn, ylhäältä alas. Pystyreunakaitaleissa taas on mutkittelevaa tikkausviivaa vaihtuvavärisellä langalla.


Tämä kuva on otettu ennen reunojen tasaamisleikkausta.

Eläinkuosinen pussukka valmis

Eläinkuosinen pussukka-parka lojui puolitekoisena pöydälläni pitkään, sillä unohdin hyväksi havaitsemani tekotavan ja oikaisin vetoketjua kiinnittäessäni. Oikaisusta seurasi pussukan koontivaiheessa pieniä ongelmia, ja päädyin lopulta (pitkän harkinta-ajan jälkeen) irrottamaan jo ompelemani vetoketjun. Sitten kiinnitin pussukan vetoketjureunaan kaitaleet ja sen jälkeen vasta ompelin vetoketjun (kaitaleisiin). Näin sain reunasta siistimmän, eivätkä vetoketjun päät enää jääneet ärvöttämään.


Leikkasin vuorin palasta, jonka aioin ottaa Ricky Tims –kurssille Tampereen Tilkkupäiville.



Kassikassikin on melkein valmis

Kassikuvioisesta kankaasta leikkaamani kassi on odotellut kokoamista ja sankoja. Kassinraakiletta katsellessani päätin jossain vaiheessa, että teen sen yläreunaan miedon röyhelön. Aika monta kangasvaihtoehtoa sain testata, että löysin mieluisan. Röyhelöön valikoitui lopulta Kaffe Fassettin isokuvioinen kukkakangas.


Sangat tein hyväksi havaitulla Martan menetelmällä kassikuvioisesta ja sinertävästä kankaasta yhdistellen. Kassissa on vaaleanpunaisesta lakanakankaasta vuori. Se on hyvin tukeva.


Kuvioröyhelö näyttää kuvassa hiukan jyrkkäväriseltä verrattuna muuhun kassiin, mutta luonnossa yhdistelmä toimii kivasti.

Vaateompelukokeilu

Tilkkutöiden, pussukoiden ja kassien lisäksi minun tiedetään ommelleen myös vaatteita. Ja ostinhan tässä äskettäin komean kankaan nimenomaan vaateompelua varten.

No, olin Suuri Käsityö –lehdestä löytänyt varteenotettavan kaavan kimonohihaiseen jakkuun, jonka arvelin sopivan ostamastani komeasta kankaasta ommeltavaksi.


Kerrankin maltoin mieleni ja tein ensin koevaatteen lakanakankaasta. Periaatteessa jakku oli melko ookoo, mutta se ei pukenut minua toivotulla tavalla. Olen kyllä onneton sovittamaan vaatteita: en mitenkään osaa katsoa, mistä pitäisi kiristää ja mistä höllentää! Mutta yleisilmeeltään jakun olisi pitänyt olla paljon pukevampi, jotta se kannattaisi tehdä.

Otin esiin monesti koestetun perusjakkukaavan, mutta katsottuani komeaa kangasta uudelleen, totesin, ettei sitä sentään kevättä vasten kannata ruveta tekemään. Joten kaava ja kangas siirtyivät kaappiin toistaiseksi. Toivottavasti muistan aloittaa jakun ompelemisen hyvissä ajoin ennen syksyä!

Kommentit

Anonyymi sanoi…
Siitähän (seinävaate)tuli hyvän näköinen, mielestäni mielenkiintoinen ja enempi sinua kuin orvokkijuttu. t. Lea P
Anonyymi sanoi…
Seinavaatteesta tuli oikein mukavan näköinen! Kivan raikas!
Maritta
Marle sanoi…
Kuten Marittakin sanoi, työ on raikas ja iloinen. Hauskaa tuo kassikangas.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

vetoketju pussukkaan! 6 vinkkiä vetoketjun ompelemiseen.

kolme tapaa tikata tilkkupinta.

ikuisuusprojekti on valmis.